Katja Ståhl listasi kaikki viikon menonsa – rahaa meni yli 1000 €, mutta se ei Katjaa huoleta

Katja Ståhlilla on voittajaolo, kun hän jossakin kuussa saa maksettua kaikki laskut ajallaan. Eniten hän törsää hevosiin, mutta se on samalla satsaus mielenterveyteen.

Bensaan kului tällä viikolla 70 euroa. Katja Ståhl sanoo autonsa olevan niin vanha, ettei sillä ole enää juurikaan arvoa.

31.1.2021 16:00

Munkkiniemeläisessä Max’s caféssa juontaja-toimittaja Katja Ståhl ja Mimmi-koira ovat tuttu näky. Heti ovelta Mimmi suunnistaa pöydässä istuvan miesjoukon siliteltäväksi ja Katja vaihtaa nopeasti kuulumisia.

– Teen täällä käytännössä kaikki haastatteluni, hän selittää, tilaa kahvin ja piirakan ja vie Mimmin pöytään.

Pihimpi söisi lounaat ja keittäisi kahvit kotona, mutta Katja ei ole pihi. Hän ostaa, kun rahaa on ja jotakin tarvitaan, eikä jaksa turhia säästellä tai murehtia.

Asenne on peruja vanhemmilta, joista kumpikin oli rahan kanssa huoleton. Katja jäi pikkutyttönä äidin kanssa kaksin vanhempien erottua, ja elämä oli taloudellisesti rentoa monta vuotta.

– Äiti oli lentoemäntä, ja varmaankin siinä tienasi silloin enemmän kuin nykyään. Hän oli jossain vaiheessa töissä Keihäsmatkojen Spear Air -lentoyhtiöllä, emmekä kuulemma ole koskaan olleet niin varoissamme kuin silloin, Katja muistelee.

Katja on raha-asioissa huoleton. Rento suhde on perua lapsuudenperheestä.

Nuukailun aika alkoi vasta, kun äiti meni uudelleen naimisiin ja otti puolisonsa kanssa asuntolainan. Siitä eteenpäin Katja sai kuulla kyllästymiseen asti, kuinka mihinkään ei enää ollut varaa, kun on laina.

– Muistan miettineeni, että tuollaistako se aikuisten elämä on, yhtä kärsimystä!

Itse hän on elellyt toisin. 19-vuotiaana hän tuhlaili palkkarahojaan niin ahkerasti, että työtön poikaystävä joutui lainailemaan. Edelleen kaikki, mikä tulee, myös menee.

– Tuntuu onnistuneelta aina silloin, kun pystyn maksamaan kaikki laskut ja tilille jää vielä vähän.

 Olen tähänkin asti saanut töitä, miksen saisi vastakin?

Viime vuosien sijoitustrendiin Katja ei ole lähtenyt. Hänen tililtään menee kuussa satanen sijoituksiin, mutta suurempaa suunnitelmaa pahan päivän varalle ei ole. Katjan tulot vaihtelevat kuukausittain ja tulevat eri lähteistä. Töiden loppumista hän ei jaksa murehtia.

– Luotan siihen, että aina löytyy jotakin tehtävää. En ole koskaan ollut kranttu työn suhteen, ja jos tarve tulisi, voisin mennä siivoamaan talleja tai mitä vain. Olen tähänkin asti saanut töitä, miksen saisi vastakin?

– Kyllä minä sen tajuan, että joku saa kiksit onnistuessaan säästämään tietyn summan. Se on varmaan jees, mutta ne eivät ole minun kiksini. Minun kiksini tulevat siitä, että saan maksettua hevoseni ylläpidon ja saan hillua eläinteni kanssa.

Katjan esikoinen muutti pois kotoa pari kuukautta sitten. Ruokaa ei enää kulu entiseen malliin.

Maanantai

Apteekki – 50,87 €

Auton tankkaus – 70 €

Musti&Mirri, koiranruokasäkki – 65,89 €

McDonald’s – 10,65 €

Alepa – 13,38 €

”Sattumalta tein useampia ostoksia samana päivänä. En yleensä aikatauluta hankintojani, vaan jos minun täytyy käydä apteekissa, niin käyn.

