Sinäkin olet todennäköisesti joskus huomannut miettiväsi, miksi jotakin asiaa kutsutaan juuri sillä nimellä, jolla sitä kutsutaan.
Sanojen alkuperän ja historian tutkimusta kutsutaan etymologiaksi. Suomen kielessä on sekä muista kielistä lainattuja että omaperäisiä sanoja, joista monien alkuperä on varsin kiinnostava. Kotimaisten kielten keskus on kerännyt verkkosivuilleen selityksiä sanojen alkuperästä.
Poimimme 16 sanaa, joiden nimien takaa löytyy hauska selitys. Tiesitkös näitä?
1. Kirjolohi
Yksi kuuluisimmista johonkin suomalaiseen sanaan liittyvistä tarinoista liittynee kirjoloheen. Kala sai nykyisen nimensä presidentti Urho Kekkoselta. Kekkonen osallistui Suomen lohenkasvattajain Liiton maistiaistilaisuuteen vuonna 1965. Presidentti esitti puheessaan, että aiemmin sateenkaarirautu-nimellä tunnetusta kalasta käytettäisiin suomen kielessä jatkossa nimitystä kirjolohi – ja niin kävi.
2. Munakoiso
Munakoiso on saanut nimensä siitä, että jotkin munakoisolajikkeet näyttävät kasvaessaan aivan kananmunilta. Munakoiso, myös munahedelmä, on käännetty englanninkielisestä eggplant-sanasta.
3. Ampiainen
Monien kammoksuman hyönteisen nimi on johdettu ampua-verbistä. Nimi vittaa ”ampiaisen tapaan ampaista pistämään häiritsijäänsä”, kertoo Kotus. Joissakin suomen murteissa ampiaista kutsutaan yhä ampujaiseksi.
4. Helmikuu
Useimmissa eurooppalaisissa kielissä ovat yhä käytössä kuukausien latinalaiset nimet, hieman muunneltuna. Suomen kielessä kuukausien nimet ovat kuitenkin täysin omanlaisensa. Helmikuu on tiettävästi saanut nimensä siitä, että kyseisenä vuodenaikana puiden oksiin muodostuu jäähelmiä.
5. Marraskuu
Entäpä sitten marraskuu? Marras on vanha lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Nimi voi siis viitata siihen, että marraskuussa luonto kuolee. Toisen näkemyksen mukaan kyseisenä kuukautena eletään aikaa, jolloin kuolleiden sielut eli martaat ovat liikkeellä.
6. Tammikuu
Kolmas hieman hämmentävä kuukausien nimi on tammikuu. Sana tammi on tarkoittanut alun perin napaa, akselia ja myllyn keskipuuta. Nimi voisi viitata siihen, että tammikuu on vuoden keskikohta ja talvi on silloin puolivälissä. Toisen selityksen mukaan nimi viittaisi samannimiseen lehtipuuhun. Tammi on kovaa puuta, ja joidenkin ehdotusten mukaan tammikuu viittaisi vertauskuvallisesti koviin pakkasiin.
7. Juhannus
Keskikesän juhlan nimi on muunnelma Johannes-nimestä. Kesän valoisimpaan aikaan vietettiin Suomessa muinoin säänjumala Ukon juhlaa, mutta kristinuskon myötä kesäkuun 24. päivänä alettiin juhlia Johannes Kastajaa. Siitä tulevat myös eri murteiden nimet juhannukselle: johannes, juhananpäivä, juhani ja jussi.
8. Teini
Luulitko, että teini tulee englannin kielen teenage-sanasta? Väärin. Teini on vanha sana, joka tunnettiin jo Mikael Agricolan aikana. Se on lainattu muinaisruotsista, jota käytettiin 1300–1500-luvuilla. Tuolloin teini oli nuorukainen, joka kiersi rahankeruussa elättääkseen itsensä ja voidakseen opiskella. Suomessa sanan nykymerkitykseen on kyllä vaikuttanut englannin teenager, mutta on vain sattumaa, että se on sanana samankaltainen kuin suomen teini.
