Alanvaihto: Tiia päätyi monen mutkan kautta ammattikoulun penkiltä lääkäriksi ja jakaa nyt tarinansa - Työ & raha - Ilta-Sanomat

”Tipuin polvilleni ja itkin onnesta” – Tiia, 42, ponnisti ammattikoulun penkiltä lääkäriksi

Geriatrian erikoislääkäri Tiia Raitmaan matka lääkäriksi ei ollut mutkaton. Nyt hän jakaa tarinansa.

”Ei ole paha asia kokeilla ensin jotain väärää. Yhden alan opiskelu ei tarkoita loppuelämää”, Tiia sanoo.

21.10.2021 18:00

Pääsykoeuudistus on vaikeuttanut alanvaihtoa ja muuttanut ammatinvalinnan entistäkin visaisemmaksi kysymykseksi.

Asia huolettaa erityisesti ensimmäistä ammatinvalintaansa pohtivia. Muun muassa Jodelissa on voinut törmätä keskusteluihin, joissa nuoret pohtivat, miten pääsevät koskaan opiskelemaan ja mistä voivat tietää, onko ala edes oikea.

Ei sitä voikaan tietää – mutta lohdullista on, että itselle sopivaan ammattiin on uudistuksista huolimatta edelleen monia polkuja.

Tamperelainen geriatrian erikoislääkäri Tiia Raitmaa, 42, on siitä elävä esimerkki.

Tiian matka lääkäriksi ei ollut yksinkertainen tai helppo. Hän päätti jakaa uratarinansa TikTokissa inspiroidakseen ammatinvalintapäätöksen edessä olevia.

Nyt Tiian videolla on yli 200 000 näyttökertaa, ja se on kerännyt hurjan kasan positiivisia kommentteja ja kiitoksia.

Terveys pakotti alanvaihtoon

Vielä ala-asteella Tiia piti koulusta ja pärjäsi siellä hyvin. Yläasteella meno kuitenkin muuttui.

– Tapasin kuudennella luokalla kavereita, joiden seurassa kokeiltiin tupakanpolttoa ja maisteltiin olutta. Kuudennen luokan loppupuolella ja yläasteelle siirryttäessä meille oli muodostunut porukka, jossa harrastettiin viikonloppukännäämistä, Tiia muistelee tapahtumia Me Naisille.

Yläaste meni miten meni. Yläasteen loppupuolella Tiia haki vaihtoon Yhdysvaltoihin ja jatko-opintoihin ammattikouluun. Lukioon ei Tiian papereilla olisi ollut asiaa, eikä hän sinne halunnutkaan.

– Kun tulokset tulivat, olin varasijalla 35. Ennen vaihtoa sain kuitenkin soiton, että olin päässyt siltä varasijalta ammattikouluun, joten pääsin aloittamaan opiskelun seuraavana syksynä, Tiia kertoo.

Tiia päätyi opiskelemaan graafisen alan perustutkinnon ja piti siitä. Alanvaihto ei käynyt mielessäkään.

– Olin toisen vuoden keväällä työharjoittelussa taittajana, ja minulle tarjottiin vakituista paikkaa. Jäin sinne töihin suoraan jo ennen valmistumista.

Ja jotenkin ajattelin, että olisi tosi mielenkiintoista olla eläinlääkäri. Sitten mietin, että jos olisi ihmislääkäri, ymmärtäisi eläimistäkin.

Seuraavat puolitoista vuotta sujuivat työn parissa. Vaikka Tiia viihtyi, hänen niskansa ei pitänyt istumatyöstä. Niskaoireita tutkittaessa huomattiin, että vasta parikymppinen Tiia kärsi välilevyn rappeumasta.

Lääkäri suositteli ammatinvaihtoa työhön, jossa ei tarvitsisi koko ajan istua. Tiia sai idean uuteen suuntaan lemmikin hankinnasta.

– Hankimme mieheni kanssa kääpiösnautserin, joka oli pennusta pitäen tosi kipeä. Sillä todettiin epilepsia, ja jotenkin ajattelin, että olisi tosi mielenkiintoista olla eläinlääkäri. Sitten mietin, että jos olisi ihmislääkäri, ymmärtäisi eläimistäkin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Ammattikoulusta työelämään ja takaisin koulun penkille

20-vuotias Tiia innostui ideastaan ja hakeutui lukioon ajatellen, että haluaa lääkäriksi. Päätös oli kuitenkin iso.

