Juttusarjassa oman uransa kulkijat kertovat poikkeuksellisista valinnoistaan.
Sinulla on syöpä.
Evon Blomstedt tuijotti epäuskoisena lääkäriä, jonka suusta sanat ovat juuri tulleet ulos.
Syöpä ja Evon eivät voineet kuulua samaan lauseeseen. Hänhän oli vasta 36-vuotias, terve ja elämänsä kunnossa – vasta reilu vuosi sitten hän oli edustanut Suomea tanssiryhmässä, joka oli voittanut maailmanmestaruuden modernissa tanssissa.
Ei hänelle voinut tapahtua tällaista.
Samaan aikaan Evonin perustama tapahtumahotelli Huone oli vaikeuksissa.
Korona oli vienyt asiakkaat, kun yritykset eivät järjestäneet kokouksia tai kick-offeja. Juhlat ja kokoontumiset olivat kiellettyjä.
Ja nyt: uusi taistelu. Evon astui lääkärin huoneesta ulos täristen. Mitä tapahtuisi hänen yritykselleen? Mitä tapahtuisi hänen 7-vuotiaalle pojalleen? Mitä jos hän kuolisi?
”Poikani pelkäsi, että kuolen ja oli vihainen. Myös mieheni oli vihainen, koska hänen mielestään en ansainnut tällaista. Jostain syystä en itse ollut vihainen. Olin vain surullinen”, Evon kertoo.
Evon oli tottunut elämässään selviytymään. Jos lapsuudenkodin katto oli vuotanut, hän oli kantanut lattialle ämpäreitä. Mutta nyt hän ei tiennyt, miten tästä selviäisi.
Kotitöitä ja tanssiunelmia
Evon syntyi Malesiassa. Kun hän oli kolmivuotias, äiti jätti Evonin ja tämän pikkusiskon isoäidin huostaan. Isä oli poistunut kuvioista. Tytöt asuivat seitsemän serkun kanssa saman katon alla.
Olot olivat askeettiset: Ei suihkua, ei vessaa. Sadevesi kerättiin ja sillä peseydyttiin. Vessana toimi kuoppa maassa.
– Minua ja siskoani kiusattiin, koska olimme hylättyjä ja äitimme oli laulaja. Eikä mikään Adele vaan yökerhoissa vähissä vaatteissa esiintyvä laulaja. Se ei ollut konservatiivisessa Malesiassa hyväksyttävää, ja sain usein kuulla olevani lutkan tytär, Evon kertoo.
Joka aamu ennen kouluun menoa Evon luuttusi lattiat ja silitti vaatteita. Isoäidistä tytön oli hyvä opetella kotitöitä, koska ainut tie naisena menestykseen oli naida rikas mies. Isoäidin mukaan mies ei pettänyt ja pysyi kotona, jos hänen kotinsa piti puhtaana ja vatsansa tyytyväisenä.
– Hän ei ollut täysin väärässä. Naimisiinmeno olisi ollut minulle nopein tie päästä pois kylästä. Mutta olin itsepäinen ja minulla oli oma tahto jo lapsena.
”Minä vain lähdin. En ollut ikinä ollut Malesian ulkopuolella ja luulin, että Eurooppa on yksi maa.
Evonilla oli haave: hänestä tulisi ammattitanssija. Tanssia hän pääsi harrastamaan koulunsa kerhossa. Hän harjoitteli myös itsekseen.
Evonin lapsuudessa lasten kurittaminen oli Malesiassa arkipäivää, ja Evoniakin hakattiin usein bambukepillä. Väkivalta otti vakavamman muodon, kun Evonin äiti meni uusiin naimisiin ja otti tyttärensä luokseen asumaan. Evon oli siinä vaiheessa jo teini-iässä ja odottanut koko ajan päivää, jolloin saisi asua äitinsä kanssa.
– Isäpuoleni ei kuitenkaan halunnut, että kukaan saa tietää äitini olleen aiemmin naimisissa tai että hänellä oli lapsia. Niinpä minun piti kutsua äitiäni tädiksi ja sanoa, että olin tullut tätini luokse Kuala Lumpuriin opiskelemaan.
Isäpuoli oli väkivaltainen ja riiteli usein Evonin äidin kanssa. Kerran hän heitti ison keittiöveitsen Evonin huoneen oveen.
Lukion jälkeen Evonilla ei ollut varaa jatko-opintoihin, mutta hän pääsi tanssijaksi Dua Space -tanssiryhmään – ammattiin, josta hän oli haaveillut. Ryhmä kiersi ympäri Malesiaa ja esiintyi muun muassa Malesian kansallisteatterissa.
Menolippu Eurooppaan, kiitos!
Kun Evon oli 19-vuotias, hänen äitinsä alkoi odottaa lasta uudelle puolisolleen. Samaan aikaan tanssiyhtiön sponsori lopetti rahoituksen. Evon oli yhtäkkiä tyhjän päällä: hänellä ei ollut töitä, eikä hän halunnut enää palata äitinsä luokse. Evon tiesi haluavansa vain tanssia – ja pois Malesiasta. Hän myi autonsa, ja säästöjen ja äidiltä saamansa pienen avustuksen turvin hän sai raavittua kasaan lentolippurahat Kuala Lumpurista Eurooppaan – Wieniin. Halvin lippu maksoi 700 euroa.
