Sofia, 27, valitsi rantahäihin sopivan puvun – 13 suomalaisnaista esittelee tavallisesta poikkeavan häämekkonsa - Tyyli - Ilta-Sanomat

Sofia, 27, valitsi rantahäihin sopivan puvun – 13 suomalaisnaista esittelee tavallisesta poikkeavan häämekkonsa

Morsiamet nähdään usein valkoisissa puvuissa. Moni suomalainen valitsee kuitenkin myös perinteestä poikkeavan häätyylin.

Muun muassa Sofia, Susanna, Taija ja Mella valitsivat jotain muuta kuin valkoista.­

3.7. 18:05

Kaksi eri alaosaa

Sofian, 27, silmää aivan vitivalkoiset hääpuvut eivät oikein koskaan miellyttäneet. Hänen häitään juhlittiin aikanaan Kreikassa.

– Oli todella kuuma, ja olin raskaana. Halusin jotain kevyttä ja rantahäihin sopivaa, hän kertoo.

Parin häätanssi ei myöskään ollut perinteinen valssi. Asu valikoitui myös sen kannalta sopivasti erillisiksi ylä- ja alaosaksi.

– Halusin jotain missä oli helppo liikkua. Vihkimisen ajan minulla oli erilainen alaosa, sellainen samppanjanvärinen.

Kaikki huomio helmaan

Vilma, 27, meni puolisonsa kanssa kahdestaan maistraatissa.

– Hääjuhlan tarkoituksena olikin vain pitää ihanat juhlat ystäville ja perheelle. Siitä se ajatus lähti, joten hääjuhlassa perinteistä ei tainnut olla kuin vain hääleikit ja ehkä ruoka, teemana meillä oli meksikolaiset häät, koska mieheni on puoliksi meksikolainen. Missään kohtaa ei tullut mieleeni valita perinteistä hääpukua, vaikka sellaisia kävinkin sovittamassa.

Idea hääpukuun löytyi Pinterestiä selailemalla, ja kummitäti oli valmis toteuttamaan hankalimmankin idean.

– Hame koostuu varmaankin lähemmäs 10 metristä puuterin ja vanhan roosan värisistä kankaista, jotka on kerrostettu roikkumaan eri kohdista. Yläosaksi valikoitui valkoinen toppi, jotta hame saisi kaiken huomion runsaudellaan. Kokonaisuuteen väriä tuovat Kieton rakkausruusu-korvikset, Zaran värikkäästi kirjottu laukku sekä itse kokoamani kimppu ja jättimäinen tummanpunainen ruusu hiuksissa.

Vaaleanpunainen yllätti

Susanna, 35, aloitti puvun metsästämisen jo 4–5 vuotta ennen häitä.

– Etsin mustaa pukua, koska valkoinen ei ikinä tuntunut omalta. Pukuja löytyi tuhansia upeita, mutta mikään ei vaan herättänyt vau-fiilistä. Eksyin vahingossa Mori Leen sivuille, ja sieltä bongasin puvun, joka kolahti ja kovaa. Ainoa ongelma oli, että se oli vaaleanpunainen.

Pukumetsästys jatkui vielä puoli vuotta.

– Joka kerta palasin siihen vaaleanpunaiseen pukuun, se siis selkeästi puhutteli. Alkoi tutkiminen, mistä saisin puvun hommattua. Helsingistä löytyikin sitten VIP juhlapuvut, joka toi Mori Leen mallistoa Suomeen. Sinne sovittamaan saman malliston pukua, jotta sain koon selville, sormet ristiin, ja tilaus tehtaalle. Puku tuli noin puolitoista kuukautta myöhemmin, ja kyllähän siinä itku tuli, kun sai puvun päälleen. Onneksi uskalsin kokeilla vaaleanpunaista, se oli täydellinen.

Pikahankinta raskauden takia

Anni, 22, meni muutama vuosi sitten naimisiin ollessaan raskaana esikoisestaan. Perinteinen valkoinen puku oli ostettu, ja raskauden edetessä sitä suurennettiin saumoista.

– Viimeisellä sovituksella mekko ei enää mahtunutkaan, saumoissa ei ollut enää lisätilaa eikä malli imarrellut laisinkaan.

Häihin oli aikaa kaksi viikkoa, eikä Annilla ollut pukua.

– Osallistuin paikallisen mekkoyrittäjän kilpailuun, jonka voittaja sai valita hääpuvun tämän liikkeestä. Onnekseni hän valitsi minut voittajaksi. Sovittelin pienessä putiikissa pukuja, ja vaihtoehtoja oli vähäisesti vatsan vaatiman tilantarpeen vuoksi. Sovitin useasti helmenharmaata pukua, surkutellen, ettei sitä ollut valkoisena rekissä.

Anni ihastui kuitenkin pukuun niin, että päätti silti ottaa sen.

– Olin aina ajatellut, ettei värillinen puku ole juttuni. Pelkäsin, että valinta kaduttaisi, mutta tähän päivään asti olen ollut tyytyväinen. Lisäksi pukua voi käyttää uudelleen muissakin juhlatilaisuuksissa, mitä aika harvalle hääpuvulle voi tehdä.

Miehen isoäidin tekemä mekko 50-luvulta

Jennin, 34, ja tämän miehen pienet häät pidettiin miehen kotitilalla. Paikalla olivat kummankin perheet ja miehen isoäiti. Jenni ei innostunut missään vaiheessa perinteisestä valkoisesta puvusta.

– Kun juttelimme asiasta miehen isoäidin kanssa ennen häitä, hän kertoi 50-luvulla tekemästään mekosta. Sovitin mekkoa, ja se oli juuri sopiva ja muutenkin mielestäni ihana. Sen pukeminen tuntui vielä jotenkin erityisen tärkeältä sen tunnearvon ja historian vuoksi.