Nyt minulla on meneillään aivan järkyttävä rautakuuri. Vuosi sitten hermostuin, koska nukuin huonosti. Luulin, että kyse oli vaihdevuosista, ja marssin lääkäriin käsi ojossa hakemaan hormoneja. Lääkäri halusi tutkia tarkemmin, ja sitten selvisi, että ferritiiniarvoni on alhainen. Olen siitä lähtien tankannutvarastorautaa kuntoon. Ei se vieläkään ole juuri noussut, vaikka hemoglobiinini huitelee tapissa. Odottelen kiinnostuneena, alkaako rauta joskus vaikuttaa ja millaisen tehopakkauksen se minusta tekee.

Minulla on myös muutama vuosi sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, ja siihenkin syön lääkkeitä. En kyllä edes tiedä, millaisia oireita minulla on, sillä minusta on tuntunut samalta iät ajat. Luultavasti tämä rauta-asiakin on vaivannut siitä asti, kun synnytin esikoiseni, eli 21 vuotta!

Myös eläinkaupassa piti piipahtaa. Koirani Mimmin ruokiin menee nykyään enemmän rahaa. Se on jo vanha ja alkaa dementoitua, joten syötän sille erikoisruokaa. Jos se söisi tavallista, se heräisi yöllä raapimaan seinää ja joutuisin muistuttelemaan, että siitä ei pääse mihinkään. Tällä kertaa jouduin ostamaan kalliin megasäkin, kun samaa merkkiä ei ollut pienemmässä koossa.

Aiemmin minulla oli kaksi koiraa. Kun toinen kuoli, harkitsin hetken uuden ottamista. Sitten huomasin, miten hyvin Mimmi viihtyy ainokaisena. Se ei ole mikään kaikkien koirien ystävä, vaan pitää lähinnä jack russeleista ja parista spanielista. Hevostallilla se ei viihdy yhtään, istuu vain tallin kulmalla murjottamassa. Kotona se on onnellinen saadessaan kaiken huomion. Se on vanha, joten pääasia, että sillä on hyvä olla.”

Tiistai

Hevosen tallimaksu – 916 €

K-Supermarket – 40,79 €

”Hevosen omistaminen on sulaa hulluutta. Minä omistan kaksi ja puoli. Se on ehdottomasti suurin törsäyskohteeni, eikä sille ole mitään muuta selitystä, kuin että se tuntuu hyvältä.

916 euron kuukausittaiseen summaan sisältyy yhden hevosen tallipaikka. Hevonen viedään siellä päivittäin ulos, se saa heinät ja karsina siivotaan. Tuohon päälle tulevat tietysti vielä ruokakulut, kengitys, ratsastustunnit ja eläinlääkärimaksut.

Toinen tammani ja sen varsa asuvat toisella tilalla. Varsa on tilanomistajien kanssa yhteinen, joten siitä ei koidu kuluja. Sen äiti taas työskentelee leipänsä eteen kouluratsastushevosena, ja lisäksi teen blogiyhteistyötä tilan kanssa ja siten saan menoja katettua. Se on sellaista oravannahkakauppaa.

Ihastuin hevosiin juuri ennen ensimmäiselle luokalle menoa, kun isäni ja äitipuoleni muuttivat uuteen taloon hevostallin naapuriin. Sinä kesänä istuin loputtomasti siinä aitauksen vieressä, nyhdin maasta ruohoa ja syötin sitä hevosille ihan kuin ne eivät olisi itse siihen pystyneet. Silloin minulle alkoi valjeta, miten upeita eläimiä ne ovat, ja minusta tuli hevostyttö.

Puhumme tallilla usein, että hevoset ovat henkireikä. Jotkut kutsuvat omiaan hyvinvointijohtajiksi. Olemme miettineet, miten paljon yhteiskunta säästää esimerkiksi mielenterveyden hoitokuluissa, kun me saamme olla hevosten kanssa.”

Mimmi alkaa olla sen verran vanha lady, että tarvitsee tyyriimpää erikoisruokaa.

Keskiviikko

Passikuva – 24,90 €

”Kävin otattamassa itsestäni tuoreen kuvan uutta passia varten. Nykyään passi on melkein ainoa virallisesti kelpaava henkilöllisyystodistus, joten se pitää uusia, vaikken pääsekään suunnittelemalleni matkalle keväällä.

