Johanna, 34, teki poikkeuksellisen valinnan ja on nyt juristi ja toimitusjohtaja – ja hän tekee monet asiat täysin eri tavalla kuin alalla yleensä - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Johanna, 34, teki poikkeuksellisen valinnan ja on nyt juristi ja toimitusjohtaja – ja hän tekee monet asiat täysin eri tavalla kuin alalla yleensä

Juristi Johanna Rantanen on oppinut kantapään kautta, että parhaat työntekijät eivät välttämättä ole niitä, jotka uhraavat koko elämänsä työlle.

Juristi Johanna Rantanen perusti 28-vuotiaana yhdessä kollegoidensa kanssa asianajotoimiston, jonka toimitusjohtaja hän nykyään on.

9.5. 18:00

24h-juttusarjassa eri alojen huippunaiset kertovat ajankäytöstään ja valinnoistaan työssä ja arjessa.

Viitisen vuotta sitten juristi Johanna Rantanen, 34, teki päätöksen, jollaista ei ollut uskonut tekevänsä: hän irti­sanoutui hyvin vauhtiin lähteneestä työstään maineikkaassa asianajotoimistossa ja perusti viiden kollegansa kanssa oman yrityksen, teknologiaan ja luoviin aloihin keskittyvän asianajotoimisto Dottirin.

– Nuorena en lainkaan osannut kuunnella intuitio­tani, vaan tein aina ratkaisuja loogis-rationaalisin perustein. Mutta kun minua kysyttiin mukaan perustamaan uutta asianajotoimistoa, tiesin, että minun oli tartuttava mahdollisuuteen, vaikka se näytti ehkä tyhmänrohkealta. Halusin olla mukana perustamassa yritystä, joka vie alaani eteenpäin, Rantanen kertoo.

Asianajotoimiston perustaminen nuorena on liike­juridiikan alalla poikkeuksellista. Rantasen mukaan vaatii usein pitkän työuran, jotta juristi pääsee jyvälle työstään – kokemus tuo itsevarmuutta ja osaamista. Silti Rantanen ei ole katunut urahyppyä hetkeäkään. Ei, vaikka hän on tehnyt viimeiset vuodet töitä enemmän kuin olisi aina jaksanutkaan. Viimeiset puolitoista vuotta hän on työskennellyt Dottirin toimitusjohtajana.

Oikeastaan Dottirin perustaminen on ensimmäisiä merkittäviä hetkiä, kun Rantanen on todella kuunnellut intuitiotaan ja mennyt sitä kohti, mikä tuntui intuitiivisesti oikealta.

– Minua oli pitkään kalvanut tunne, että haluaisin muuttaa alaamme lähestyttävämmäksi ja muuttaa juurtuneita toimintatapoja. Halusin olla mukana luomassa toimistoa, joka on vahvasti ajassamme kiinni.

Rantasen urapolku on noteerattu. HS Visio listasi hänet 35:n alle 35-vuotiaan edelläkävijän joukkoon, ja hän on ollut myös Image-lehden Nuoret ja lupaavat -juttusarjassa.

– Toimitusjohtajana tavoitteeni on modernisoida alaamme.

Alavalinta: ”Luin opon oppaasta, että palkka on hyvä”

”Päätin abivuonna, että minusta tulee juristi. Minulla ei ollut mitään Ally McBeal -tyyppisiä haaveita juristin arjesta, vaan luin opon oppaasta, että juristit ovat hyvin työllistettyjä ja palkkataso on hyvä. Se riitti motivaatioksi siihen, että hain Helsingin oikeustieteelliseen. En siis todellakaan tehnyt päätöstä tunneperusteisesti.

Kun pääsin oikikseen, huomasin nopeasti, että alan vanhanaikaisuus ei tuntunut täysin omalta. Toki juristien tehtävä on ylläpitää oikeusjärjestelmäämme, joten oikeuden ja oikeustieteen kuuluukin olla menneisyyteen nojaavaa ja luonteeltaan ennakoitavaa.

En kuitenkaan nähnyt itseäni juristin arkkityyppinä. Juristeja ei pidetä kovin innovatiivisina tai muutoshaluisina, mutta minulle tulevaisuuteen orientoituminen on ollut aina luontevaa. En kuitenkaan välittänyt sisäisestä kriisistäni vaan painoin tutkinnon maaliin sen enempää kyseenalaistamatta. Olen tästä kiitollinen, sillä työelämässä olen oppinut, että juristin työ sopii minulle hyvin ja pidän siitä vuosi vuodelta enemmän.

Dottirin toimistolle on hankittu paljon taidetta. Taustalla Sami Lukkarisen teos Bill Gates.

