Mitä tapahtuu kampaamon hiuksille? Miila Hyökki huovuttaa niistä mattoja, joilla voi suojella vesistöjä - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Kollegoita ällötti, kun kampaaja Miila Hyökki keräsi lattialta hiukset talteen – nyt hän huovuttaa niistä mattoja, joilla on tärkeä käyttötarkoitus

Miila Hyökki, 41, pohti pitkään, mitä tehdä hiusjätteellä. Hiukset imevät hyvin öljyä, joten huovutettu hiusmatto toimii työkaluna esimerkiksi Itämeren suojelussa.

9.10. 15:00

Helsinkiläisen kampaamon takahuoneessa on kolme korkeaa lasilieriötä, joissa on jokaisessa kasa karvaa. Kaikki ihmisten hiuksia, kampaaja Miila Hyökki, 41, vahvistaa.

–Otan vastaan kaikkea yli viiden sentin mittaista hiusta. Minulle lähetetään näitä postissa, yleensä ihan vain kirjekuoressa.

Normaalisti kampaamoissa leikattu hius päätyy poltettavaksi tai lajitellaan, mutta Miilan mielestä hius on materiaalina aivan liian arvokasta hävitettäväksi. Hän kerää hiuksia oman kampaamonsa lisäksi lukuisista salongeista ympäri Suomen. Koska hius ei paina paljon, sitä voi lähettää edullisesti kauempaakin.

Keräämänsä hiukset Miila vie säännöllisesti Lahteen, missä niistä huovutetaan eri kokoisia mattoja. Yksi tällainen matto lepää kampaamon ikkunalaudalla esimerkkinä. Siinä on ihmisten hiusten lisäksi karvoja eläinten turkeista, ja pintakuvio on muotoiltu veikeäksi ruudukoksi. Se on sekä mallikappale että Miilan kokeellinen taideteos.

Tavallisesti hiusmatto ei kuitenkaan ole koriste-esine, vaan arvokas työkalu, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi Itämeren suojelussa.

Miila alkoi kerätä hiuksia jo vuosia sitten. Kampaamoissa niitä saa lakaista tuolien ympäriltä jatkuvasti.

–Olen aina ollut kiinnostunut hiuksesta materiaalina, ja jossain vaiheessa aloin keräillä hiuskasoja pusseihin. Halusin hyödyntää hiuksia taiteessani, ja yritin tehdä niistä esimerkiksi uusiopaperia, mutta kaikki yritelmät oli vaikea saada toimimaan, Miila sanoo.

–Entiset työkaverinikin kyselivät usein, että miksi minä niitä kasoja keräilin. Kai irtonaisia ihmisen hiuksia pidetään jotenkin vähän ällöttävinä.

Hollywood vaihtui Porvooseen

Luonto ja ympäristö ovat olleet Lahdessa kasvaneelle Miilalle aina tärkeitä.

–Äitini on joskus sanonut, että jos minut olisi lapsena jättänyt metsään, olisin helposti elättänyt itseni siellä luonnon antimilla, olen niin luonnonlapsi, Miila nauraa.

Miila keksi jo lapsena, että haluaa isona kampaajaksi. Heti peruskoulun jälkeen Miila jatkoi ammattikouluun, opiskeli tutkinnon ja lähti ulkomaille. Lontoosta löytyi töitä salongista, mutta nopeasti Miila ajautui työskentelemään muotikuvauksissa kokeneempien kampaajien assistenttina.

Kun muotimaailma alkoi tuntua liian pinnalliselta, Miila päätti ryhtyä maskeeraajaksi ja tähdätä elokuva-alalle. Hän pääsikin lontoolaiseen maskeeraajakouluun, jossa jo opintojen aikana tehtiin paljon yhteistyötä saman koulun elokuva-alan opiskelijoiden kanssa.

Miila teki opintojensa aikana maskeerauksen lyhytelokuvaan, josta päätettiin myöhemmin tehdä pitkä versio. Elokuva kuvattiin Meksikossa, ja kuvausten jälkeen Miila päätti jäädä sinne.