Minun piti lähteä Portugaliin ratsastamaan. Olen käynyt siellä useasti ja kasannut mukaani porukan blogini Kavioliiton lukijoista. Joukossa on kantiksia, jotka tulevat uudelleen, koska se paikka on niin törkeän hieno. Eräs arkkitehti on kunnostanut vanhan romutilan ja tehnyt siitä mielettömän viiden tähden kohteen. Matkojen hinta on yleensä jotakin 500 ja tuhannen euron väliltä, ja hintaan sisältyvät paikallisista tuotteista tehdyt ruuat, pari tuntia ratsastusta päivässä ja majoitus neljäksi päiväksi.”

Torstai

Alepa – 8,80 €

Alko – 10,49 €

”En juurikaan törsää itseeni, jollei hevosia lasketa. En osta mitään, ellei ole pakko, ja lisäksi saan esimerkiksi blogini kautta joitakin vaatteita tai kenkiä. Alko onkin tällä viikolla ainoita sijoituksia suoraan itseeni.

Ehkä eniten itseeni kulutan käydessäni osteopaatilla. Se on vähän kuin niksauttajan ja hierojan yhdistelmä, siellä manipuloidaan niveliä, jotta lihakset niiden päällä voivat rentoutua. Käynti maksaa noin 80 euroa. Olen käynyt osteopaatilla yli kymmenen vuotta, yleensä noin kerran kuussa. Vesa tekee siellä nivelilleni jotain, ja sitten minä nukun, ja se on helvetin hyvä. Siihen törsään.”

Perjantai

Ei ostoksia – 0 €

”Perjantaina en käyttänyt rahaa mihinkään. Sen sijaan vietin päivän äitini luona atk-tukihenkilönä ja televisioteknikkona. Ostimme vähän aikaa sitten poikani kanssa äidille uuden television, mutta äiti on aivan legendaarisen hyvä saamaan laitteet jumiin. Joskus hän onnistui tekemään tietokoneen muistilapuista itselleen pikselöityneen taustakuvan, enkä yhtään tiennyt, miten. Jos en itse osaa auttaa, kun äiti soittaa, käsken hänen pyytää apua naapurissa asuvalta Tommilta. Tommi on kiltti.”

Lauantai

Alepa – 18,30 €

”Tämä on viikon neljäs kauppareissuni. Käyn kaupassa silloin, kun jotakin tarvitaan, eikä minulla ole koskaan ollut mitään tiettyä yhtä kauppapäivää viikossa.

Esikoiseni muutti pois kotoa vasta pari kuukautta sitten, ja hänen mukanaan meillä oli usein tyttöystävä tai muita ystäviä syömässä, joskus kuusikin henkeä. Sitten taas toisinaan saattoi olla niin, ettei kotiin tultu pariin päivään ja kaappiin varaamani ruuat jäivät syömättä. Olen kokenut helpommaksi ostaa kaiken tarpeen mukaan.”

Sunnuntai

BookBeat – 16,90 €

”BookBeatin kuukausimaksu meni tällä viikolla tililtäni. Se palvelu on tullut tarpeeseen. Olen niin hirveä lukufanaatikko, että jossakin vaiheessa lapset kielsivät minua ostamasta kirjoja, koska kotiimme ei enää mahtunut. Niinpä aloin salakuljettaa niitä.

Olen niin nisti, että siinä vaiheessa kun kirja alkaa olla lopuillaan, alan melkein täristä. Kerran A. W. Yrjänä suositteli erästä teosta Facebookissa puoli kahdeksalta illalla. Edellinen luettavani oli juuri loppumassa, ja minähän menin aivan raiteiltani ja nilkka suorana painoin lähimpään Suomalaiseen suosituksen perässä.

Jäin lopullisesti koukkuun äänikirjapalveluun, kun tein joitakin vuosia sitten blogini kautta yhteistyön BookBeatin kanssa ja sain palvelun itselleni kolmeksi kuukaudeksi ilmaiseksi. Sehän oli kuin olisi myynyt lapselle huumetta koulun portilla. Nyt makselen 16,90 kuussa, mutta jos miettii muuta rahankäyttöäni, niin se on aivan mitätön summa.”

Viikon menot yhteensä 1246,97 €

Katja Ståhl

52-vuotias toimittaja, juontaja ja kirjailija asuu Espoossa. Kahdesta lapsesta tytär asuu vielä kotona.

Juontaa Radio Nostalgialla iltapäiväohjelmaa. Juontajana Elämäni biisi -ohjelmassa TV1:ssä.

Kirjoittaa Kavioliitossa-blogia ja kolumneja Apu-lehteen.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?