Piilaaksossa asuva Emilia kertoo, millaista on kotiäidin elämä Yhdysvalloissa – yksi asia mietityttää erityisesti

Kun puolisolle tarjottiin töitä Yhdysvalloista, Emilia Suviala, 45, jätti psykologin uran Suomessa. Kotiäitiys on mahdollistanut sen, että Emilia on päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa.

”Tuntuu, että Amerikassa on paljon potentiaalia ja naisälykkyyttä, joka jää käyttämättä, kun kouluttautuneet äidit ovat kotona lasten kanssa”, Emilia Suviala kertoo.

Vuonna 2015 Emilia Suviala oli äitiyslomalla työstään HUS:n lastenpsykiatrian yksikössä, kun hänen puolisonsa sai työtarjouksen New Yorkista.

Muutto merkitsi isoa elämänmuutosta: Emilian olisi jätettävä uransa tauolle ja ryhdyttävä kotiäidiksi.

Psykologian lisensiaatiksi kouluttautunut Emilia oli tehnyt tutkimustöitä sekä työskennellyt perheneuvolassa ja lastenpsykiatrian osastolla, mutta niitä töitä ei voisi jatkaa Yhdysvalloissa.

– Amerikkalainen systeemi ei hyväksy suomalaista psykologin koulutusta. Minun olisi pitänyt käytännössä käydä opinnot uudelleen, eikä se motivoinut, Emilia kertoo.

– Minulla ei ollut myöskään työskentelylupaa Yhdysvaltoihin.

Emilia Suvialan perhe on asunut Yhdysvalloissa jo kahdeksan vuotta, joista kuusi he ovat viettäneet Kaliforniassa.

Lopulta päätös oli silti helppo, sillä Emilia oli aina ajatellut haluavansa asua ulkomailla. Tauko työelämästäkin houkutteli, sillä sen ansiosta Emilian olisi mahdollista keskittyä kirjoittamiseen, josta hän oli pitkään haaveillut. Työn ja perheen rinnalla sille ei ollut löytynyt aikaa.

Emilia otti vuoden virkavapaata töistä. Hän kuitenkin tiesi jo tuolloin, että perhe jäisi Yhdysvaltoihin pidemmäksi ajaksi.

Niin kävikin. Kahden New Yorkin vuoden kuluttua perhe muutti jälleen Emilian puolison töiden perässä länsirannikolle. Nyt he ovat asuneet Kalifornian Piilaaksossa kuusi vuotta. Emilian graafikkopuoliso on työskennellyt luovana johtajana erilaisissa yrityksissä. Emilia pyörittää perheen kotia, on vastuussa lapsista ja kirjoittaa.

”Kuin paratiisi”

Arki kotiäitinä kahden kouluikäisen pojan kanssa sujuu Emilian mukaan leppoisasti.

– Aamuisin tarkistan, että lapsille on koululounaat ja että he lähtevät kouluun. Asumme onneksi sellaisella alueella, että he voivat kulkea koulumatkat itsenäisesti.

Lasten koulupäivien ajan Emilia kirjoittaa. Koulun jälkeen hän auttaa läksyissä ja vie harrastuksiin. Kaliforniassa kaikkialle kuljetaan autolla, joten monien vanhempien aika kuluu lapsia kuljettaessa.

Hedelmäpuista voi kävellessä poimia sitruunan, appelsiinin tai viikunan.

Emilian perhe asuu Palo Alton kaupungissa San Franciscon lahden alueella 1960-luvun omakotitalossa rauhallisella alueella.

– Ympärillä on kauniita puistoja ja tien varrella kasvaa hedelmäpuita, joista voi kävellessä poimia sitruunan, appelsiinin tai viikunan. Onhan se vähän kuin paratiisi maan päällä.

Emilian perhe asuu Palo Altossa 60-luvun Eichler-talossa. ”Joseph Eichler rakennutti Kaliforniaan moderneja taloja 1950- ja -60-luvuilla. Talossamme on paljon alkuperäisiä elementtejä, kuten mahonkiseinät”, Emilia kertoo. ”Seinillä olevaa grafiikkaa olemme keränneet vuosien varrella nettihuutokaupoista."

Emilian perheen naapurustossa kasvaa paljon hedelmäpuita. Tällä hetkellä sesongissa ovat sitruunat ja greipit.

Pidempinä viikonloppuina perhe ajaa usein Los Angelesiin, jossa on enemmän ravintoloita ja kulttuuritarjontaa. Muuten vapaa-aika kuluu Kalifornian luonnon keskellä.

– Meiltä ajaa Tyynenmeren rannalle noin tunnissa. On punapuumetsiä, etelässä aavikkoa ja pohjoisessa laskettelupaikkoja lumisilla vuorilla.

Asuminen Piilaaksossa on Emilian mukaan ”valtavan etuoikeutettua”.

Valtavat tuloerot ovat täällä asia, jota on vaikea sietää.

– Ei tarvitse juuri mennä kauemmas, kun köyhyys ja asunnottomuus alkavat näkyä. Valtavat tuloerot ovat täällä asia, jota on vaikea sietää.

Paikallisia ystäviä Emilia on saanut lasten koulun sekä oman meditaatioharrastuksensa kautta. Hän on mukana myös taiteellista työtä tekevien vertaisvalmennusryhmässä, josta hän on saanut omanhenkisiään kavereita.

