Miehet ilmestyivät kuin tyhjästä. He näyttivät uhkaavilta, ja housunkauluksista pilkottivat aseet.
Rikostoimittaja Vera Miettinen ymmärsi heti, että nyt oli tosi kyseessä; brasilialaisessa, huumekartellien vallassa olevassa favelassa ei tultu vain iloisesti tervehtimään.
Vera tiesi, että Brasiliassa inhotaan journalisteja melkein yhtä paljon kuin poliiseja, ja heitä pääsee maassa hengestään lähes päivittäin. Hädissään hän ei keksinyt muuta kuin hokea: tourist, tourist.
– Se oli tähänastisen urani kuumottavin tilanne, Vera kertoo.
Vuosi oli 2014, ja Vera oli lähtenyt juttukeikalle Brasiliaan yhdessä valokuvaaja Tanja Mikkolan kanssa. Oppaaksi ja tulkiksi favelaan lähtenyt paikallinen Carlos oli varoittanut naisia etukäteen, että he eivät missään nimessä saisi kuvata, mutta Vera ei ollut kuullut sitä. Hän oli ollut juuri ottamassa videokuvaa, kun mieskaksikko ilmestyi heidän eteensä. Miehet vaativat Veraa poistamaan välittömästi kuvaamansa videot.
Carlos sai miehet vakuuttuneiksi siitä, että naiset olivat vain turisteja, ja tilanne laukesi.
Rikostoimittajana Vera tapaa työkseen rikoksen tekijöitä, uhreja sekä viranomaisia. Parhaiten Vera tunnetaan ehkä kirjastaan Eerika, joka kertoo vuonna 2012 koko Suomea järkyttäneen 8-vuotiaan tytön surmasta.
Aiemmin Vera kirjoitti myös rikosjuttuja eri aikakauslehtiin, mutta nykyään työaika kuluu lähinnä podcastien, äänikirjojen ja oman Deadline Kustannuksen parissa. Vera on true crime -kirjallisuuteen keskittyvän kustantamon toimitusjohtaja.
Kustantamonsa Vera perusti parhaalla mahdollisella hetkellä, juuri koronapandemian kynnyksellä.
– Moni kustantamo on tehnyt koronavuonna ennätyksellisen paljon voittoa, mutta en voinut tietää sitä kustantamoa perustaessani. Kuten en sitäkään, että true crime olisi yhtäkkiä näin suosittua kuin se nyt on.
Vera Miettinen perusti rikoskirjallisuuteen keskittyvän Deadline Kustannuksen juuri ennen pandemiaa.
Ura: ”Haluan vaikuttaa yhteiskuntaan”
”2000-luvun alussa päätin, että minusta tulee toimittaja. Tunsin toimittajan työtä kohtaan palavaa intohimoa, sillä halusin jollain tavalla vaikuttaa yhteiskuntaan.
Kävin Laajasalon opiston lehtitoimittajalinjan, mutta en oikein keksinyt, mihin voisin toimittajana erikoistua.
Sitten päädyin tekemään rikosjuttuja vähän vahingossa ja tiesin heti, että tässä on minun juttuni. Yksi sysäys aiheen pariin oli se, kun minut lähetettiin vuonna 2005 Oho-lehden kesätoimittajana lyhyellä varoitusajalla tekemään juttuja Lontoon pommi-iskuista.
Vuodesta 2012 olen keskittynyt vain rikos- ja oikeusjuttuihin.
Idea omasta kustantamosta syntyi, kun pyrin opiskelemaan yrittäjäkoulutukseen. Keksin sen autossa matkalla haastatteluun, jossa kerroin heti ideastani.
Ajatus juontaa kuitenkin juurensa jo lapsuudestani, jolloin äitini oli töissä WSOY:llä graafisena suunnittelijana. Hän teki usein pitkää päivää, ja minä vietin aikaa hänen työpaikallaan kirjojen seassa. Siellä minäkin opin taittamaan ja taitoinkin ensimmäisen julkaistun kirjani jo 13-vuotiaana.
Nyt äitini tekee Deadline Kustannukselle töitä.
Aloin tehdä liiketoimintasuunnitelmaa heti koulussa, ja Deadline Kustannus perustettiin vuonna 2020. Kustantamon toimitusjohtajana pidän kaikki langat käsissäni ja neuvottelen sopimukset. Olen myös kustannuspäällikkö eli hankin meille uusia kirjailijoita ja pidän huolen nykyisistä.”
Kustantamon toimitusjohtajana Veralla on kaikki langat käsissään. Veran äiti Leena Seppänen (vas.) työskentelee myös kustantamossa.