9. Kettu
Punaturkkisen eläimen nimi on johdettu vanhasta nahkaa tarkoittavasta kesi-sanasta. Kettu tarkoittaa siis alun perin ”nahkaeläintä”. Itä-Suomen murteissa kettu tarkoittaa myös ohutta nahkaa, kuorta tai kalvoa.
10. Kuokkavieras
Juhliin kutsumatta saapuvia tyyppejä nimitetään kuokkavieraiksi. Samantyyppinen, samaa tarkoittava sana löytyy balttilaisista kielistä, joista se lienee kotiutunut meillekin. Alun perin kuokkavieraat olivat vaeltavia kerjäläisiä, jotka ilmestyivät kutsumatta juhliin mukanaan kuokka eli koukkupäinen kävelykeppi.
11. Kalakukko
Savolaisen perinneruoka maistuu monelle, mutta sen nimi on kieltämättä hämmentävä – ruistaikinakuoren sisälle leivotaan kyllä kalaa ja sian kylkeä, mutta mistä se kukko tulee? Pitkään ajateltiin, että kukko viittaisi kiekuvaan koiraspuoliseen kanaan, mutta niin ei ole. Kalakukon kukko on lainattu alasaksan kielestä sanasta, joka vastaa saksan Kuchen-sanaa. Se tarkoittaa kakkua tai piirakkaa. Kalakukko onkin siis kalapiirakka!
12. Näkkileipä
On helppo päätellä, että näkkileipä on lainattu ruotsin sanasta knäckebröd, mutta mistä se sitten tulee? Knäck tarkoittaa yksinkertaisesti työkalua, jolla leipä painellaan kuviolliseksi niin, että se on helppo katkaista paloiksi. Näkkärillä ei siis ole mitään tekemistä näkinkengän tai näkki-vedenhaltian kanssa.
13. Lauantai
Kuukausien lisäksi myös viikonpäivien nimet ovat kiinnostavia. Lauantai-sana on peräisin skandinaaveilta: muinaisnorjassa se on laugardagar, nykyruotsissa lördag. Sanojen alut tarkoittavat lipeää, kylpyä tai pyykkiä. Lauantai on siis perinteisesti kylvyn ja saunomisen päivä, jolloin puhdistaudutaan pyhäpäivän viettoon.
13. Kännykkä
Mukana kannettavan puhelimen nimen keksi Nokian radiopuhelinosaaston myynti-insinööri Aarne Visuri vuonna 1977. Sana on johdettu pienen lapsen kättä tarkoittavasta sanasta känny. Vaan niin se maailma muuttuu, että nykyään sanaa ei juuri kuule, ja kännykkää kutsutaan ihan vain puhelimeksi.
15. Selkäpii
Selkäpiitä karmii, saatetaan sanoa. Pii on ikivanha omaperäinen suomen kielen sana, joka tarkoittaa hammasta tai piikkiä – esimerkiksi haravalla on piit. Selkäpii-sanassa pii viittaa selkärangan ihon läpi erottuviin kohoumiin.
16. Örkki
Örkki-nimellä kutsutaan nykyään monenlaisia hirviöhahmoja. Alun perin örkit olivat J. R. R. Tolkienin romaaneissa esiintyviä olentoja. Englanniksi niiden nimi on orc, joka on muinaisenglannin pahaa henkeä tarkoittava sana. Suomenkielisen sanan keksi kääntäjä Kersti Juva. ”Looginen valinta olisi ollut orkki, mutta jostakin sain päähäni, että etuvokaali tekisi olennoista ällöttävämpiä”, on Juva kertonut.
Örkki-sana on kuitenkin esiintynyt aiemminkin suomen kielessä erilähtöisenä: Espoosta on löytynyt vanhaa ruotsinkielistä nimistöä Örke ja Örkekärret, joiden vuoksi Espoosta löytyy 1970-luvulla nimetty Örkkiniitty.
