Joitakin vuosia sitten Riikka Ikäheimo istui yksin Monacossa hotellin aamupalalla, kun vanhempi herrasmies kysy häneltä, saisiko istua viereen. He alkoivat jutella elämästä ja unelmista, ja Riikka kertoi haaveilevansa vaatesuunnittelijan urasta. Mies paljastui menestyneeksi miljonääriksi, ja hän kertoi Riikalle tarinansa siitä, miten oli luonut omaisuutensa nollasta.
– Hän sanoi: ”Kukaan, joka on saavuttanut unelmansa, ei ikinä tule sanomaan sinulle, ettet pysty. Niin sanovat vain luovuttaneet, älä kuuntele heitä”, Riikka muistelee.
Mies myös neuvoi Riikkaa tekemään elämässä juuri sitä, mitä hän rakastaa. Jossain vaiheessa ”kolikko kääntyy” ja ”elämä antaa palkan, kun aika on valmis”.
Miehen neuvot ovat sittemmin päätyneet Riikan muistikirjaan, johon hän on 12-vuotiaasta lähtien kirjannut kohtaamiensa ihmisten oppeja ja ajatuksia menestyksestä.
Nyt Riikka elää elämää, josta hän Monacossa vasta unelmoi. Hän on itseoppinut vaatesuunnittelija, jolla on oma brändi: Riikka Couture.
Kun Riikka oli 19-vuotias, hän näki toistuvasti samaa unta, jossa hän oli juhlimassa musta pitsinen iltapuku yllään. Kun Riikka sitten löysi kirpputorilta mustan pitsiverhon, hän päätti ommella siitä äitinsä ompelukoneella unessa näkemänsä mekon.
– Kun puku oli valmis, tiesin, että tätä haluan tehdä. Enää en näe toistuvia unia, mutta puvut ja mallistot saavat alkunsa unistani tosi usein vieläkin. En ikinä istu ja suunnittele, vaan näen puvun mielessäni aika selkeästi ja sitten vain teen sen, Riikka kertoo.
Vuonna 2018 Riikka haki Pariisin muotiviikoille iltapukumallistonsa kanssa – ja pääsi. Muotiviikkojen jälkeen hänen pukujaan on nähty niin Linnan juhlissa kuin hänen ihailemiensa tyyppien kuten Minttu Räikkösen ja laulaja Rita Behmin päällä.
– Olen aina nauttinut haaveilusta ja olen huomannut, että kaikista haaveistani on lopulta tullut totta. Uskon, että sitä elämään saa, mitä uskaltaa toivoa.”
Riikka Ikäheimo uskoo, että mikä tahansa on mahdollista, kun vain uskoa itseen riittää.
Ura: ”Vain tekemällä asioita eri tavalla voi erottua”
”Lapsena unelma-ammattini oli lentokentän matkailuvirkailija. Kun sitten parikymppisenä pääsin Finnairin Business Loungeen töihin, tajusin, ettei vuorotyö olekaan minun juttuni. Olin alkanut jo ommella, mutta oli hyvä päästä kokeilemaan sitäkin, mistä olin haaveillut.
Kun innostuin ompelemisesta, hain kaikkiin vaatetusalan kouluihin Suomessa, mutta mistään ei auennut paikkaa. Jatkoin opettelemista yksin kotona, ja kun pukuja ja mekkoja kertyi, kiersin Helsingin vintage-kaupoissa tarjoamassa niitä myyntiin. Eräs rouva otti niitä putiikkiinsa, ja ne myytiin kaikki viikossa. Ajattelin, että tästä voisi tulla jotain.
Vuonna 2012 pääsin Pariisiin vaatetusalan kouluun kesäkurssille. Kesän jälkeen minun oli tarkoitus palata Suomeen, mutta päätinkin jäädä Pariisiin asumaan. Sain töitä koruliikkeestä, josta olin vuosia aiemmin lomamatkalla ostanut itselleni koruja. Pomon ehtona oli, että opin ranskan kielen. Asuin kaupungissa yli vuoden. Suomeen palattuani hain Stockmannille töihin, koska ajattelin, että haluan vielä joskus saada vaatteitani sinne myyntiin. Myyjänä sain tärkeää oppia siitä, mistä asiakkaat pitävät – eli mikä myy. Työskentelin Stockmannilla viisi vuotta. Iltaisin tein pukuja. Kolmisen vuotta sitten perustin yritykseni, ja nyt arkivaatemallistoni on tavaratalossa myynnissä.
En juurikaan tunne muotimaailmasta ihmisiä ja ajattelen, että olen menestynyt tekemällä täysin omaa juttuani. Vain tekemällä asioita eri tavalla voi erottua. En usko kilpailuun, sillä kaikki ansaitsevat unelmansa. En seuraa muotimaailman tapahtumia tai trendejä; ajaton tyyli on tärkeämpää kuin trendit. Haluan tehdä asuja, joissa asiakas tuntee itsensä hyväksi.”
