Erotiikkaa tihkuva uutuussarja on täydellistä eskapismia vuoteen 2021: ”Herttua ratsasti ruutuun ja huh!” - Vapaalla - Ilta-Sanomat

Erotiikkaa tihkuva uutuussarja on täydellistä eskapismia vuoteen 2021: ”Herttua ratsasti ruutuun ja huh!”

Joko tutustuit Bridgertoniin, jossa Jane Austenin maailma kohtaa Fifty Shades of Greyn?

Bridgerton-kirjasarjan ensimmäinen osa Salainen sopimus löytyy suomeksi esimerkiksi BookBeatista, mutta ei vedä vertoja koukuttavuudessa Netflix-hitille.­

9.1. 14:00

Parahin lukija! Tietoomme on tullut, että eräs tietty tv-sarja on tänä talvena valloittanut niin rouwien, herrojen kuin nuorten neitienkin sydämet... Se on tietenkin Bridgerton, joka saapui Netflixiin joulupäivänä ja ampaisi suoratoistopalvelun katsotuimmaksi sarjaksi.

Uutuus aiheutti välittömästi kiihkeää kuhinaa myös sosiaalisessa mediassa:

”Ajattelin, että mitähän puppua. Sitten herttua ratsasti ruutuun ja huh!”

”Olisi kiva olla vanha nainen hunningolla tuon sankarin seurassa.”

Julia Quinnin menestysromaaneihin perustuvan sarjan on tuottanut muun muassa Greyn anatomian luojana tunnettu Shonda Rimes. Epookkidraamassa sukelletaan Jane Austenin hengessä puutarhoihin, kartanoihin ja tanssiaisiin. Neidot tepastelevat pastellisissa empiremekoissa, herrat polvihousuissa. Päähuoli on, mistä löytää sovelias puolisoehdokas aatelissuvun jatkamiseksi. Neitojen hyvettä vahditaan tarkoin, kun herrat saavat hurvitella. Veikeän twistin sarjaan tuo kaikkitietävä kertoja lady Whistledown, jonka kynäilemiä juoruja ylhäisö ahmii innoissaan – eräänlainen 1800-luvun Gossip Girl.

Sitten päästään siihen kuumentavaan osuuteen: sarjassa on kosolti erotiikkaa. Tarinan keskiössä on viattoman nuoren neidon ja kokeneen, rikkaan ja vähän tuhman aikuisen miehen lemmentarina. Päärooleissa Daphne-neitona ja herttua Simonina nähdään Phoebe Dynevor ja Regé-Jean Page. Pääpari on paljastanut, että intiimit kohtaukset tehtiin huolellisesti ja näyttelijöitä kuunnellen.

Varsinaista paljasta pintaa nähdään vähän, eikä seksillä mässäillä. Nuoren naisen seksuaalinen herääminen on kuitenkin sarjassa kuvattu sata kertaa kutkuttavammin kuin esimerkiksi Fifty Shades of Grey -elokuvissa, vaikka nekin monille ovat sarjasta tulleet mieleen.

Kiitosta on niittänyt myös sarjan hahmogallerian moninaisuus. Sarjassa nähdään tummaihoisia näyttelijöitä myös aatelisina – ei vain palvelijoina. Ihonväristä ei silti tehdä numeroa.

Tosin tätäkin ratkaisua jotkut kriitikot ovat moittineet. Sarjassa ei puhuta sanaakaan kolonialismista, johon Britannian siirtomaavalta 1800-luvun alussa vankasti nojasi. Arvostelijat ovat myös kysyneet, onko rooleihin valittu tarkoituksella mahdollisimman vaaleita tummaihoisia, jotta valkoisten katsojien olisi helpompi samastua myös heihin.

Bridgertonilla on lopulta vähän mitään tekemistä todellisuuden tai historian kanssa. Se on koukuttavaa fantasiaa ja eskapismia korona-arjesta. Sarja ei ota itseään turhan vakavasti, vaan iskee silmää katsojalle: tällaistakin epookki voi olla.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?