Kenkätehdas Palmroth sai uuden alun konkurssin jälkeen: "Olen kasvanut tekemään Palmrothia" - Tyyli - Ilta-Sanomat

Kenkätehdas Palmroth sai uuden alun konkurssin jälkeen: "Olen kasvanut tekemään Palmrothia"

Palmrothin suvun lähes satavuotinen kengänvalmistusperinne tyssäsi konkurssiin 2011. Kaksi vuotta sitten Mikko Palmroth palasi jalkinebisneksen pariin.– Alussa oli paineita, että miten tämä onnistuu.

30.9.2014 18:55

Jalkinefirma Palmroth Originalin pieni toimisto sijaitsee Suomen Trikoon entisellä tehdasalueella Tampereen Pyynikillä. Sijaintiin on kaksi syytä.

– Valitsimme paikan, koska isoisäni Pentti Palmrothin kenkätehdas Partola oli aikoinaan Pirkkalassa toisella puolella järveä, Mikko Palmroth viittoo lähistöllä siintävää Pyhäjärveä kohti.

– Toinen syy on, että tykkäämme siitä, että tämä on vanha tehdasalue.

– On lämmittänyt saada ihmisiltä sähköpostia, että kiva, kun jatkatte toimintaa, Mikko Palmroth kertoo. Seinällä kuvassa isä Pertti.

Punatiilinen tehdasalue on historiallinen ja jotenkin kodikas. Rakennuksen ulkoseinällä on eri firmojen kylttejä. Kaikesta aistii, että on monien uusien alkujen aika.Palmroth Originalin toimistollakin ollaan uuden edessä. Siitä on nyt kaksi vuotta, kun Mikko Palmroth ja hänen avovaimonsa Anu Haalahti perustivat yhdessä Mikon serkun Kari Palmrothin kanssa uuden jalkinefirman Palmroth Originalin.

Tunnetun kenkäperheen poika ei lannistunut, vaikka Palmrothin suvun lähes satavuotinen kengänvalmistusperinne tyssäsi konkurssiin 2011.Nyt Mikko Palmroth ja Anu Haalahti haluavat jatkaa suomalaista kenkätuotantoa. Kengät valmistetaan Parkanossa alihankkijoilla.

– Oma tehdas on vielä haave, Anu Haalahti sanoo.

Mikko Palmroth vastaa yrityksen taloudesta ja Anu Haalahti kenkien suunnittelusta. Tällä haavaa Palmroth Original keskittyy vain syksy- ja talvikenkiin. Tuotanto on noin kymmenen tuhatta kenkäparia vuodessa. 90 prosenttia tuotannosta menee vientiin.

– Vientiluvut johtuvat siitä, että kun aloitimme, meillä ei ollut myyntiorganisaatiota. Kävimme Milanossa, Düsseldorfissa ja New Yorkissa messuilla, ja saimme ulkomaisia asiakkaita.

Suomessa toimiva kenkäkauppaketju Zio löysi Palmroth Originalin Düsseldorfin messuilta ja otti valikoimiinsa.

Oikeastaan Mikko Palmrothin on kiittäminen vanhempiaanPertti ja Hannele Palmrothia nykyisen avovaimonsa tapaamisesta.Tervakoskella ainoana lapsena varttunut Anu Haalahti valmistui Wetterhoffilta kenkäsuunnittelijaksi vuonna 2000. Tuore artenomi lähetti Palmrothin kenkätehtaalle avoimen työhakemuksen ja päätyi Hannele ja Pertti Palmrothin ja silloisen tuotannonjohtajan haastateltavaksi.

– Muistan, että Pertti kysyi, minkä kokoinen jalka minulla on. Kenkäsuunnittelijan jalka olisi hyvä olla mallikokoa 37, että pystyisi helposti sovittamaan.

Anu sai paikan, vaikka hänen jalkansa on kokoa 39. Myöhemmin hän sai myös miehen, vaikka romanssi ei suinkaan roihahtanut heti.

– Olimme monta vuotta hyviä kavereita, Anu Haalahti kertoo.

Anu Haalahdella on kotonaan kymmeniä kenkiä kaikkialla, rapun allakin. – Silti minulla oli viime viikolla ongelma, että ei ollut sellaisia kenkiä, joita olisin tarvinnut. Olisin tarvinnut vaaleanpunaiset avokkaat.