”Opiskelu on ilmaista Suomessa. En ymmärtänyt, miten se voi olla mahdollista.
– Ajattelin, että menen Eurooppaan mihin tahansa tanssiryhmään harjoittelijaksi ja etenen siitä. Olin 19-vuotias eikä minulla ollut mitään suurta suunnitelmaa. Minä vain lähdin. En ollut ikinä ollut Malesian ulkopuolella ja luulin, että Eurooppa on yksi maa.
Kun Evon saapui Wieniin, hänellä oli laukussa talvitakki ja taskussa rahaa 500 euroa. Itävallasta hän päätyi ensiksi ystävän luokse Slovakiaan ja sieltä Lontooseen. Siellä hän yritti päästä tanssikouluihin – tuloksetta. Sitten Evon muisti suomalaisen Jussin, johon oli tutustunut baarissa. Maleasiassa vaihto-oppilaana ollut mies oli ollut samassa ravintolassa Evonin kanssa viettämässä läksiäisiään. He olivat päätyneet juttelemaan ja illan päätteeksi vaihtaneet yhteystietoja.
– Muistin Jussin kertoneen, että opiskelu on ilmaista Suomessa. En ymmärtänyt, miten se voi olla mahdollista.
Evon meilasi Jussille. Mies lupasi majoittaa naisen ja auttaa kaikin tavoin. Suomessa Evon pyrki Teatterikorkeakouluun opiskelemaan tanssia, mutta paikka jäi kiinni kielitaidosta. Seuraavaksi hän meni suomen kielen kurssille, mutta siellä hän tajusi, ettei kieltä oppisikaan ihan noin vain.
Evon ilmoitti Jussille lähtevänsä takaisin Lontooseen, mutta asiassa oli vain yksi mutta: heidän välilleen oli ehtinyt jo kehittyä suhde. Kun sitten Evon yhtenä päivänä tuli kotiin kielikurssilta, koti oli täynnä kynttilöitä ja ruusunlehtiä. Jussi oli lattialla polvistuneena, kädessään ruusupuska ja R-kioskilta ostettu sormus.
Evon opiskeli Haaga-Heliassa restonomiksi. Kun hän ei löytänyt mieleisiään töitä, hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin perustaa oma yritys.
Evon oli 21, kun pari meni naimisiin. Evon päätti, että ehkä hänen pitää vain luopua tanssihaaveestaan.
– Toki olisin vain voinut pistää lyhyen mekon päälle ja mennä tanssimaan Beyoncén tahdissa, mutta tanssi oli minulle pyhä asia, taidetta.
Lopputyöstä bisnekseksi
Evon opiskeli Haaga-Heliassa restonomiksi. Lopputyönään hän hahmotteli suunnitelman Huone-nimisestä yrityksestä, joka vuokraisi erilaisia juhlatiloja.
Ensin Evon ajatteli, ettei uskaltaisi heti lähteä toteuttamaan ideaansa, mutta kun hän ei löytänyt mieleisiään töitä, hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin perustaa oma yritys.
”Hain pankista lainaa ja vedin luottokortit tappiin.
– Vakuutin Jussin myymään asuntomme. Muutimme vuokralle, hain pankista lainaa, vedin luottokortit tappiin ja niin vuonna 2012 avasimme ensimmäisen Huoneen Jätkäsaaressa – aika isolla velalla. Tein töitä 15 tuntia päivässä.
Evonin alkuperäisenä ideana oli tarjota täyden palvelun juhlapaikka, jossa kaikki huoneet olisi sisustettu eri teeman mukaisesti.
– Kun avasimme, saimmekin päiväsaikaan paljon bisnesasiakkaita, jotka olivat innoissaan siitä, että tylsille kokoushuoneille oli löytynyt vaihtoehto.
Yrityksen alku ei ollut kuitenkaan helppo: vuoden sisällä se oli kaksi kertaa lähellä konkurssia.
Kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisen Huoneen avaamisesta Evon huomasi olevansa raskaana.
– Heti synnytyksestä seuraavana päivänä makselin jo sairaalassa läppärillä palkkoja, Evon kertoo.
Yrityksen hankalasta alkutaipaleesta huolimatta vuonna 2014 Evon voitti konsultointiyritys PwC:n Suomen arvokkain yrittäjä -palkinnon.
–Silloin kiinnostus yritystä kohtaan alkoi todella herätä, Evon kertoo.
Vuonna 2014 Evon voitti konsultointiyritys PwC:n Suomen arvokkain yrittäjä -palkinnon.
Seuraavien viiden vuoden aikana tapahtui paljon. Huone avasi toimipisteet Kööpenhaminaan ja Singaporeen, joissa se vuokrasi Helsingin tapaan inspiroivia kokoushuoneita yritysasiakkaille.
Myös Evonin yksityiselämässä tapahtui: hän erosi Jussista ja löysi uuden kumppanin, jonka kanssa on sittemmin myös avioitunut.