Hän oli juuri mennyt naimisiin ja teki edelleen töitä ammattikoulun jälkeisessä työpaikassa. Sairaslomia oli paljon, sillä työ oli raskasta. Työnantajan kanssa päätettiin kuitenkin, että Tiian oli parempi lopettaa työpaikassa.

– Menin täyspäiväiseen aikuislukioon, josta sain opintotuet. Kulkeminen ja raha-asiat alkoivat käydä kuitenkin raskaiksi, joten hain töihin ja vaihdoin iltalukioon puolen vuoden jälkeen, Tiia kertoo.

Täyspäiväisen työn myötä rahatilanne korjaantui, mutta opiskeluun ei ollut käytettävissä niin paljon aikaa. Ylioppilaskirjoituksista Tiia sai keskivertoarvosanoja, joista ei ollut apua sisäänpääsyssä yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Niinpä heti kirjoitusten jälkeen oli edessä pääsykoeluku-urakka. Tiia opiskeli erikseen iltalukiossa pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian, joita ei ollut pystynyt töiden takia aiemmin lukemaan. Lisäksi Tiia kävi valmennuskurssin.

Yliopistoon pääsy jäi Tiian mukaan neljästä pisteestä kiinni. Se oli suuri pettymys. Toivon kipinä opiskelemaan pääsystä jäi kuitenkin elämään.

Seuraavana vuonna Tiia luki hiukan kevyemmin: kävi fysiikan ja kemian kurssit toistamiseen läpi, mutta piti välillä viikon loman lukemisesta.

Ensimmäisen hakukerran pettymys oli jättänyt jäljen, ja Tiia lähti toisella hakukerralla mökille pakoon opiskelijavalinnan tuloksia.

Olihan se ihan mieletön fiilis, kun sitä varten oli tehnyt niin pitkään töitä.

Puolen päivän aikaan mökin oveen koputettiin – ja siellä oli perhe kuohuviinipullon kanssa. Tiia oli saanut opiskelupaikan lääketieteellisestä tiedekunnasta.

– Tipuin polvilleni ja itkin onnesta. Olihan se ihan mieletön fiilis, kun sitä varten oli tehnyt niin pitkään töitä.

Työ oli kaiken sen arvoista

Yliopisto-opiskelu alkoi kotikaupungissa Tampereella vuonna 2004. Alku oli raskas, koska jatkuva ulkoa opettelu oli Tiialle uutta.

– En ollut koskaan tehnyt täyspäiväistä lukuopiskelua pääsykokeisiin opiskelua lukuun ottamatta. Oli vaikea oppia opiskelemaan ja löytää parhaat työtavat.

Tiia piti opiskeluistaan kahdesti puolikkaan välivuoden ja valmistui vuonna 2011.

– Olin tehnyt jo opiskeluaikana pakollista harjoittelua Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, ja innostuin siellä geriatriasta. Sain sieltä töitä heti valmistuttuani, ja lähdin suorittamaan erikoistumista.

Ei ole paha asia kokeilla ensin jotain väärää.

Vuonna 2017 Tiiasta tuli geriatrian erikoislääkäri.

– Kaikkiaan kouluun pääseminen vaati ihan hirveästi töitä. Mutta jälkikäteen en koe, että olisin mitään menettänyt. Lääkäriksi valmistuessa oli olo, että se oli ehdottomasti kaiken sen arvoista.

Nyt Tiia on hoitovapaalla lapsensa kanssa, tekee keikkatöitä ja suorittaa jo toista erikoistumistaan, tällä kertaa akuuttilääketieteeseen. Keväällä odottaa paluu töihin Tampereen yliopistollisen sairaalaan.

Pitkä matka mieleiseen ammattiin ei harmita Tiiaa.

– Ei ole paha asia kokeilla ensin jotain väärää. Yhden alan opiskelu ei tarkoita loppuelämää. Vaihtoehtoja on aina ja muutaman vuoden kun jaksaa ja vähän etsii, niin kyllä se helpottaa ja oma paikka löytyy.

Lue myös: Viisikymppisenä Sirpa päätti jättää turvallisen työpaikkansa ja lähteä tavoittelemaan nuoruuden unelmaansa – ei ole katunut päätöstä päivääkään

Lue myös: Pinja, 17, sai burnoutin ja jätti lukion kesken – nyt hän kertoo, mitä nuoret ovat valmiita tekemään pysyäkseen tahdissa: ”En ollut ainoa opiskelija, joka teki näin”

Lue myös: Miksi niin moni uupuu töissä? Tutkija havaitsi yhdistävän tekijän, joka näkyy lähes kaikilla aloilla

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?