Ryhmän kautta Emilia on huomannut eron amerikkalaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa:

– Täällä voi sanoa asioita ilman, että tarvitsee hävetä. Voi esimerkiksi sanoa olevansa kirjailija ennen kuin on julkaissut yhtään kirjaa. Amerikassa kukaan ei kurtista sille kulmiaan, mutta Suomessa saatettaisiin toppuutella.

Vapaa-aikaansa Suvialan perhe viettää usein luonnossa.

Kotiäideissä piilee potentiaalia

Emilian mielestä Yhdysvalloissa on huomattavasti Suomea vahvempi kotiäitiyhteiskunta.

– Työelämä täällä on hirvittävän vaativaa, ja työpäivät pitkiä. Sitä pitää joko olla täysillä työelämässä tai ei ollenkaan. Yleensä ei voi esimerkiksi tehdä lyhennettyä päivää.

Lue lisää: Kun Heidi odotti esikoistaan, hän teki kiistellyn valinnan, joka on Suomessa harvinainen – nyt moni kyselee neuvoja, miten se onnistui

Työelämän joustamattomuus tarkoittaa sitä, että naisen on usein valittava työn ja lasten väliltä – sillä yleensä äiti on vanhemmista se, joka kotiin jää.

– Tuntuu, että Amerikassa on paljon potentiaalia ja naisälykkyyttä, joka jää käyttämättä, kun kouluttautuneet äidit ovat kotona lasten kanssa.

Täällä koulut eivät pyörisi ilman kotiäitejä.

Emilia kertoo, että suurin osa kotiäideistä kuluttaa päivänsä vapaaehtoistöihin. Useimmat äidit ovat mukana koulutoimikunnissa, jotka esimerkiksi keräävät rahaa koulun tapahtumiin.

– Täällä koulut eivät pyörisi ilman kotiäitejä. Vaikka meilläkin on aika hyvin toimeentuleva naapurusto, koulu tarvitsee yllättävän paljon apua vanhemmilta.

Emilian mukaan kotiäitiys on Yhdysvalloissa Suomea yleisempää. Kuva on Emilian perheen kotikadulta.

Kotiäitien määrä ja heissä piilevä hyödyntämätön voima mietityttää Emiliaa.

– Kun kunnianhimoiset äidit laittavat koko tarmonsa koulutoimikuntaan, ei jälki ole aina kauhean kaunista. Lasten kouluasiat ovat toki tärkeitä, mutta tuntuu, että usein äidit kiistelevät keskenään melko turhista asioista. Tuntuu, että heidän taitonsa olisivat paremmin käytettävissä työelämässä.

Omaa rahaa

Emilia sai vuosi sitten green cardin eli pysyvän oleskelu- ja työluvan. Se on helpottanut elämää: aiemmin hän ei pystynyt avaamaan pankkitiliä tai tekemään juuri mitään asioita itse.

– Nyt minulla on sosiaaliturvatunnus ja olen systeemin piirissä omalla nimelläni, en vain puolisona. Voisin myös tehdä töitä.

Toki omaa rahaa olisi kiva saada.

Ainakaan tällä hetkellä Emilia ei kuitenkaan koe tarvetta palata psykologin työhön.

– En usko, että pitäisin lasten ja vanhempien parissa työskentelystä täällä. Yhdysvalloissa lastenkasvatuskulttuuri on aika erilaista, medikalisoitunutta ja diagnoosikeskeistä. Kaikkeen täytyy saada heti vastaus, ja etsitään helppoja ratkaisuja. En tykkää sellaisesta ajatusmaailmasta varsinkaan lasten kohdalla.

Emilia ei kuitenkaan koe joutuneensa tinkimään omasta urastaan. Häneltä on juuri ilmestynyt perhesuhteista kertova, Brooklyniin sijoittuva esikoisromaani Jaettu (Tammi), ja seuraavat kirjat ovat jo työn alla.

– Olen tyytyväinen tilanteeseeni. Toki omaa rahaa olisi kiva saada, Emilia sanoo ja naurahtaa.

Kuvassa Emilia istuu Stanfordin yliopiston meditaatiokeskuksen edustalla. ”Siellä on oma paikka hiljentymiselle.”

”Rantaviiva on tällä tyrmäävän kaunis. On paljon korkeuseroja, jyrkkiä rantatörmiä ja hiekkarantoja”, Emilia kuvailee.

Tähän asti Emilialla ei ole ollut tuloja Yhdysvalloissa. Nyt niitä alkaa kirjan kautta hieman tulla.

– Jaamme perheessä kaiken, eikä meillä ole minun ja sinun rahoja. Mutta kyllä se on silti tällaiselle itsenäiselle suomalaiselle naiselle vähän hankala ajatus, ettei minun tekemäni työ kotona ja lasten kanssa tuota rahaa.

– Toisaalta kotona oloni mahdollistaa sen, että mieheni voi käydä töissä. Sillä tavalla kotiäitiyteni on mahdollistanut perheemme elämän täällä.

Ja vaikka Emilia ei enää tee aktiivisesti psykologin töitä, hänen kokemuksensa tulee käyttöön kirjoittamisessa:

– Tiedoistani ja taidoistani on iso apu, kun rakennan hahmoja, tarinoita ja konflikteja. Koen olevani nyt ihan elementissäni.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?