Onko työpaikallasi hankalia tyyppejä? Viisi keinoa, joilla ilmapiirin voi puhdistaa - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Onko työpaikallasi hankalia tyyppejä? Viisi keinoa, joilla ilmapiirin voi puhdistaa

Mukava työarki vaatii mukavia kollegoita, mutta mistäs sellaisia saa? On yksi aika helppo keino: katsoa peiliin.

Niin, kummalla puolella ruutua se työpaikkani pahin idiootti istuukaan? Kuvituskuva.­

6.4. 7:00

Aluksi huonot uutiset. Työelämästä tulee koko ajan vaativampaa ja stressaavampaa. On enemmän töitä, epävarmemmat ajat, vähemmän porukkaa ja ties mikä rakennemuutoskin jatkuvasti meneillään. Pandemia ei ole varsinaisesti helpottanut tilannetta, mutta kyselytutkimusten mukaan vuorovaikutusongelmat ja epäasiallinen käytös ovat työpaikoilla lisääntyneet jo kymmenen vuotta.

Kun pinna kiristyy töissä, se alkaa vaikuttaa käytökseen ja ilmapiiriin. Juoruilu ja selän takana puhuminen lisääntyvät, henkilökemiat kolaroivat. Huonot fiilikset valuvat töistä kotiin ja päinvastoin.

Vuorovaikutusta voi tietysti oppia vain kohtaamalla erilaisia ihmisiä, mutta monilla työpaikoilla se on nyt aiempaakin vaikeampaa: online-infoja, Teams-palavereita, kasvava sähköpostitulva...

Hyvä uutinen on, että ihmissuhteet otetaan jo yhä useammalla työpaikalla tosissaan: on erilaisia koulutuksia ja varhaisen puuttumisen malleja. Kovin pitkää perinnettä ei meillä Suomessa tähän vielä ole. Perinteisesti on ajateltu, että hankalat ihmiset nyt vain ovat hankalia. Ratkaisuna on ollut sietäminen, työpaikan vaihto tai eläkepäivistä haaveileminen.

Mutta ehkä muitakin vaihtoehtoja on? Tässä viisi askelta parempaan työkulttuuriin, olkaa hyvät!

1. Onko hän todella hankala – vai vain erilainen?

Olisivatpa kaikki kuin minä, niin kanssakäyminen olisi helppoa! Vuorovaikutuksen perusongelma on tämä: suurin osa meistä kuvittelee itse olevansa täydellinen, ja kommunikointiongelmissa vika on siinä toisessa.

– Täydellinen ihminen ei tietenkään voi myöntää tekemiään virheitä, koska hän ei tee niitä. Vikaa etsitään aina muista, sanoo dosentti Sirpa Syvänen Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta.

Monilla työpaikoilla hankaluuksia kyllä aiheuttaa joku aggressiivinen, äänekäs ja voimakas tyyppi, joka myös puhuu ”muiden puolesta”. Äärimmäisissä tapauksissa käytös voi mennä uhkaavan puolelle.

– Tällainen tyyppi on usein myös haluton katsomaan peiliin. He aidosti luulevat olevansa koko työyhteisön asialla, Syvänen sanoo.

Useimmiten kyse on kuitenkin siitä, että moni ei ole tullut lainkaan ajatelleeksi sitä, miltä oma käytös muista näyttää.

– Kaikilla on oikeus olla oma itsensä työpaikalla. Käyttäytymistään pitää vain säätää sen verran, että erilaiset ihmiset voivat kohdata.

 Moni ei ole tullut lainkaan ajatelleeksi sitä, miltä oma käytös muista näyttää.

2. Erota ihminen ja hänen käytöksensä

Sirpa Syvänen muistuttaa, että hankalista ihmisistä puhumisen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota hankalaan käyttäytymiseen. Jo termien korjaaminen tekee asian käsittelemisen ja siitä puhumisen helpommaksi, kun ei leimata ihmistä kokonaan, vaan vain yksi osa-alue, käytös.

Saman on huomannut työyhteisöasiantuntija Katriina Perkka-Jortikka. Hän veti koulutusta, jonka nimi oli Hankalan ihmisen kohtaaminen, kirjoittamansa samannimisen kirjan mukaan. Nimi koettiin syyllistävänä, ja Perkka-Jortikka muutti kurssin nimeksi Hallitusti kohti hankalaa käytöstä.

3. Avaa se suu!

Työpaikoilla hiertää myös perisuomalainen reagointitapa, mykkyyteen vaipuminen. Se johtaa pahimmillaan siihen, että mihinkään ei puututa.

