Oskari, 19, odottaa pakettia, jossa saapuu tonnin huppari – hän ei maksanut siitä euroakaan ja kertoo nyt, miten se on mahdollista

Luksusmuotivaatteet vaihtavat omistajaa nuorten keskuudessa nyt ilman rahaa. Treidaus on nuorten miesten harrastus, mutta vaatteiden jälleenmyyntiarvoa kannattaisi muidenkin miettiä.

Oskari Alakarhu ja hänen tyttöystävänsä Olivia Seikku hankkivat vaatteensa käytettyinä.

18.1. 19:00

Järvenpääläinen Oskari Alakarhu, 19, odottaa pehmeää pakettia Saksasta. Sieltä saapuu hänen arvokkain vaatekappaleensa: noin tuhannen euron arvoinen luksusmuotimerkki Vetementsin huppari. Oskari ei ole maksanut hupparista euroakaan. Hän antoi tilalle vaihtokaupassa Balenciagan Cshape Puffer -toppatakkinsa. Vaihtokaupasta sovittiin WhatsAppin ryhmässä, ja vaihtajana oli toinen nuori mies.

Vaatteiden vaihtokauppaa kutsutaan treidaamiseksi. Oskarin harrastus alkoi kolmisen vuotta sitten, kun hän näki Acne Studiosin Rockaway -kengät käytettyinä miesten luksusmuotiin keskittyvällä Grailed -sivustolla. Ne oli pakko saada.

Oskari kertoi myyjälle, mitä häneltä löytyisi tilalle ja ehdotti, että voisi antaa myös rahaa välistä.

Tätä voi oikeastaan verrata sijoittamiseen. Välillä riski kannattaa, välillä ei.

Nykyään Oskari selaa muotivaatteiden vaihtamiseen ja myymiseen keskittyviä ryhmiä lähes päivittäin. Hän tekee vaihtokauppaa muun muassa suomalaisessa HYPEND -Facebook-ryhmässä, jossa on tällä hetkellä noin 20 000 käyttäjää.

Vaikka vaihtokaupoissa liikkuvat kalliit luksusmuotimerkit, Oskari ei ole käyttänyt vaatteisiin läheskään niin paljoa rahaa kuin mikä niiden arvo tällä hetkellä on. Alkuun päästäkseen ei tarvitse suuria summia.

– Tätä voi oikeastaan verrata sijoittamiseen. Välillä riski kannattaa, välillä ei.

Vaihtamisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole rikastua tai päästä tienaamaan.

– Idea on enemmänkin saada kerättyä itselle mieluisia vaatteita ja saada jotakin uutta. Harvoin myyn mitään pois siksi, että saisin rahaa tilille.

Kirppiskulttuuri muuttuu

Vielä viitisen vuotta sitten ajatus käytetyistä vaatteista ei tuntunut Oskarista yhtään houkuttelevalta. Kirppistrendin kasvaessa hänkin päätyi selaamaan käytettyjen vaatteiden rekkejä, ja löytöjen myötä myös mieli muuttui.

– Käytettyjen vaatteiden kauppa on kasvava juttu, liikkui siinä sitten raha tai pelkkä tavara, hän sanoo.

Vastuullisuusvaikuttaja Outi Pyy kertoo, että kirpparikulttuuri todella on tilastojenkin valossa kovassa nosteessa.

– Erityisesti kuluttajalta kuluttajalle suuntautunut kauppa kasvaa, hän kertoo.

Yhdysvaltalaisen käytettyjä vaatteita myyvän ThredUp -ketjun vuosittaisen raportin mukaan myynti kuluttajalta toiselle tulee muutamassa vuodessa ajamaan yritysten ja järjestöjen kirpparimyynnin ohi. Tämä on selkeä merkki myös yrityksille: vaatteista kannattaa tehdä kestävämpiä, jotta niitä on mahdollisuus myydä eteenpäin.

Oskari ja Olivia haluavat satsata laatuun.

Suomessa on ollut kirpputoreja jo 1900-luvun alusta. Nykyisenkaltainen kirpputorikulttuuri syntyi 1980-luvulla, ja 1990-luvun alun lama kasvatti niiden suosiota. Tuolloin koko brändiskene oli hyvin erilainen kuin nykyään, ja monien brändien tuotteita ei ollut Suomessa saatavilla lainkaan. Täällä muun muassa Diesel ja Levi’s, jotka lukeutuvat keskihintaisiin brändeihin, olivat huippumuodikkaita, ja niiden hintarakenne oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Esimerkiksi Leviksen farkkujen markkamääräinen hinta oli 5–6 kertaa enemmän kuin tänä päivänä verrattuna suomalaisten mediaanituloihin.

– Ne olivat laadullisesti hyvin eri tavaraa, ja myös maksoivat todella paljon. Tekstiilien arvo on tippunut valtavasti, sanoo Outi Pyy.