–Meksikossa on paljon myös Hollywood-tuotantoja. Pääsin itsekin tekemään töitä isoissa tuotannoissa, yksi ensimmäisiä elokuviani siellä oli Resident Evil 3. Hetkittäin kaipasin työhön enemmän luovaa vapautta, mutta tuotantojen mukana matkustelu ja vaihtelu olivat minulle sopiva elämäntapa, Miila kertoo.

Meksikossa Miila tapasi myös lastensa isän. Hän oli samalla alalla, ja pariskunnan tavoitteena oli muuttaa vielä jonain päivänä Hollywoodiin.

Urasta luopuminen tuntui ihan kauhealta. Se oli suuri kompromissi.

Pariskunnalle syntyi Meksikossa kaksi lasta. Kumpikin sairasteli poikkeuksellisen paljon: korvatulehduksia oli jatkuvasti, ja allergiat vaivasivat. Viimein eräs lääkäri huomautti Meksiko Cityn saasteista; hänen mukaansa kaupungin yllä leijuva saastepilvi oli syy lasten vaivoihin.

–Vaikka pidimme ikkunoita kiinni, lattiat olivat jatkuvasti likaiset ja niitä sai pestä päivittäin. Samalla asuntomme ikkunasta ei selkeänäkään päivänä nähnyt aurinkoa saastepilven läpi, Miia muistelee.

Vaikka Miila oli haaveillut urasta ja perhe-elämästä maailmalla, lasten terveys meni nopeasti kaiken edelle. Kun astmaoireet alkoivat vaivata perheen kuopustakin, Miila teki äkkiratkaisun muuttaa Suomeen. Parisuhde kuitenkin päättyi vain muutama kuukausi sen jälkeen. Puoliso palasi Meksikoon, ja Miila jäi lasten kanssa asumaan Porvooseen.

–Siinä minä sitten olin, porvoolaisessa kampaamossa rivikampaajana, yksin kahden lapsen kanssa. Tein muutokset lasten takia, mutta kyllä urasta luopuminen tuntui ihan kauhealta. Se oli suuri kompromissi.

Entistä ekompaa

Kaikki oli muuttunut nopeasti, eikä Miilan elämässä hetkeen ollut muuta suuntaa kuin se, mikä oli lapsille hyväksi.

Uuden elämänvaiheen tueksi hän päätti opiskella lisää, ensin taidetta, sitten ekokampaajan tutkinnon. Ekokampaajaksi kouluttautuminen tuntui vievän Miilaa yhä enemmän siihen luonnonmukaiseen suuntaan, johon hän oli aina halunnut: ei synteettisiä kemikaaleja, ainoastaan luonnon omia prosesseja.

Koulutuksen jälkeen onni potkaisi. Tuttu kampaaja oli lähdössä ulkomaille ja etsi työtilaansa jatkajaa. Miila tarttui tilaisuuteen, vuokrasi tilan kampaamokseen ja sisusti sen itse maalaamillaan taideteoksilla.

Samaan aikaan hän pohti, miten kampaamotyötä voisi tehdä entistä ekologisemmin.

–Ehkä minulla on aina ollut tarve kehittää jotain vielä vähän enemmän. Suomalaisessa ekokampaamokoulutuksessa keskityttiin paljon hyviin raaka-aineisiin, mutta minä mietin, että entäs pullot, entäs se kaikki työssä syntyvä jäte?

Kesällä 2020 Miila sitten surffaili mökillä netissä ja pohti, miten saisi nostettua yritystoimintansa uudelle tasolle. Miila törmäsi netissä samanlaisiin hiuspusseihin, joita häneltä itseltäänkin löytyi ja päätyi amerikkalaisen Matter of Trust -järjestön sivuille. Järjestö valmisti hiuksista huovutettuja mattoja, joita hyödynnettiin esimerkiksi öljyvuoto-onnettomuuksissa. Huokoinen hiusmatto imi tehokkaasti myrkkyjä vesistöistä.

