Miten lasket päässä 27+48? Sadat tuhannet vastasivat tähän somessa – kysyimme asiantuntijalta, mikä on oikea tapa - Vapaalla - Ilta-Sanomat

Miten lasket päässä 27+48? Sadat tuhannet vastasivat tähän somessa – kysyimme asiantuntijalta, mikä on oikea tapa

Lasketko yhteen ensin 7+8 ja sen jälkeen 2+4? Vai pyöristätkö tasakymppeihin ja miinustelet myöhemmin?

Tärkeintä on päästä oikeaan lopputulokseen, eikö?

26.3. 13:12

Vastaa nopeasti: paljonko on 27+48?

Kyllä, vastaus on 75. Mutta mitä päässäsi tapahtui, kun ynnäsit lukuja?

Facebookissa virisi vastikään keskustelu, jossa sadattuhannet ihmiset ovat kertoneet, kuinka itse laskevat simppelin yhteenlaskun. Erilaisia luovia tapoja on yllättävän paljon. Muun muassa näin vastaajat pääsivät lopputulokseen:

20+40=60, sitten 7+8=15, lopuksi 60+15=75.

Pyöristetään 27 30:een ja 48 50:een. 30+50=80, josta vähennetään pyöristetyt 3+2=5, ja tulokseksi saadaan 75.

Pyöristetään tasavitosiin, eli siirretään 27:stä 2 ja lisätään se 48:aan, jolloin yhteenlasku on hieman helpommin käsiteltävä 25+50.

Aloitetaan luvusta 48, lisätään siihen kymmenen ja sitten toiset kymmenen. Sitten 68:aan lisätään loput 7 sormia apuna käyttäen.

Aloitetaan luvusta 27, lisätään siihen neljä kertaa kymmenen, pidetään mielessä luku 67, sitten lukuun 7 lisätään loput 8. 8+8=16, josta otetaan pois yksi ja saadaan 15, yhdistetään 60+15=75.

Osa näkee laskutoimituksen visuaalisesti perinteisenä allekkainlaskuna. Silloin ynnätään ensin oikeanpuoleiset 7 ja 8, ja saadusta luvusta 15 ykkönen siirretään vasemmanpuoleisten numeroiden yläpuolelle ja vitonen oikeanpuoleisten alle. Sitten ynnätään 1+2+4 ja saadaan vitosen eteen 7, eli 75.

Joustavuus on päivän sana

Ratkaisutapoja on lukuisia, ja juuri siihen matematiikan opetuksessa haluttaisiin nykyään kiinnittää enemmän huomiota, sanoo matemaattisten aineiden opettaja, tutkija Marika Toivola.

– Yhden oikean tavan opettamisen sijaan olisi tärkeää, että opettaja kiinnostuisi lapsen ja yksilön tavasta ajatella. Matematiikasta ei voi tulla merkityksellistä, jollei merkityksiä saa itse etsiä, Toivola toteaa.

– Nämä ovat kaikki oikeita tapoja, eikä niitä missään nimessä pidä arvottaa. Silloin on hyvä matematiikassa, jos osaa joustavasti käyttää eri tapoja.

Toivolan mukaan jo pienistä lapsista voi ennustaa, miten nämä tulevat pärjäämään matematiikassa kouluaikanaan. Yksi lapsi osaa kysyttäessä heti kertoa, montako nappia omassa villapaidassa on. Toinen ei ole koskaan laskenut paitansa nappeja, mutta tietää kyllä, miltä ne näyttävät.

– Tämä ei ole ihan niin pieni asia kuin äkkiseltään luulisi. Jos lapsi pienenä kiinnittää tai hänet ohjataan kiinnittämään huomiota lukumääriin, koulumatematiikassa menestymisen ennuste on selkeästi parempi. Tämä näyttäisi kantavan vielä sen vaiheen yli, kun matematiikka 4. ja 5. luokan tienoilla muuttuu abstraktimmaksi. Lapset, jotka ovat pienestä pitäen kiinnittäneet huomiota lukumääriin, nähdään koulumaailmassa "matemaattisesti lahjakkaina".

Siksi olisi tärkeää, että lapsia ohjattaisiin huomioimaan määriä jo varhain, Toivola sanoo. Lisäksi keskustelu eri laskutavoista on arvokasta. Vertailemalla omia tapoja kehitetään joustavuutta, joka taas hyödyttää matemaattisen ajattelun kehitystä.

– Joustavuus on päivän sana.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?