Siksi esimerkiksi 1980-luvun ja tämän päivän vaate- tai kirpputorikulttuuria on hankala vertailla. Hintarakenteen lisäksi saatavuus ja ihmisten asenteet tekstiilejä kohtaan ovat muuttuneet.

– Ihmiset eivät myöskään enää kohtele vaatteita yhtä huolellisesti, koska ne eivät ole niin kalliita.

Parikymppisten ajatukset suhteessa tavaraan ovat kuitenkin muuttuneet: ei ole enää kovin tavallista, että tavaraa haalitaan. Monesti merkkivaatteisiin kuluttavalla ihmisellä on määrällisesti vähemmän vaatteita kuin ketjuliikkeissä asioivall, Outi Pyy huomauttaa. Myös ympäristö- ja ilmastonäkökulma ovat yhä useammalle kuluttajalle tärkeitä.

– Jos tykkää muodista, ja yhtäkkiä näkee dokumentin, joka paljastaa alan olevan hirveä, joutuu miettimään miten pystyy jatkamaan intohimoaan ja samalla olemaan hyvien puolella. Käytetyt vaatteet ovat oikeastaan ainut tapa, Outi Pyy sanoo.

Treidaus on fiksua taloudenhallintaa, ihan samoin kuin mikä tahansa muukin keräily,

Kirppiskulttuurin voimakkaan kehityksen ovat tehneet helpoksi juuri nykyaikaiset myyntialustat.. Esimerkiksi Facebook mahdollistaa sen, että spesifi jälleenmyyntikanava löytyy lähes tuotteelle kuin tuotteelle. Nykyään vaatteita voi myös ostaa toiselta puolelta maailmaa tai myydä niitä sinne poistumatta kotisohvalta lainkaan.

Myös Oskari vaihtaa nykyään vaatteita enemmän ulkomaalaisissa ja tiettyjen merkkien omissa ryhmissä.

– Silloin juuri tietynlaisten tuotteiden löytäminen on helpompaa.

Treidausilmiö liitetään nuoriin, koska heille on luontevaa käyttää internetin ryhmiä ja sovelluksia.

Muutoin käytettyjen luksusvaatteiden ostaminen, vaihtaminen tai myyminen ei tietenkään katso ikää.

– Se on fiksua taloudenhallintaa, ihan samoin kuin mikä tahansa muukin keräily, Outi Pyy sanoo.

Miesten juttu

Naisia ei treidauspiireissä kuitenkaan vielä näy. Oskarin kumppani, Olivia Seikku, 18, on toisiaan pyytänyt Oskaria katsomaan, löytyisikö ryhmistä hänellekin jotakin, mutta aniharvoin ilmaantuu mitään sopivaa. Myöskään omien Diorin tai Chanelin laukkujen vaihtaminen ei ole Olivialta onnistunut.

Outi Pyy ajattelee, että syy on sukupuolittuneessa bisnesajattelussa. Hänestä kyse on siitä, ketä kannustetaan bisnesajattelun pariin ja ketä ei. Suomalaisten tekstiiliostoksista valtaosan tekevät naiset.

– Naisen rooli yhteiskunnassamme onkin hyvin pikemminkin ollut kuluttaa kuin tehdä bisnestä.

Maison Margielan kenkiä himoitsee moni keräilijä.

Sukupuolittunut ajattelu näkyy muotibisneksessä myös toisin. Oskarin ja Olivian mukaan muodista kiinnostuneiden miesten voi olla hankala löytää omaan tyyliin sopivia vaatteita tavallisista vaatekaupoista. Esimerkiksi ketjubrändeillä naisten osastot ovat huomattavasti miesten osastoja laajempia.

– Miesten ketjuvaatteet eivät tule catwalk-mallistoista. Sen tyyppisiä vaatteita on vain kalliilla merkeillä, kun naisille taas tehdään catwalk-kopioita halpaliikkeisiinkin, Olivia pohtii.

Oskari kertoo, että muotiharrastus saatetaan nähdä miehillä turhamaisena. Moni saattaa typistää koko muotiharrastuksen vain rahaan ja vaatteiden arvoon.

– Vaikka se ei ole itselleni ollenkaan se juttu.

Ei pelkkä imagojuttu

Outi Pyyn mukaan nuorissakin vain marginaalinen osa käyttää niin sanottuja high fashion -vaatteita pelkän imagon takia. Hänen mielestään on myös muodin aliarvioimista ajatella, että pukeutuminen on pelkkä ulkonäköasia. Vaatteet voivat olla hienovarainen kannanotto yhteiskunnan tilaan tai taloudellisesti järkevää liiketoimintaa – siis paljon muutakin kuin pröystäilyä.

– Suomessa ei koreilla vaatteilla, mutta pröystäily muilla asioilla, vaikkapa takapihan paljulla, on sallittua.

Outi Pyyn mielestä merkkivaatteisiin kuluttaminen on järkevää, käytännöllistä ja usein myös kestävää.