Miila kiinnostui heti. Hän otti yhteyttä yritykseen ja kertoi, että haluaisi tehdä samaa Suomessa. Järjestö kertoi Miilalle projektistaan lisää Zoom-puhelussa. He etsivät yhteistyökumppaneita, franchising-periaatteella toimivia yrittäjiä, jotka voisivat omalla alueellaan tehdä samaa keräys- ja huovutustyötä.

Järjestö auttoi Miilaa yrityssuunnitelman teossa ja lopulta lähetti hänelle Lahteen hiustenhuovutuskoneen – Pohjoismaiden ensimmäisen. Tarkoitus on, että kun mattoja myydään asiakkaille, osa tuotosta menee amerikkalaisyritykselle. Se ei kuitenkaan tavoittele toiminnallaan voittoa.

Uskon entistä enemmän, että hius on tulevaisuuden raaka-aine

Nyt Miilan Hiukka Hyvä -hanke on saanut rahoitusta myös Lahden kaupungilta. Lukuisat kampaamot ympäri Suomen ovat ilahtuneet mahdollisuudesta saada hiuksia hyötykäyttöön. Tällä hetkellä Hiukka Hyvän mattoja on käytössä muun muassa pelastuslaitoksilla öljyvuotojen varalta ja Lahden satamassa imemässä satama-alueen veneistä vuotavaa öljyä. Mattoja voi käyttää myös sadevesikaivojen ympärillä suodattamassa kadulta tulevaa saastetta.

–Ideanahan tämä on todella nerokas. Nyt, kun olen itse tutkinut asiaa ja ollut erilaisissa tilaisuuksissa puhumassa, uskon entistä enemmän, että hius on tulevaisuuden raaka-aine, Miila sanoo.

–Tuoreiden tutkimusten mukaan ihmisten hiuksista ja esimerkiksi koirankarvoista tehdyt matot imevät öljyä jopa tehokkaammin kuin synteettiset, sienimäiset materiaalit, puuvilla tai sammal.

Matto ei sinänsä ole uusi innovaatio, sillä niitä on käytetty öljyn imeyttämiseen jo pitkään. Monet matoista on kuitenkin tehty synteettisistä materiaaleista.

–Onhan aivan hullu ajatus, että lisää öljyä porataan, jotta saadaan tehtyä muovisia mattoja, joilla voidaan imeä öljyä vesistöistä. Emme enää voi ottaa luonnonvaroja käyttöön entiseen tapaan.

Ahdistukselle kyytiä

Miilan tavoitteena on kehittää Hiukka Hyvän toimintaa. Epäpuhtauksia imevät matot ovat vain yksi sen tuotteista; hiusmattoja voi käyttää myös esimerkiksi kasvualustoissa. Hän haluaa yhä olla muuttamassa myös kampaamoalaa hiilineutraalimpaan suuntaan.

Miila on huolissaan ympäristöstä ja maapallon tulevaisuudesta, ja toiminta on hänelle keino pitää ahdistus poissa. Kotioloissa 11- ja 13-vuotiaiden lasten kanssa hän käy ympäristökeskusteluja päivittäin.

–Esimerkiksi lasten Meksikon-suvun puolella elämä perustuu toistaiseksi enemmän kertakäyttökulttuuriin. Siellä kauhistellaan, jos käyt kirpputoreilla, koska vain köyhät ostavat käytettyä, ja ovelta ovelle mennään autolla. Kävin sen kanssa aikoinani paljon sisäistä taistelua.

Miila muistaa yhä, että vuosikausia hänen hiuskeräilynsäkin ällötti kollegoita ja asiakkaita.

–Nyt voin sanoa, että katsos nyt, tähän on tultu, ja nyt ne yököttävät kasat ovat tuolla käytössä!

Miila Hyökki

  • 41-vuotias kampaamoyrittäjä ja Hiukka Hyvä -hankkeen kehittäjä.

  • Asuu Helsingissä kahden lapsensa kanssa.

  • Tekee myös monipuolisesti taidetta.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?