Tekoturkistakeista ja pehmeistä keinokarvavaatteista ja -asusteista on tullut yksi viime talvien suurimmista hiteistä. Suomenkin syyssäässä on ollut ihana piiloutua suuren ja lämpimän pörrötakin sisään. Lisäksi tekoturkis nostaa asun kuin asun toiselle tasolle – näyttäähän se suoraan sanottuna aivan ihanalta.
Monelle keinokarva on ollut myös keino pukeutua turkikseen eettisesti. Tekoturkiksiin ovat ihastuneet hekin, joille aidon turkiksen pukeminen on ehdoton ei.
Turkistrendi on vallinnut jo monena talvena.
Muhkeat tekoturkistakit kuuluvat monen talvigarderobiin.
Turkiseläinten kohtaloihin keskittyminen on kuitenkin jättänyt varjoonsa toisen ongelman, jonka Daily Mail nostaa nyt esiin. Tekoturkiksen valmistaminen kuormittaa nimittäin ympäristöä valtavasti.
Daily Mail kertoo, että yhden keinokarvatakin valmistamiseen voi kulua jopa kymmenen tynnyrillistä öljyä. Takit ovat useimmiten akryylia, polyesteria ja nylonia. Tätä tietoa ei helpota se, että ketjuliikkeiden tekoturkisunelmat valmistetaan usein halvan työvoiman maissa kyseenalaisissa olosuhteissa.
– Monet mieltävät tekoturkiksen eettisempänä vaihtoehtona turkikselle, eivätkä osaa ajatella sen aiheuttamaa vahinkoa. Keinokarvan hiilijalanjälki on suuri, sanoo Fashion Revolution eli Vaatevallankumous-järjestön Orsola de Castro Daily Mailille.
Tämän lisäksi tekoturkis voi tehdä vahinkoa vielä valmistuksen jälkeen. Daily Mailin mukaan kasvava huolenaihe on akryylivaatteiden peseminen, sillä yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan akryylista voi irrota pesussa muovihiukkasia, jotka valuvat viemäriin ja päätyvät lopulta luontoon.
Ja kun keinokarvavaatteen käyttö lopulta päättyy, vaate ei häviä mihinkään: tekoturkiksen hajoaminen kaatopaikalla kestää Daily Mailin mukaan jopa 1000 vuotta. Suomessa tekstiilijäte poltetaan muun sekajätteen mukana ja hyödynnetään näin esimerkiksi energiantuotannossa, mutta maailmalla, jossa tekstiilit päätyvät usein kaatopaikalle, ongelma on iso.
Tekoturkis ei ole eettinen valinta ollenkaan.
HSY:n ympäristöasiantuntija Mia Tarvainen suosittelee ensisijaisesti tekoturkistuotteiden myymistä eteenpäin, lahjoittamista vaatekeräyksiin esimerkiksi UFF:lle, Fidalle tai kierrätyskeskuksiin tai viemistä vaatekauppoihin, jotka hoitavat vaatteen uusiokäytön kuluttajan puolesta.
– Ainakin H&M, Lindex ja nyt myös osa Seppälän myymälöistä tarjoavat palvelua, jossa vanhat ja rikkinäisetkin vaatteet voi viedä suoraan myymälään. Vaatteen laittaminen sekajätteeseen ei myöskään ole huono vaihtoehto, sillä vaate saadaan Suomessa hyödynnettyä usein esimerkiksi sähkön- ja lämmöntuotannossa, Tarvainen kertoo.
– Tietysti paras vaihtoehto on miettiä jo siellä vaatekaupassa, tarvitseeko vaatetta todella, hän muistuttaa.
