Vuosi sitten hurahdin curly girl -metodiin, jos 12 päivän kokeilua nyt hurahdukseksi voi kutsua.
Lähes kahden viikon ajan kosteutin, ploppasin ja ilmakuivasin hiuksiani tunnollisesti – tuloksetta. Lopulta ymmärsin, etten ole yksi niistä suomalaisista, joiden kuontalossa piileksivät upeat salakiharat. Olen auttamatta suorahiuksinen.
Kiharoiden kaipuu ei kuitenkaan hävinnyt, joten viime vuoden lokakuussa astelin kampaajan penkkiin ja pyysin pörröisintä permanenttia, mitä heillä on tarjota.
Sellaisen myös sain.
Rakastuin uuteen kiharapehkooni saman tien! Mikä parasta, sen ylläpitäminen ei vaatinut tunnin suihkusessioita tai ploppaamista, vaan selvisin pelkällä hiuksiin jätettävällä hoitoaineella. Satunnaisesti saatoin sivellä hiuksiini myös muutaman pumppauksen muotovaahtoa.
Toinen permanentin hyvä puoli oli pidentynyt pesuväli. Olen koko elämäni pessyt hiuksiani liian tiheästi: pesuvälini on aina ollut enimmillään kaksi päivää. Permanentti kuitenkin kuivatti hiuspohjaani sen verran, että pesukerrat vähenivät kahteen viikossa. Usein pesinkin hiukseni likaisuuden sijaan takkuisuuden takia, sillä permanenttia ei saa harjata kuivana.
Toisella kerralla kaikki meni pieleen
Kuukaudet vierivät ja kiharat pysyivät paikoillaan, vaikka kampaajani varoitteli, ettei suora ja liukas hiuslaatuni välttämättä pysy kiharana pitkään.
Lopulta, neljän kuukauden jälkeen, palasin kampaajan penkkiin kihartamaan suoran tyvikasvuni.
Uusi kampaajakäynti ei kuitenkaan ollut yhtä ruusuinen kuin ensimmäinen. Tarkoituksena oli kihartaa vain suora tyvi, mutta kampaaja sanoi sen olevan liukkaan hiuslaatuni takia mahdotonta. Siispä permanentti laitettiin koko tukkaan.
Lähes neljän tunnin jälkeen poistuin kampaajalta räjähtäneen pehkon kanssa. Hiukseni olivat rutikuivat ja näyttivät pahemmilta kuin penkkiin istuessa. Tyvi ei kihartunut juuri ollenkaan, mutta latvoista tuli käsittelyn vuoksi hamppua. Niskasta hiukseni jopa paloivat ja katkesivat.
Sitten tuli koronavirus ja epäonnistunut kampaajakäynti jäi toistaiseksi viimeiseksi. Nyt siitä on kulunut viisi kuukautta. Hiukseni ovat edelleen latvoista suhteellisen kuivat, ja niiden tyvi on entistäkin pidempi ja suorempi.
Helposta ja huolettomasta korkkiruuvikiharastani tulikin maanvaiva, joka vaatii ulos lähtiessä poikkeuksetta pompulaa tai kiharrinpuikkoa. Tyvestä suora ja latvoista korkkiruuvimaisen kihara tukka kun näyttää laittamattomana suhteellisen hassulta.
En missään nimessä kadu permanenttia, sillä kiharat tuntuvat täysin omalta jutultani.
Pelkään kuitenkin kampaajalle menemistä nyt yhtä paljon kuin hammaslääkäriä, sillä olen varma, etteivät hiukseni kestä enää toista epäonnistunutta käsittelyä.
Kaksi eri hiuslaatua samassa päässä ei kuitenkaan sovi estetiikan tajuuni, joten jotain tälle kuontalolle on näiden koronakuukausien jälkeen tehtävä. Pitäkää peukkuja.