Sirpa Syvänen muistuttaa, että vuorovaikutus työpaikoilla on kaikkien vastuulla, ei vain esimiehen.

– Tämä edellyttää työpaikoilla keskustelua siitä, millainen käytös meidän mielestämme on asiallista ja millainen ei, Sirpa Syvänen sanoo.

Sitä keskustelua käydään turhan harvoin. On kiirettä, ei ole aikaa tällaiseen ja eikös meillä jossain intrassa ole tästä lausunto, katsokaa sieltä.

 Vuorovaikutus työpaikoilla on kaikkien vastuulla, ei vain esimiehen.

Monilla työpaikoilla myös eletään sanattomassa uskossa, että aikuiset kyllä tietävät, kuinka työpaikalla ollaan. Aikuisilla vain saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä asiasta. Joidenkin mielestä raivoaminen on ok ja puhdistaa ilmaa. Toisen mielestä se on henkistä väkivaltaa. Myös näiden ääripäiden väliin mahtuu paljon erilaisia ihmistyyppejä ja temperamentteja.

4. Kuinka itse toimin?

– Toive siitä, että toinen muuttuu, on huono ratkaisu, sanoo Katriina Perkka-Jortikka.

Ennemmin kannattaa lähteä miettimään sitä, mikä on oma keino toimia vaikeassa tilanteessa. Kuuntelenko toista, arvostanko häntä, olenko asiallinen?

Sirpa Syväsen mukaan on tärkeää myös tunnistaa, miten reagoi toisen voimakkaisiin tunteenpurkauksiin. Antaako periksi omassa kannassaan vai kykeneekö jatkamaan asioiden käsittelyä, kun toinen on omassa tunnekuohunnassaan rauhoittunut?

Jotta oman käytöksensä voi tunnistaa ja osaa peilata sitä muiden näkökulmasta, pitää olla hyvä itsetuntemus. Sitä voi kukin itse kehittää.

Täysin riidattomaan työpaikkaan ei millään koulutuksella tai keskustelulla päästä.

– Ristiriidat kuuluvat arkeen, mutta niiden pitää mennä myös ohi ilman, että ne jäävät pinnan alle elämään. Ei voi ajatella, että ristiriidat ratkeavat sillä, että en enää tee tuon ihmisen kanssa töitä, Perkka-Jortikka toteaa.

 ”Ristiriidat kuuluvat arkeen, mutta niiden pitää mennä myös ohi ilman, että ne jäävät pinnan alle elämään.”

5. Luodaan yhteiset pelisäännöt

Henkilöongelmien väistely on merkki siitä, että työyhteisö sallii ne. Raivoaja ei mystisesti lopeta raivoamistaan tai huomioherkkä kiukkuitkemistään sillä, ettei niitä oteta koskaan puheeksi.

Yleensä on helpointa ryhtyä yhdessä pohtimaan työpaikalla, millaista on sellainen ammatillinen käytös ja ilmapiiri, mitä me täällä toivomme. Millaiset arvot ja käyttäytymissäännöt täällä pätevät? Keskustelun pohjalta tehdään sitten selkeät pelisäännöt kuin päiväkodissa ikään.

Sääntöjä ei kannata laatia ylhäällä johtajien henkilöstöpalaverissa vaan niin, että kaikkia kuullaan. Kun ihminen sitoutuu yhteisiin ohjeisiin – ihan konkreettisesti allekirjoittamalla – niitä on helppo noudattaa.

Ihmissuhteet vaativat myös jatkuvaa työtä ja tarkkailua, keskustelua ja sääntöjen päivitystä. Kun vuorovaikutukseen panostetaan, myös kuppikuntaisuus, supattelu ja tarve työkavereiden ärsyttävyyden puimiseen vapaa-ajalla vähenevät.

– Jos yhä esiintyy huonoa käytöstä, siihen puututaan heti. Mutta arvostavasti ja asiallisesti, Sirpa Syvänen sanoo.

Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisten verkkosivuilla joulukuussa 2019.

Miten käsittelet riita­tilanteet töissä?

52 % Otan asian suoraan puheeksi asianomaisen kanssa.

12 % Vien asian suoraan ylemmälle taholle.

10 % Marmatan selän takana.

7 % Haudon kokemiani vääryyksiä itsekseni kuukausia ja räjähdän sitten kerralla.

5 % Murjotan nurkassa.

10 % Jokin muu tapa: ”Perjantain harmituspurku.” ”Jättämällä post it -lappuja syyllisille.” ”Huumorilla.”

Lähde: Me Naisten verkkokysely.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?