Työelämä vei nopeasti mennessään. Työskentelin muutaman vuoden suuressa liikejuridiikkaan keskittyneessä toimistossa. Pidin erittäin paljon työstäni ja tunsin, että olenkin opiskellut alaa, jonka avulla pääsin kurkistamaan liike-elämän ytimeen. Se oli mielestäni todella jännittävää.

Kun kolmen ja puolen vuoden jälkeen valmistumisesta hyppäsin mukaan Dottiriin, en kokenut olevani siihen vielä valmis. Mutta minulla oli voimakas intuitiivinen tunne siitä, että halusin olla mukana muuttamassa alaamme.

Yrittäjyys ei todellakaan ollut rationaalinen valinta, vaan intohimopäätös. Yrittäjyyden alkumetreillä keskityin parantamaan liikejuridisten palveluiden ymmärrettävyyttä ja lähestyttävyyttä ja sillä tiellä olen edelleen. Dottir-nimen keksi entinen toimitusjohtajamme ja se tarkoittaa islanniksi tytärtä. Nimenä Dottirin voidaan katsoa symboloivan uuden sukupolven asianajotoimistoa.”

Johtajuus: ”Minulla on ollut rajoittunut kuva itsestäni”

”Minusta tuli Dottirin toimitusjohtaja noin puolitoista vuotta sitten. Työnkuvani toimitusjohtajana on ollut minulle merkittävä oppimiskokemus.

Pidän itseäni melko introverttinä. En ole ujo, mutta jokseenkin asiakeskeinen ja omiin ajatuksiini uppoutuva. Olen aina ajatellut olevani parempi käsittelemään asioita kuin ihmisiä. Sitten olinkin yhtäkkiä asemassa, jossa muut ihmiset ovat kaiken toimintani keskiössä, sekä työyhteisössä että asiakasrajapinnassa.

Työssäni tajuan usein, että kuva itsestäni on nuorempana ollut rajoittunut. Päiväni kuluvat vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja omaa aikaa on todella rajallisesti. Omalta mukavuusalueelta hyppääminen on ollut yllättävän innostavaa. Keskustelut erilaisten ihmisten kanssa laajentavat omaa ajatusmaailmaa ja ovat tuoneet loputtomasti uusia näkökulmia omaan tekemiseeni.

Pakko myöntää, etten ole mikään kovin auktoritatiivinen esihenkilö, enkä haluakaan olla. Luonteelleni sopii paremmin yhteisöllinen tekeminen, oli tittelini mikä tahansa. Työyhteisö tarvitsee diversiteettiä ja ihmisiä, joilla on erilaisia vahvuuksia. Heitä, jotka menevät päämäärätietoisesti tavoitteita kohti ja niitä, joille sosiaalinen harmonia on tärkeää. Se, että työyhteisössä on edustettuna erilaisia persoonia, on hemmetin arvokasta koko organisaation kannalta. Liiketoiminnankin kannalta on järkevää, että hyväksyy kollegoidensa erilaisuuden ja antaa jokaisen hyödyntää luontaisia taitojaan.”

Johanna on ollut pitkään sinkku. ”Toivon parisuhdetta, jossa ollaan raivorehellisiä.”

Supervoima: ”On elintärkeää saada olla oma itsensä”

”Olen avoimesti homoseksuaali. Kuulostaa tosi kornilta, mutta ajattelen välillä, että se on supervoimani, koska se on auttanut minua kyseenalaistamaan vallitsevia totuuksia ja muiden mielipiteitä. Olen kohdannut jo nuoresta ennakkoluuloja ja luulen, että se on auttanut minua luottamaan omaan näkemykseeni myös aikuiselämän haasteissa.

Työelämässä olen ollut avoin suuntautumisestani enkä ole tietääkseni kohdannut syrjintää. Nuorempana juristina olisin silti kaivannut liike-elämän esikuvaa, joka olisi avoimesti puhunut suuntautumisestaan. Etenkin konservatiivisilla aloilla moni seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori saattaa pelätä olla itsensä. Toivon, ettei kukaan joutuisi ajattelemaan niin. On todella vahingollista joutua peittämään olennaista osaa itsestään töissä, jossa kuitenkin vietämme suuren osan elämästämme. Emme me silloin ole parhaimmillamme.

Olen aina ollut parisuhdeihminen, ja tyttöystäväni on usein myös tärkein keskustelukumppanini. Viime vuodet olen ollut sinkku, ja se on tehnyt minulle hyvää. Sinkkumarkkinoilla seikkaillessani olen miettinyt paljon sitä, millaisessa parisuhteessa minun on hyvä olla. Uskoisin, että minulle sopisi henkilö, jolta voin oppia paljon ja jonka kanssa voin nauraa elämän käänteille. Olen aika analyyttinen ja kaipaan kumppaniltani halua tutkia elämää kanssani.”