Työ: ”Tarjoan mieluummin röökiä kuin raippaa”
”Iso osa työtäni on haastatteluiden tekeminen podcasteja varten. Viime vuonna haastattelin muun muassa palkkamurhaajaa sekä entistä rikollisjärjestön johtajaa.
Tehtäväni toimittajana ei ole tuomita, vaan hankkia tietoa. Kun haastattelen rikoksen tekijöitä tai rikollisia, haluan luoda luottamuksellisen ilmapiirin, eikä se onnistu, jos käyttäydyn epäkunnioittavasti tai tuomitsevasti. On hedelmällisempää tarjota röökiä kuin raippaa.
Kuuntelu ja läsnäolo ovat tässä työssä äärimmäisen tärkeitä. Rikoksen uhri ei kaipaa toimittajan voivottelua tai sääliä vaan haluaa, että häntä kuunnellaan.
Uskon, että tähän työhön vaaditaan tietynlaista persoonallisuutta ja temperamenttia. Minulle on helppoa pitää tunteet kurissa, eivätkä työasiat yleensä tule uniin. Ehkä osaan jollain tapaa lokeroida tunteet.”
Oma kasvu: ”Olen kokeillut kaikkea”
”Olen ollut itse villi nuori ja kokeillut kaikkea, huumeitakin, mutta en ajattele, että pärjätäkseen tässä työssä pitäisi olla rankka menneisyys.
Vanhempani erosivat, kun olin seitsemän, mutta minulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus. Yksinhuoltajaäitini piti minusta ja veljestäni hyvän huolen.
Pikkuveljeni menehtyi tapaturmaisesti tapaninpäivänä 2015, ja hänen kuolemansa on muokannut minua enemmän kuin mikään muu elämässäni.
Aloitin veljen kuoleman jälkeen kriisiterapian, ja jatkoin sen jälkeen terapiassa käymistä yli kaksi vuotta. Kaiken sen raastavan surun ja ikävän kaaoksesta nousi lopulta esiin uusi, parempi minä: vahvempi, herkempi ja rohkeampi.
Uskon kuitenkin, että olen saanut eväät tähän työhön jo geeneissä. Äitini on järjettömän vahva.”
Deadline Kustannuksen kirjoja. Veran itsensä kirjoittamaa Eerikaa on myyty yli 60 000 kappaletta.
Raha: ”Tesla on arjen luksusta”
”Uskon, että jokaisella on mahdollisuus vaurastua, mutta lähtökohdat ovat kaikilla erilaiset. Minä olen lähtenyt rakentamaan talouttani tilanteesta, jossa tili oli jatkuvasti tyhjä, luotot tapissa ja ulosotossa yli 30 000 euroa. Taustalla oli stressaava parisuhde, mutta ihan omaa nuoruuden tyhmyyttäni olin päätynyt tilanteeseen.
Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen ymmärtänyt heikkouteni rahan suhteen. En ole koskaan ollut säästeliäs, mutta nyt minulla on yli kymppitonni eri tileillä. Suuri osa kymppitonnista on osakkeissa ja kryptovaluutta bitcoinissa. Tähän pisteeseen pääseminen on kuitenkin kestänyt kymmenen vuotta.
Ajattelen, että silloin kun asioita ei tee ensisijaisesti rahan takia, vaan halusta vaikuttaa omien arvojen mukaisesti, on mahdollisuus myös menestyä. Ensisijaisesti jokaisen tulisi pitää huolta itse itsestään, mutta silloin kun oma tilanne sallii, on myös vastuu auttaa muita. Itse koen esimerkiksi tärkeäksi antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, koska minulla on nyt siihen mahdollisuus.
Olen aina pitänyt autoista ja vauhdista. Olen aloittanut Fiatin-romusta, mutta nyt minulla on Tesla. Ajaessani popitan täysillä musiikkia. Välillä kuuntelen podcasteja ja äänikirjoja. Auto merkitsee minulle vapautta. Pidän tunteesta, että voin lähteä koska vain minne minua huvittaa. Autolla ajaminen on minulle myös tapa palautua.
Jos pitää valita, matkustanko vai satsaanko arjen luksukseen, valitsen arjen. Joku käyttää rahansa matkustamiseen, minä Teslaan.”
Kuntosalilla käynti on Veran ja hänen puolisonsa yhteinen harrastus.
Opit: ”Tehtäväni on rikkoa kuplia”
”Yhteiskunnan etu olisi käsitellä rikoksia mahdollisimman avoimesti, mutta se on usein ristiriidassa uhrien tai heidän omaistensa edun kanssa. Tässä välimaastossa työskentely on hankalaa. Kyseenalaistan usein omaa työtäni. Paine tehdä asiat oikein on suuri.
En ole koskaan kokenut suoranaista uhkailua rikosten tekijöiltä, mutta joskus haastateltavat yrittävät vaikuttaa haastattelun kulkuun. Kun tein rikollisjärjestö United Brotherhoodin entisestä johtajasta Keijo Vilhusesta podcastia, kävimme viranomaisten kanssa läpi, voiko siitä seurata minulle jokin uhka.
En ole kuitenkaan koskaan tuntenut varsinaista pelkoa, vaan oikein tekemisen paine on aina ollut suurempi kuin pelko. Ajattelen, että Deadline Kustannuksen tehtävänä on rikkoa ihmisten kuplia. Moni elää hyvää elämää eikä tiedä, millaisia asioita ympärillä tapahtuu.”
Feminiinisyys: ”Naiseus on supervoimani”
”Koen naiseuden monella tapaa voimana ja käytän sitä myös työssäni. Minulle käy usein niin, että haastateltavani kertoo enemmän kuin hänellä oli alun perin tarkoituksena.
Toki iso osa luottamuksen saavuttamisesta on toimittajan ammattitaitoa, kuten oikeiden kysymyksien kysymistä ja läsnäoloa, mutta uskon, että supervoimallani on myös merkitystä. Kyse ei ole flirttailusta tai seksuaalisuudesta vaan feminiinistä viehätysvoimasta, jota miehillä useimmiten vain on vähemmän. Feminiini viehätysvoima puree yhtä lailla naisiin kuin miehiin.
Feminiini voimani on vain kasvanut iän myötä, sillä se tarkoittaa minulle myös itsetuntemusta: sitä, että osaa käyttää vahvuuksiaan ja kehittää heikkouksiaan.”
Vera tekee nelipäiväistä työviikkoa, jotta ehtii olla lastensa kanssa.
Perhe: ”Palaudun siivoamalla”
”Minulla on kaksi ihanaa lasta, 3- ja 15-vuotiaat tytöt. Olen esikoiseni yksinhuoltaja ja olimme pitkään kahdestaan. Nyt olen parisuhteessa ja on selvää, että suhteessa hommat jaetaan. Ajattelen meitä tiiminä, ja meillä on puolisoni Arton kanssa selkeä työnjako: hän tekee ruuan ja minä siivoan. Kun kumpikin tietää omat vastuualueensa, niistä ei joudu riitelemään.
En usko nipottamiseen. Jos jokin pieni asia ärsyttää, sen sanominen aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää. Tämä sama pätee myös työelämässä.
Rakastan siivoamista, se on minulle palautumista samalla tavalla kuin autolla ajaminen. Mutta mitä enemmän on töitä, sitä enemmän pyrin ostamaan palveluita muualta. Nyt olen ulkoistanut siivouksen esikoiselleni, joka haluaa tienata omaa rahaa.”
Hyvinvointi: ”Nelipäiväinen työviikko on valinta”
”Joku saa voimaa puista, minä ihmisistä. Tykkään urbaanista ympäristöstä ja menen mieluummin kävelemään Helsingin keskustaan kuin metsään.
Läheiset ihmiset ovat iso osa hyvinvointiani. Olen aina perjantait kotona ja silloin käyn kuopuksen kanssa esimerkiksi uimassa tai HopLopissa. Nelipäiväinen työviikko on minulle tietoinen valinta. Työ on minulle todella tärkeä asia, mutta perhe ja ystävät ovat kaikkien tärkein. Rakastan olla lasteni kanssa.
Teen välillä pitkiä päiviä, mutta on harhakäsitys, että yrittäjänä pitäisi tehdä aina 12-tuntisia päiviä. Itse asiassa uskon, että asia on juuri päinvastoin. On tärkeää palkata apua ajoissa. On selvää, ettei ihminen kestä pitkiä päiviä loputtomiin, vaan ennen pitkää hän palaa loppuun.
Itsestä on pidettävä huolta, koska jos itse ei voi hyvin, yrityskään ei menesty.”
Vera Miettinen
37-vuotias rikos- ja oikeustoimittaja ja Deadline Kustannuksen toimitusjohtaja.
Kirjoittanut muun muassa kirjan Eerika, jota on myyty yli 60 000 kappaletta. On myös käsikirjoittanut ja toimittanut useita podcasteja ja äänikirjoja. Storytelille tehty Kahdeksan rikosta alamaailmasta oli sarjassaan viime vuoden kuunnelluin.
Asuu miehensä ja 3- ja 15-vuotiaiden tytärtensä kanssa Helsingissä.