Nyt pariskunta on ollut kimpassa jo yhdeksän vuotta. Heillä on neljävuotias tytär Milla.

– Milla varmaan tietää, mitä me tehdään työksemme, koska hän leikkii usein kenkäkauppaa, Anu Haalahti nauraa.

– Hän luulee, että töissä katsotaan tietokoneelta muumeja, koska hän tekee niin, kun tulee tänne.

Yksityisyrittäjät eivät laske työtunteja. Toisaalta työn kautta näkee paljon. Ulkomailla voi fiilistellä kaupungilla, mennä uusiin kaupunginosiin ja tarkkailla ihmisiä.Joskus tytär on mukana maailmalla, mutta molempien vanhemmat ovat eläkkeellä, joten lastenhoitoapua löytyy.

Voisi luulla, että yhteinen työ puolison kanssa nakertaisi parisuhdetta. Väite naurattaa Anua ja Mikkoa. He ovat tehneet monta vuotta yhdessä töitä ja tietävät toistensa vahvuudet ja heikkoudet.

– Jos olemme eri mieltä, sanomme suoraan, Anu Haalahti sanoo.Mutta olemme useammin samaa mieltä kuin eri mieltä.

Mikko Palmroth nyökkää.

– Jos on eri mieltä, pitää sanoa heti, eikä puolen vuoden päästä, että mä en kyllä koskaan pitänyt tuosta.

Yhteinen sävel on löytynyt ihan firman nimeä myöten. Anu Haalahti suunnittelee kengät, mutta häntä ei haittaa, että kengissä lukee oman sukunimen sijasta Palmroth.

– En koe, että kengissä pitäisi olla oma nimeni. Olen kasvanut tekemään Palmrothia. Se tuntuu yhtä omalta. On hienoa päästä jatkamaan pitkää historiaa. Teimme Pertin kanssa läheisesti töitä yli kymmenen vuotta.

Armi Kuuselakin mainosti aikoinaan Palmrothin kenkiä.

Nyt 83-vuotias Pertti Palmroth on jo eläkkeellä ja malttaa pysyä poissa työmaalta.

– Alussa isä oli täällä enemmän, mutta nyt hyvin vähän.

Historia on silti vahvasti läsnä. Neuvotteluhuoneessa on iso lasivitriini, jossa on muun muassa sota-aikana tehdyt Palmrothin puupohjaiset juhlakengät sekä 70-luvulla otettu valokuva, jossa pikku-Mikko kantaa Palmrothin isoa kenkälaatikkoa.Kirjahyllyssä on Mikon isoisän, kunnallisneuvos Pentti Palmrothin jyhkeä pronssipatsas.Perinteet velvoittavat ja luovat myös paineita.

– Ehkä alussa minulla oli paineita, että miten tämä onnistuu, mutta olen ollut kymmenen vuotta töissä Pertti Palmrothin kenkätehtaassa. Se on aikamoinen oppikoulu, Mikko Palmroth sanoo.

– Nyt kun on tullut positiivista palautetta, voidaan aika rennosti kehittää omia juttuja, koska ensimmäiset askeleet on otettu. Sitä paitsi Palmrothilta odotetaan korkeaa laatua. Emme voi tehdä huonoja tuotteita. Se on itse asiassa positiivinen paine.

Palmrothin kengät ovat kuuluneet suomalaisten naisten arkeen jo vuosikymmeniä.

Maailmalla Mikon ja Anun sydäntä ovat lämmittäneet Palmrothien tuotteisiin liittyvät tarinat. Kerran messuilla vanha rouva paljasti, kuinka hän oli 70-luvulla säästänyt pitkään saadakseen ostettua ensimmäiset Palmrothin saappaansa. Toinen rouva kertoi, että kun hän aikoinaan muutti kaupunkiin, ystävä sanoi, että et voi mennä minnekään ilman Palmrothin saappaita.Anu Haalahdeltakin puuttuvat vielä yhdet sopivat kengät – hääkengät. Koska Palmroth Originalilla ei ole juhlakenkiä, pariskunta ei ole voinut mennä vihille.

– Ensin meillä pitäisi olla oma juhlakenkämallisto. Emme voi mennä naimisiin, jos morsiamella ei ole itse suunniteltuja kenkiä! Anu Haalahti nauraa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?