Mekko ketjuliikkeestä, kengät verkkokirppikseltä

Sinin, 30, mielestä häämekko ei ollut se asia, mistä hän haluaa maksaa paljon. Naimisiin mentiin maistraatissa.

– Halusin kuitenkin jonkun ihanan mekon päälleni, koska onhan päivä merkittävä. Aloin selailla nettikauppoja, ja alle puolen tunnin selailulla olin iskenyt silmäni kuvan mekkoon.

Parin päivän harkitsemisen jälkeen hän päätyi tilaamaan mekon Boohoolta.

– Kampauksen ja meikin tein itse. Olen parturi-kampaaja, ja vaikka olisi ollut ihanaa mennä jollekin kollegalle, menimme naimisiin nyt keväällä korona-aikana, ja päätin vältellä turhia kontakteja. Kengät löysin käyttämättömänä Zadaasta.

Omanlaisensa prinsessa

Mella, 26, halusi kokea itsensä prinsessaksi elämänsä tärkeimpänä päivänä.

– Minulla oli täysin oma ajatus siitä, miltä minä prinsessana voisin hääpäivänä näyttää. Näin kokonaisuuteen valikoituivat perinteiden sijaan suosikkiasiani: harmaa mekko, hopeiset tennarit ja pionikruunu.

Aina erilainen kaikessa

Kaisa, 30, tiesi jo teininä, ettei valkoinen puku tule häissä kuuloonkaan.

– Mie olen aina ollut erilainen kaikessa ja erottunut joukosta jollain tavalla. Varmaan jo 16-vuotiaana tiesin, etten mene valkoisessa mekossa naimisiin, se ei vaan koskaan tuntunut omalta.

Vaikka äiti oli kauhuissaan Kaisan puheista tummanharmaasta ja mustasta mekosta, kihloihin mentyä ja häiden suunnittelun alettua mekon etsintä alkoi tanssiaismekoista.

– Violetti on aina ollut lempivärini, joten kaasojen avustuksella päädyin violettiin mekkoon. Mies edustaa psychobilly-tyylisuuntaa, ja se näkyi meidän häissämme. Mekkoni sopi siihen loistavasti.

Hääpuku alle kahdellasadalla

Taijaa, 27, kosittiin jouluaattona viiden vuoden yhdessäolon jälkeen.

– Halusimme järjestää ihanat rennot juhlat meidän lähimmille, mutta meillä oli pienen budjetin häät. Puvun valinta piti jättää aika viime tippaan, ja pukua jouduttiin muokkaamaan pari kertaa. Odotin esikoistani kuudennella kuulla, kun menimme naimisiin. Mekkoni ostettiin juhlapukuliikkeestä Kuopiosta, ja se taisi maksaa 180 euroa.

Hopeanharmaan juhlapuvun yläosa oli koristeltu kivillä, ja helmaan lisättiin harsoa ja tylliä.

– Emme mieheni kanssa tienneet toistemme asuista ennen kuin kävelin alttarille. Korkokengät jäivät käyttämättä, ja olin paljasjaloin juhlissa raskauden vuoksi. Sormuksina meille teetettiin sukuni sormuksista hienot sormukset, niillä on mittaamaton tunnearvo. Sormuksissamme on äitini sormus sekä edesmenneen isäni sormus, mummin ja vaarin sormukset.

Kengät määrittivät asun

Anna-Maria, 25, valitsi häämekkonsa kuosilla, sillä ei ole nähnyt itsellään koskaan valkoista mekkoa.

– Minulla ei ole ollut mitään perinteistä prinsessafantasiaa häämekosta. Löysin ensin Minna Parikan kengät, ja sitten piti löytää kenkiin sopiva mekko. Halusin lyhyemmän mutta juhlavan mekon, ja värimaailman piti sopia yhteen.

Mekko löytyi äidin kanssa etsiessä Tallinnasta.

– Minulla ei ollut myöskään häissä perinteistä hääkimppua, se tehtiin varta vasten minulle hääsuunnittelijan toimesta.

Äidin tekemä puku

Milla-Sofian, 34, hääpuku oli äidin tekemä ja samalla häälahja.

– En ole ollenkaan mekkoihmisiä, ja siksi halusin ehdottomasti leveälahkeiset housut. Topin kanssa olikin sitten aikamoinen tekeminen ja säätö. Vielä häitä edeltävänä iltana äiti ompeli pitsiä kiinni, ja silti se lähti irti hääjuhlassa. Loppuillan se olikin sitten hakaneuloilla kiinni. Mutta miuta se ei haitannut pätkääkään, en ollut edes huomannut sen irtoamista siinä hääonnessa.

Mekko ja paljaat varpaat rantateeman mukaan

Sarin, 36, oli tarkoitus pitää häät Thaimaassa, joten asu valikoitui rantateeman mukaan. Siksi asussa ei ole myöskään kenkiä.

– Menimme kuitenkin helpoimman kautta salaa naimisiin maistraatissa ja siitä lähdimme sitten Thaimaahan häämatkalle. Pienet juhlat juhlittiin häämatkan jälkeen. Halusimme ensin nauttia tilanteesta kahden, hän kertoo.

Salaa naimisiin

Lindalla, 30, meni pari kuukautta juuri sen oikean puvun löytämiseen.

– Kaikki nettikaupat tuli katsottua läpi ja kaupat kierreltyä. Kriteerinä oli, että ei valkoista missään nimessä, koska meidän häät eivät olleet millään lailla perinteiset. Halusimme mennä salassa naimisiin. Puku oli ihana päällä, ja joskus sen voisi ehkä laittaa toisiinkin juhliin, kun se ei ole perus häämekko.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset