Annette Gothóni on ollut samassa työpaikassa koko uransa – eikä halua vaihtaa - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Annette jäi yksin kolmen pienen lapsen kanssa ja reissasi puolet työajastaan kaukomailla – näin hän sai mahdottoman yhtälön toimimaan

Ajatteletko sinäkin, että optimaalisen urakehityksen salaisuus on vaihtaa duunia viiden vuoden välein? Koko uransa samalla työnantajalla työskennellyt Annette on eri mieltä.

Annette Gothóni, 43, on työskennellyt Suomen World Visionilla koko työuransa.

3.1. 7:00

Miten tästä eteenpäin? Miten voin jatkossa hoitaa työni? Se oli Annette Gothónin ensimmäisiä ajatuksia, kun hän vuonna 2013 erosi ja jäi yksin 3-, 5- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa. Annette työskenteli tuolloin Suomen World Visionin hankekoordinaattorina. Matkapäiviä kertyi vuodessa jopa 50–70.

Reissut suuntautuivat maihin, joissa oli käynnissä World Visionin kehitysyhteistyöprojekteja: Keniaan, Ugandaan, Somaliaan, Kolumbiaan, Peruun, Irakiin...

– Ajattelin, etten voisi mitenkään yhdistää työtäni elämäntilanteeseeni, ja tein mielessäni jo luopumistyötä.

World Visionilla ymmärrettiin Annetten uutta tilannetta. Tiimin jäsenet ottivat hoitaakseen kaikki hänen matkansa puoleksi vuodeksi. Kollegat ympäri maailmaa kyselivät hänen jaksamisestaan ja tarjosivat apuaan.

– Silloin tajusin konkreettisesti, että työyhteisöni on aidosti kuin toinen perhe.

Annette Gothóni tuli alun perin WorldVisionille vain lyhyeen määräaikaiseen pestiin, mutta nyt takana on jo 19 vuotta.

Viime kesänä Annettesta tuli World Visionin toiminnanjohtaja. Kun hän kertoo työskennelleensä samalla työnantajalla koko työuransa – 19 vuotta – moni nostaa kulmakarvojaan.

– Olen saanut yllättävän usein kuulla neuvoja siitä, miksi kannattaisi vaihtaa välillä työpaikkaa. En ymmärrä, miksi pitäisi vaihtaa vain vaihtamisen takia.

Miksi pitäisi vaihtaa vain vaihtamisen takia?

Auttamista tuomitsemisen sijaan

Alun perin Annettesta piti tulla juristi, ja kansainvälisen oikeuden opinnot Åbo Akademissa veivät työharjoitteluun käräjäoikeuteen. Harjoittelun aikana hän ymmärsi, ettei hänestä olisi lakimieheksi. Oikeudessa käsiteltiin tapausta, jossa keski-ikäinen mies oli juopotellut kaverinsa kanssa. Putki oli päättynyt siihen, että mies oli puukottanut ystäväänsä.

– Syytetty totesi, että hänelle on ihan sama, minkä tuomion hän saa. Hän oli saanut jo pahimman mahdollisen rangaistuksen: hänellä oli ollut elämässään yksi ainoa rakas ihminen, jonka hän oli nyt menettänyt.

Annette toki ymmärsi, että mies oli tehnyt väärin. Silti hän mietti, mitä apua siitä olisi kenellekään, että mies joutuu vankilaan. Mieshän tarvitsi selvästi apua.

– En halunnut olla se, joka tuomitsee, vaan se, joka auttaa.

Selkeät tienviitat

Ensimmäinen kontakti Word Visioniin tapahtui vuonna 2002, kun Annette teki ihmisoikeusaiheista graduaan. Työssä käsiteltiin myös tyttöjen sukuelinten silpomista, ja World Vision oli tuohon aikaan Suomessa ainoa järjestö, joka teki silpomisen vastaista työtä. Annette otti yhteyttä Suomen World Visionin perustajaan ja silloiseen ohjelmavastaavaan Ulla Tervoon saadakseen tietoja graduaan varten.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Tervo pyysi Annettea mukaan yhdeksän kuukauden mittaiseen tiedotus- ja vaikuttavuusprojektiin, jonka aiheena oli tyttöjen sukuelinten silpominen.

– Näen tuossa tietynlaista johdatusta. En tiennyt, mihin suuntaan mennä, joten eteeni ilmestyi selkeitä tienviittoja.

Parasta on ollut nähdä konkreettista kehitystä. Sitä, että naisten, lasten ja kokonaisten yhteisöjen elämään pystyy oikeasti vaikuttamaan positiivisesti.

Yhdeksän kuukauden pesti sai jatkoa ja Annette samalla lisävastuuta. Hän työskenteli useita vuosia hankekoordinaattorina ja myöhemmin lasten oikeuksien asiantuntijana. Työn piti mielenkiintoisena erityisesti se, että projektit ja niiden kohdemaat vaihtuivat.

– Parasta on ollut nähdä konkreettista kehitystä. Sitä, että naisten, lasten ja kokonaisten yhteisöjen elämään pystyy oikeasti vaikuttamaan positiivisesti.

Lapsiarjen ja vaativan työn yhdistäminen onnistui lopulta Annettelta suhteellisen kivuttomasti. Annetten vanhemmat hoitivat lapsia aina, kun hänen piti lähteä työreissuun. Konfliktialueilla liikkumiseen liittyy aina vaaransa, mutta Annette on käynyt läpi laajan turvallisuuskoulutuksen eikä ole tuntenut oloaan koskaan turvattomaksi. Mutta kun Annette oli lähdössä ensimmäistä kertaa Irakiin, esikoinen kysyi, voisiko äiti kuolla matkalla.

– Se pysäytti, mutta sen jälkeen puhuimme lasten kanssa syvällisemmin siitä, kuinka tarkasti turvallisuudesta huolehditaan reissuilla.

Työ tuntuu omalta

Vuonna 2015 Suomen hallitus leikkasi rajusti kehitysyhteistyöstä, ja World Visionilla jouduttiin käymään läpi yt-neuvottelut. Silloin Annette joutui miettimään vaihtoehtoja irtisanomisen varalta. Hän jopa suunnitteli kouluttautuvansa sommelieriksi ja muuttavansa Ranskaan. Potkujen sijasta Annette sai ylennyksen ohjelmajohtajaksi. Hänelle oli kuitenkin tärkeää säilyttää tuntuma kenttätyöhön.

– Sain kuulla, että voin tehdä toimenkuvastani omannäköiseni.

Paikkoja muissakin avustusjärjestöissä on vuosien varrella ollut tarjolla, mutta työ World Visionilla on tuntunut eniten omalta.

– Isoin etu pitkässä urassani täällä on se, että olen ollut mukana monessa ja minulla on käytännön kokemusta siitä, mitä organisaation eri tasoilla tehdään. Osaan nähdä asiat monesta eri näkökulmasta.

Lue lisää: Kehityspäällikkö Anna, 56, sai potkut yt-neuvotteluissa ja päätyi erotiikkaliikkeeseen myyjäksi: ”Löysin ihan uuden puolen itsestäni”

Lue lisää: Tamperelainen Jonna, 44, teki neulomisesta itselleen ammatin – nyt hän on toimitusjohtaja, joka tekee töitä 6 tuntia päivässä: ”Pitkien työpäivien glorifiointi on vastenmielistä”

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?