Menneen ajan glamour viehättää Riikkaa.
Oma firma: ”Alussa en osannut mitään”
”Yrittäjyys vaatii sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä. Uskon, että firman pyörittämisessä on ollut vain vahvuus, ettei minulla ole alan koulutusta. Olen oppinut kaiken kantapään kautta. Koska olen ollut myös päivätöissä, osaan nauttia yrittäjyydestä. Nyt tunnen, että elämäni on omissa käsissäni ja voin tehdä, mitä haluan.
Alussa en osannut mitään, enkä tuntenut ketään. Yksi urani isoimmista haasteista on ollut löytää vaatteilleni valmistajat, jälleenmyyjät ja ompelijat. Monella tehtaalla on tuotteelle minimimäärä, joka on yleensä jotakin satojen ja tuhansien kappaleiden väliltä. Se on järjetön määrä silloin, kun ei vielä ole jälleenmyyjiä.
Lopulta asiat loksahtivat paikoilleen kovalla työllä ja tuurilla, ja löysin paikan, jossa tehdään hyvää ja laadukasta, mutta pienemmillä tilausmäärillä.
Mielestäni haasteet tekevät elämästä elämisen arvoista. Meillä on vain yksi elämä, ja toivoisin että ihmiset tekisivät asioita, joista nauttivat. Kun tekee asioita, joista nauttii, vastoinkäymisetkään eivät tunnu epäonnistumisilta, vaan asioilta, joista voi oppia.
Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut minulta itsekuria, päättäväisyyttä ja uskoa omaan tekemiseeni.
Olen tehnyt myös puhujakeikkoja, koska haluan luoda ihmisille uskoa itseensä. Välillä mietin, mitä jos olisin luovuttanut silloin nuorena, kun en päässyt mihinkään kouluun? Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi! Siksi haluan kannustaa myös muita toteuttamaan unelmiaan. Siinä ei menetä mitään, voi vain saada.”
Riikka ei suunnittele pukujaan kovinkaan tarkasti etukäteen. Kun hän saa vision, hän vain käy nopeasti toimeen.
Intuitio: ”Minulla oli vahva tunne, että tapaan Britneyn”
”Minulla on aina ollut vahva intuitio ja menen sen mukana. Se on vähän niin kuin elämäni kompassi. Intuitio on vahva tunne siitä, että pitäisi tehdä jotakin tai mennä jonnekin. Jos en ole kuunnellut sitä, useimmiten on käynyt myöhemmin ilmi, että olisi pitänyt.
Intuitiota voi oppia kuuntelemaan aloittamalla pienistä arkisista asioista, kuten kysymällä itseltään, mitä tekisi mieli syödä. Intuitiota ei voi pakottaa. Tunne vain tulee ja menee, se on pieni välähdys, jolle joko antaa siinä hetkessä aikaa tai ei.
Kun olin viimeistä päivää Pariisissa, minulle tuli metrossa outo tunne siitä, että minun pitäisi jäädä tietyllä pysäkillä pois. Hyppäsin ulos ja menin sadetta pakoon kahvilaan. Tapasin siellä erään elokuvaohjaajan, jonka kanssa meistä tuli hyvät ystävät. Viisi vuotta tapaamisemme jälkeen hän kutsui minut Los Angelesiin, sillä hän halusi pukujani elokuvaansa. Hän oli seuraillut uraani ja sanoi, että nyt olen valmis.
Kun lähdin Los Angelesiin, minulle tuli vahva intuitio siitä, että tulen tapaamaan Britney Spearsin, jota olen pienestä asti fanittanut. Otin pokkana somen kautta hänen manageriinsa yhteyttä ja kerroin, että minulla olisi Britneylle pukuja. Manageri vastasi, että Britney oli käynyt katsomassa pukuja somekanavissani ja toivottaa minut tervetulleeksi. Tein hänelle purppuranpunaisen iltapuvun ja aamutakin. Pääsin myös tapaamaan häntä ennen keikkaa. Olin haaveillut hetkestä pienestä asti. Silloin minusta tuntui, että kaikki on elämässä mahdollista!
Olen ottanut ihan pokkana yhteyttä muihinkin tunnettuihin henkilöihin kuten vaikkapa Minttu Räikköseen, jonka tyyliä olin ihaillut pitkään.”
Britney Spears on ollut Riikan idoli pikkutytöstä lähtien. Yksi unelma toteutui, kun hän tapasi Britneyn.
Luovuus: ”Jazz ja Pariisi inspiroivat”
”Olen aina ollut taiteellinen ja piirtänyt. Minulle on ominaista se, että idea vain tupsahtaa jostakin. Iltapuvut ovat minulle enemmän vähän kuin taidetta, ja arkivaatemallisto on enemmän bisnestekemistä.
