Kuulutko Nokia 3310 -sukupolveen? Jos muistat nämä 11 asiaa, siitä ei ole epäilystäkään - Vapaalla - Ilta-Sanomat

Kuulutko Nokia 3310 -sukupolveen? Jos muistat nämä 11 asiaa, siitä ei ole epäilystäkään

Muistatko, miten paljon vaivaa piti nähdä, jotta sai näpyteltyä tekstariin s-kirjaimen? Ja tekstaria ei voinut lähettää, jos saldoraja oli mennyt umpeen.

Bussia odotellessa ei voinut selata Instagramia, mutta matopelin pelaaminen oli mahdollista.

17.3. 19:00

Älypuhelimet koukuttavat, tekevät levottomiksi ja saavat vielä niskankin jumiin. Masentavat älypuhelinuutiset saavat haikailemaan vanhojen kunnon nokialaisten perään. Kyllä ei ollut tällaisia ongelmia, kun Nokia 3310-mallia naputeltiin!

Nämä jutut muistuvat parhaiten sen sukupolven mieleen, jolle 3310 ja sen seuraajat olivat ensimmäisiä puhelimia:

Logot

Ennen kännykkäkameroiden aikaa puhelimensa näyttöä saattoi somistaa tilaamalla siihen logon. Suosittuja logoja olivat esimerkiksi kömpelö liekkikuvio ja ”Akku lähes tyhmä”-teksti. Huisin hassua!

Näpyttelynopeus

Vanhojen kunnon nokialaisten näpyttely oli taiteenlaji, jossa parhaat pystyivät kehittymään valonnopeiksi. 140 merkin tekstiviesteiksi jaoteltua tekstiä syntyi käsittämätöntä vauhtia, vaikka esimerkiksi s-kirjaimen aikaansaaminen vati peräti neljää napautusta 7-numeronäppäimeen.

Matopeli

Angry Birdsin menestyksestä huolimatta ei ole löytynyt mobiilipeliä, joka olisi yhtä koukuttava kuin vanha kunnon matopeli, eli Snake.

Tekstariliittymät

2000-luvun alun teinien elämää vaikeuttivat kohtuuttomasti saldorajat, jotka estivät käyttämästä rajattomasti kalliita puheminuutteja ja tekstiviestejä. Onnekkaat onnistuivat saamaan tekstariliittymän, jolla sai kiinteään hintaan lähettää tuhat tekstiviestiä. Sillä tekstaili jo hetken!

Mono- ja polysoittarit

Ohhoh sitä, kun yksiäänisten tit-ti-di-dit-ti-soittoäänten seuraksi saatiin moniääniset polysoittarit! Nehän kuulostivat jo ihan oikealta musiikilta. Nykyään kukaan ei jaksa vaihtaa puhelimen perussoittoääntä lempibiisikseen, vaikka tarjolla olisi vaikka millaisia sinfonioita. Kertoo nykyihmisen mielen tylsymisestä.

Kestävyys

Nykylaitteista pirstoutuu näyttöjä sitä tahtia, että puhelinkaupoilla saa olla yhtenään. Ennen ongelma oli päinvastainen: 3310- tai 3330-luuriin kyllästyneet lapsukaiset heittelivät puhelimiaan kolmesta metristä betonille, jotta saisivat uuden kännykän hajonneen tilalle – mutta pudotus vahingoitti ennemmin betonia kuin timantinkovaa nokialaista.

Unikko-kuoret

Vaihdettavat kännykän kuoret olivat must-juttu. Jos Marimekon Unikko-kuosiin tai muihin hienoihin kuoriin ei ollut varaa – silloinhan ei ollut tapana tilata kaikkia muovitavaroita 20 sentillä kotiovelle Kiinasta – kuorien somistaminen sujui kynsilakalla.

Kännykän kuluttama suorakaide farkkujen taskussa

Koska kännykässä ei ollut nettiä, sitä pidettiin pääosin taskussa, toisin kuin nykyään. Ajan kanssa pieni, mutta pullea luuri kulutti lantiofarkkujen taskuun ääriviivansa.

Kännykkäkotelot

Jos ei halunnut pitää kännykkää lantiofarkkujen taskussa, saattoi puhelintaan säilöä vyöhön kiinnitetyssä kännykkäkotelossa. Se oli kuin vyölaukku, mutta jotain vielä parempaa!

Kännykkätuolit

Nykyään suositellaan, että kännykät laitettaisiin kodeissa ja kouluissa kännykkäparkeiksi kutsuttuihin laatikoihin ihmistenvälistä kanssakäymistä häiritsemästä. Ennen luureja arvostettiin enemmän: laatikoiden sijaan ne sijoitettiin mukavasti erityisiin kännykkätelineisiin tai kännyköille suunniteltuihin hauskoihin pikku nojatuoleihin.

Värinäytön tulo

Ensimmäinen värinäyttö oli edelleen pikkuruinen pikselimössö, mutta olihan se hieno!

Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisten sivuilla syyskuussa 2018.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?