– Silloin sinulla on ehkä parikymmentä vaatetta rekillä, etkä laita penniäkään trikooroskaan, joka ei kestä käytössä.

Myös Oskari ja Olivia pyrkivät kestävään kuluttamiseen. Olivia tunnustaa olleensa aiemmin ”himoshoppailija”, mutta nykyään hän ostaa harkiten ja lähes kaiken käytettynä. Ja vaatteet, joita hän ei enää käytä, hän panee kiertoon. Olivia suosii muun muassa Uffeja, Fidoja ja Zadaa-appia.

Olivian kaapista löytyy esimerkiksi Diorin ja Chanelin vintagea sekä Acne Studiosin ja Djerf Avenuen vaatteita. Hän ei kuitenkaan kiinnitä juurikaan huomiota itse merkkeihin, vaan haluaa panostaa ennen kaikkea laadukkaisiin materiaaleihin ja ajattomiin tuotteisiin.

Oskarille treidatut vaattet ovat ensisijaisesti käyttövaatteita. Hän ei ole niiden suhteen varovaisempi, eikä pelkää, että ne esimerkiksi likaantuvat. Joskus kenkiin on tullut pientä kulumaa tai vaatteisiin tahroja. Ne vaikuttavat arvoon, mutta niitäkin voi yhä vaihtaa, kunhan virheestä mainitsee kauppaa tehdessä.

– Itselläni ei ole ainuttakaan vaatetta, jota en oikeasti käyttäisi.

Oskarin kaapissa ei ole ainuttakaan vaatetta, jota hän ei käytä.

Löydöt vaativat työtä

Mutta kuten mikä tahansa intohimo, myös treidaaminen voi lähteä käsistä, ja siihen voi saada toki uppoamaan suuriakin summia rahaa, Oskari sanoo.

Myös itse vaihtamistapahtumassa on omat riskinsä. Tuotteiden arvot eivät ole vakioita. Vaatteiden arvo selviää, kun tarkkailee, millä hinnoilla ne markkinoilla liikkuvat. Arvoa voi kuitenkin olla välillä vaikea määrittää tarkaksi, ja eri myyntipaikkojenkin välillä on eroja. Markkinoilla liikkuu myös väärennöksiä, ja myyjäkin voi paljastua epärehelliseksi.

– Puhutaan kuitenkin arvoltaan isoista summista. Tässä pitää luottaa toiseen, Oskari sanoo.

Myös verottaja voi kiinnostua käytettyjen vaatteiden treidaamisesta tai myymisestä, jos se on ammattimaista ja säännöllistä. Yksityishenkilö saa myydä oman perheensä käytössä olleita tavanomaisia tavaroita verovapaasti, jos voitot jäävät alle 5000 euron. Yli menevästä osasta pitää maksaa luovutusvoittoveroja. Oskarikin tietää tämän.

– Vaikka summat eivät ole valtavia, niin tietyt rajat pitää pitää mielessä. Vaihtokauppa on hieman harmaata aluetta. Jos summat joskus alkavat nousta tuhansiin euroihin, se alkaa olla jo bisnestä.

Myyminen on hidasta sekä vaatii kärsivällisyyttä ja kausiajattelua.

Mutta sen minkä rahassa voittaa, ajassa menettää: hyvien löytöjen eteen pitää kuitenkin tehdä tutkimusta, ymmärtää muodin logiikkaa ja arvon säilymistä sekä pitää omaisuudestaan hyvä huoli. Outi Pyyn mielestä nuorilla on tänä päivänä parempi ymmärrys taloudellisista asioista, kuin aiemmilla sukupolvilla.

– Myyminen on hidasta sekä vaatii kärsivällisyyttä ja kausiajattelua. Eikä tässä hommassa menestyminen tule ilmaiseksi. Jos nuorella on tällaista tietotaitoa ja suunnitelmallisuutta, se on ihailtavaa.

Kaikkien vaatteiden arvo ei laske samaa vauhtia. Esimerkiksi H&M:n 30 euron kauluspaidan arvo laskee puolessa vuodessa viiteen euroon, vaikka sen pitäisi kuinka hyvänä, sanoo Pyy. Filippa K:n 200 euron neule voi puolen vuoden päästä olla lähellä alkuperäistä.

– Ja tämä on se, mitä nämä nuoret ovat ymmärtäneet, Outi Pyy sanoo.

Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisten sivuilla kesäkuussa 2021.

Lue myös: Mirka, 34, siirtyi vaatteiden ostajasta niiden lainaajaksi, ja samalla loppuivat pukeutumiskriisit – ”Ostan enää lähinnä alus- ja urheiluvaatteita”

Lue myös: Pelkkää suomalaista! Näin upean kesätyylin kotimaisten merkkien vaatteilla voi saada – 30 ihanaa vaatetta

Lue myös: Tältä näyttää koti, joka on sisustettu ilmaisilla huonekaluilla – Pietu, 30, on ostanut kotiinsa vain neljä asiaa uutena

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?