Kun aloitin, ostin kirppareilta vanhoja vaatteita ja purin ne. Se oli ainut tapa nähdä, miten vaatteet on tehty, koska silloin ei ollut vielä YouTubea. Oli tosi turhauttavaa, että minulla oli idea, mutten osannut toteuttaa sitä. Nyt jos saan idean, voin vain nauttia luovuudestani.
Moni hakee inspiraatiota uusista paikoista, itse palaan samoihin vanhoihin. Olen lapsesta asti tykännyt vanhoista elokuvista, niissä on kaunista, klassista glamouria. Saan inspiraatiota myös jazzista ja Pariisista. Siellä ihmiset eivät pukeudu vuodenajan vaan oman tyylinsä mukaan. Se on virkistävää.
Silloin kun luon uutta, kuuntelen jazzia ja nyt viime aikoina Behmiä. Kun ompelen, taustalla saattaa pauhata Frendit tai Sinkkuelämää. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta kun luon, kaikki muu unohtuu. Flow-tilassa saatan ommella aamuyhdeksästä puoleen yöhön. Välissä vain syön. Jos fiilis katoaa, tiedän pitää tauon ja jatkaa sitten, kun fiilis palaa.
Lopulta tiedän aina, kun puku on valmis. Se ei tule pakottamalla, vaan se on tunne. Jos sitä fiilistä ei tule, annan puvun hetken olla. Ajan kanssa mieli tuottaa ratkaisuja. Asioiden pitää antaa loksahtaa paikoilleen sen sijaan että yrittää puskea niitä tiettyyn muottiin.”
Vapaa-aika: ”Haahuilu rentouttaa”
”Kerran viikossa pidän vapaapäivän, jolloin minulla ei ole aikatauluja. Viihdyn yksin ja lempipuuhaani on istua kahvilassa ja katsella ihmisiä. Tykkään myös käydä kaupungilla itsekseni. Pidän siitä, että olen ihmisten joukossa ilman, että minulla kuitenkaan on seuraa. On tosi rentouttavaa vain haahuilla. Tykkään myös urheilla ja puuhastella kotona kuten askarrella tai järjestellä tavaroita.
Minulla on laaja ystäväpiiri, mutta voi olla pitkiäkin aikoja, etteivät kaverini kuule minusta. He tietävät jo, että työni vie paljon aikaa. Ystävieni kanssa en puhu duunista. Kun näemme, käymme viinilasillisella tai laitamme yhdessä ruokaa ja höpöttelemme.
Tykkään myös reissata ja minulla on ystäviä ympäri maailmaa. Ennen koronaa kävin Ranskassa joka toinen kuukausi. Moni lähtee ulkomaanmatkalle uuteen paikkaan, minusta taas on rentouttavaa mennä tutuille kulmille.
Pariisin lisäksi minulla on ystäviä Kanadassa ja Los Angelesissa. Haaveilen ulkomaille muutosta. Ennen koronaa ehdin asua Kanadassa kolmisen kuukautta. Tulin Suomeen työasioissa, ja kaksi viikkoa sen jälkeen maailma sulkeutui. Minulle on tärkeää, ettei firmani kahlitse minua tiettyyn paikkaan.”
Riikka ei välitä trendeistä. Omakin tyyli on klassisen naisellinen.
Opit: ”Karate opetti, että koskaan ei saa luovuttaa”
”Olen utelias ja rakastan uusiin ihmisiin tutustumista. Ajattelen, että elämä tuo eteemme ihmisiä, jotta voisimme oppia heiltä. Minulla on muistivihko, johon olen kerännyt saamiani oppeja. Ensimmäinen oppi on karateopettajaltani, joka sanoi, että tee aina vähän enemmän, mitä sinulta pyydetään. Edesmennyt nyrkkeilijä-isäni laittoi minut karateen, koska olin hänestä yliherkkä. Siellä opin, ettei koskaan saa luovuttaa. Joka päivä pitää voittaa itsensä. Karatessa opin käymään äärirajoilla ilman burnoutia.
Kun oli 21-vuotias, olin kuuntelemassa Pariisissa luentoa, jonka jälkeen menin koputtamaan Chanelin markkinointipäällikköä selkään. Kysyin, voinko menestyä, vaikka en tunne muotimaailmasta ketään. Hän vastasi, etteivät piirit tuo menestystä, sen tuovat asiakkaat. Asiakkaat ovat brändin synty – ja myös tuho, ellei heistä ei huolehdi. Se on oppi, jota en ole koskaan unohtanut.
Olen huomannut, että menestyksellä on kaavansa. Menestyneitä ihmisiä yhdistää jokin intohimo, jonka eteen he ovat tehneet paljon töitä. Menestys ja raha ovat vain sivutuotteita siitä, että on tehnyt sitä, mitä rakastaa. Pelkkä raha tai tittelit eivät tuo onnea ja sisäistä rauhaa. Ne voi tuoda vain intohimo.”
Lue lisää: Niina oli hyvin palkatussa työssä, mutta päätti opiskella sairaanhoitajaksi – syynä oli rakkaus