Eron jälkeen myös tanssi palasi Evonin elämään, vuosien tauon jälkeen. Tanssiminen lohdutti, kun Evon tunsi itsensä onnettomaksi.
Huonoja uutisia toisensa perään
Syksyllä 2019 Evon suunnitteli yrityksensä kanssa maailmanvalloitusta. Tarkoituksena oli kerätä rahoitusta, jotta yrityksen kansainvälistyminen voisi jatkua.
Sitten Singaporesta kantautui huolestuttavia uutisia: korona.
Ensiksi Evon joutui sulkemaan Singaporen Huoneen. Eikä mennyt kuin muutama kuukausi, kun Evon joutui itkien lomauttamaan kaikki työntekijänsä.
Helmikuussa 2021 Evonia itketti jälleen. Hänellä oli diagnosoitu rintasyöpä.
Evon oli hakeutunut lääkäriin huomattuaan sattumalta peilistä, että vasemman rinnan nänni näytti oudolta.
Kaksi ensimmäistä kuukautta diagnoosin jälkeen olivat pahimpia.
– Poikani pelkäsi, että kuolen ja oli vihainen. Myös mieheni oli vihainen, koska hänen mielestään en ansainnut tällaista. Jostain syystä en itse ollut vihainen. Olin vain surullinen.
Vaikka Evonilla on takana rankkoja kokemuksia, mikään ei ollut valmistanut häntä vastaanottamaan uutista vakavasta sairaudesta.
– Kun kuulet, että sinulla on syöpä, ei ole muita vaihtoehtoja kuin taistella.
”Kun katsoin peiliin, ajattelin kuka helvetti tuossa on.
Syöpä oli levinnyt imusolmukkeisiin asti. Kemoterapia alkoi lähes saman tien ja kesti kuusi kuukautta.
Evonilta piti kerätä munasoluja talteen, sillä hoitojen jälkeen hän ei voisi saada enää lapsia.
–Se on asia, jota et haluaisi 36-vuotiaana ajatella.
Nyt peilistä katsoo taas syöpäpotilaan sijasta uranainen. Evon Blomstedt uskoo tappioista huolimatta edelleen yrityksensä tulevaisuuteen.
Kaikki ihokarvat silmäripsiä myöten tippuivat pois. Keho oli vaihdevuosien kaltaisessa tilassa. Ruoka ja juoma maistuivat metallilta. Energiataso oli nollassa.
Elokuussa Evonilta poistettiin molemmat rinnat sekä imusolmukkeita kainalon alueelta.
– Kun katsoin peiliin, ajattelin kuka helvetti tuossa on. En tunnistanut itseäni. Joka päivä heräsin samaan tunteeseen. En ollut enää se intohimoinen uranainen, vaan peilistä katsoi syöpäpotilas. Joku, jota en tunnistanut.
Evon sai kuulla lohdutteluja siitä, että hiukset kyllä kasvavat takaisin.
– Vinkkinä kaikille: älä sano niin. Kyse ei ole hiuksista tai ulkonäöstä, vaan minäkuvasta ja tunteesta olla ”normaali”. Peruukki tai tieto siitä, että hiukset kasvavat kyllä takaisin, ei ratkaise tilanteessa mitään, Evon sanoo.
Mitä on menestys?
Evon palasi töihin marraskuussa, ja nyt peilistä katsoo taas syöpäpotilaan sijasta uranainen.
Myös yrityksen tulevaisuus näyttää valoisammalta.
Sairastuminen sai Evonin miettimään, mitä hän tekisi, jos elinaikaa annettaisiin vain kaksi vuotta.
Jättäisikö hän yrityksensä? Vastaus tuli kirkkaana: ei, ei missään nimessä.
– Haluan yhä nähdä Huoneen maailmalla, seuraavana suurena Supercellinä, josta Suomi on ylpeä, Evon sanoo.
”Olen nyt määrätietoisempi kuin koskaan.
Yrityksen koronataistelussa ovat auttaneet pankki, sijoittajat ja armolliset vuokranantajat.
– Menetimme miljoonia, mutta yrityksen tulevaisuus näyttää hyvältä. Olen määrätietoisempi kuin koskaan, sillä nyt oikeasti ymmärrän, että elämme vain kerran, Evon sanoo.
Syövän jälkeen sana ”menestys” on kuitenkin saanut uuden merkityksen.
– Minulla on mies, joka tuki minua elämäni synkimmän ajan läpi. Lapsi, jota rakastan. Ystäviä, perheenjäseniä ja työntekijöitä – koko Huoneen väki – jotka kaikki välittävät. He saavat minut tuntemaan, että olen menestynyt elämässäni.
Evon Blomstedt
Tapahtumahotelli Huoneen perustaja ja toimitusjohtaja on syntynyt vuonna 1984 Malesiassa.
On asunut Suomessa 19-vuotiaasta ja valmistunut restonomiksi Haaga-Heliasta.
Naimisissa, yksi lapsi edellisestä liitosta. Työskennellyt myös tanssijana Maleasiassa. Suomessa harrastanut modernia tanssia.