Työ: ”Sydänverta on vuodatettu litrottain”

”Puolet työajastani kuluu asiakastyöhön, puolet organisaation kehittämiseen ja hallinnon pyörittämiseen. Olen taustaltani teknologia- ja transaktiojuristi ja autan asiakasyrityksiämme erilaisissa teknologian tarjoamiseen ja hyödyntämiseen liittyvässä juridiikassa.

Meidän toimistomme haluaa muuttaa asianajotoimistojen kulttuuria: meillä yksilöt eivät kilpaile keskenään, vaan esimerkiksi kaikki asiakkuudet ovat koko firman asiakkuuksia.

Nuoret juristit ottavat hirvittävästi paineita siitä, että pitäisi osata ihan kaikkea: olla hyvä myyjä, hyvä esiintyjä, hyvä työkaveri tai esihenkilö ja erinomainen substanssiosaaja. En halua osaltani olla luomassa työelämää, jossa pitää pärjätä vain omillaan. Se ei mielestäni myöskään ole liiketoiminnan kannalta järkevää. Yllämme yrityksenä parempiin suorituksiin, jos autamme ja tuemme toinen toisiamme.

Haluan työskennellä paikassa, jossa ei pokkuroida ketään tittelin perusteella ja jossa auktoriteetit eivät jyrää. Toimistossamme työskentelee noin 35 henkilöä, ja kommunikaatiomme on epämuodollista ja humoristista.

Olemme laittaneet firman rakentamisessa vahvasti omia persooniamme likoon. Voi sanoa, että sydänverta on vuodatettu litroittain. Firmamme bileet ovat usein olleet elämäni huippuhetkiä. Muistelen vieläkin yksiä bileitä kesällä 2017, jolloin toimistollamme oli erittäin kuuma ja juhlat olivat tupaten täynnä meille rakkaita ihmisiä ja yhteistyökumppaneita. Tuntui siltä, että olen juuri siellä, missä minun pitääkin olla.”

Johannasta homoseksuaalisuus on ollut hänen ”supervoimansa” myös työelämässä.

Lepo: ”Hyvinvointiin ei ole kikkakolmosia”

”Pari vuotta sitten olin lähellä uupumusta, koska en osannut irtautua vapaa-ajalla työasioista. Tein jatkuvasti töitä ja ajatukseni pyörivät vain firmassa ja työssä, minkä vuoksi en voinut hyvin. Samalla parisuhde ja muu elämä kärsivät. Ajauduin tekemään liikaa töitä, koska identiteettini oli tosi sidottu työelämässä pärjäämiseen.

Myös esihenkilön rooli tuntui aluksi uuvuttavalta, koska jouduin venymään joka suuntaan ja vaatimukset tuntuivat loputtomilta. Nyt ymmärrän, että en voi huolehtia muista ihmisistä, ellen huolehdi itsestäni. Olen myös huomannut, että vaikka asianajotoimistot kilpailevat parhaista kyvyistä, parhaat työntekijät eivät välttämättä ole niitä, jotka uhraavat kaiken työlleen. Nuorilla kunnianhimoisilla ammattilaisilla kestää usein jonkin aikaa ennen kuin he oppivat tunnistamaan omat rajansa. Se vaatii tyypillisesti sitä, että oppii tuntemaan itsensä ja olemaan itselleen armollisempi.

Esihenkilönä haasteeni onkin usein tukea nuoria ammattilaisia ymmärtämään oman jaksamisensa rajat.

On ollut pitkä prosessi opetella, ettei omanarvontuntoni voi olla riippuvainen pelkästään työssä pärjäämisestä. Hyvinvointiin ei ole mitään kikkakolmosia, vaan vähitellen olen alkanut huolehtia, että perusasiat ovat kunnossa. Nykyään pidän huolta, että muistan syödä, nukkua riittävästi, urheilla ja nähdä ystäviäni. Käyn todella hitaalla, jos en nuku riittävästi.

Vastikään ostin puoliksi vitsillä kotiini painonnostolaitteet. Ne ovat tosi rumat ja pilaavat sisustukseni, mutta ovat koronavuoden aikana osoittautuneet erittäin hyväksi hankinnaksi.”

Johanna Rantanen, 34

Juristi, asianajotoimisto Dottirin toimitusjohtaja.

Asuu yksin Helsingin Ullanlinnassa. Perheeseen kuuluvat äiti, isä ja pikku-sisko.

Valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2012.

Harrastaa lukemista, elokuvia ja terveysintoilua.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?