Riikka Suominen kertoo kolumnissa uupumuksestaan: ”Tekee nöyräksi, kun ei muista miten mökiltä ajetaan kotiin” - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Riikka Suominen kertoo kolumnissa uupumuksestaan: ”Tekee nöyräksi, kun ei muista miten mökiltä ajetaan kotiin”

Riikka Suomista on auttanut terapeutti, joka käskee välillä lepäämään. – Tavoitteeni on oppia olemaan liekeissä ilman burnaria, hän kirjoittaa.

Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja, joka harjoittelee työelämän kohtuukäyttöä.­

19.11. 13:30

Kaveri näki ilmoituksen työpaikasta, joka täsmäsi niin hyvin hänen kiinnostuksen kohteisiinsa, ettei hän uskaltanut hakea. Työssä sai auttaa maahanmuuttajia sisään suomalaiseen työelämään. ”Todennäköisesti innostuisin siitä vain niin paljon, että uupuisin”, hän totesi.

Jos työhön suhtautuu intohimolla, on sen ajattelemista melkein mahdoton lopettaa työpäivän päättyessä. Kun perhe-elämän pyykkipyramidiin, tunnetornadoihin ja harrastusrumbaan lisää vielä lievät ylikierrokset työinnostusta, niin kasassa ovat kelpo ainekset uupumiseen.

Ajatus siitä, että työ on niin mielekästä että siihen uupuu, on minulle turhankin tuttu. Tein melkein kymmenen vuotta yötä myöten ilmastojournalismia. Se tuntui tärkeältä, mutta sitten kroppani ilmoitti, että lepääminen on vielä tärkeämpää.

Haluaisin nytkin tehdä enemmän töitä. Ilmastokriisi ei ole kadonnut, eikä media mielestäni seuraa asiaa riittävästi. Kuovin kirjoitusideoideni kanssa lähtökuopissa, mutta väsymys iskee nopeasti. Kuormitus vie minulta muistin. Tekee nöyräksi, kun ei muista puolison sisarusten nimiä tai miten mökiltä ajetaan kotiin.

Asiantuntijoiden mukaan ei kuitenkaan pitäisi puhua työuupumuksesta vaan ihan vain uupumuksesta. Suurikaan määrä työtä ei välttämättä uuvuta, jos työ on mielekästä. Mielekkyys suojaa, mielettömyys uuvuttaa.

Minut sairastutti nykymenon mielettömyys. Tiedämme että maapallon elinolot ovat romahtamassa, mutta voiton maksimoimiseksi jatkamme ympäristömme tuhoamista. Nettiuutiset vyöryttävät eteen lukemattomia vääryyksiä, joille en voi mitään. Tai jos yritän, tulevat kylkiäisenä riittämättömyyden tunne, huoli ja suru. Arjessa on pakko etsiä sukille pareja, vaikka pitäisi pelastaa Amazonin sademetsää. Minua se kuormitti enemmän kuin kymmenetkään ylityötunnit.

Helpotusta tuo se, että tajuaa muiden kokevan samaa. Runoilija Virpi Vairinen kirjoittaa Nuoressa Voimassa, että ympäristökatastrofin torjuminen on erityisen raskasta sen vuoksi, että sitä tehdään toisia varten. Omalla kohdallaan voi ajatella, että minä kestän kyllä, mutta ilmastokriisi vaikuttaa eniten lapsiin, joille haluaisi paljon paremman maailman kun nykytieteen valossa on luvassa. ”Paremman maailman aikaansaaminen muille on loputon projekti, mutta se ei tarkoita ettei pitäisi yrittää.”

Niin, yrittää pitää. Siksi patistin kaveria hakemaan työtä. Intohimoa ei saa jättää käyttämättä siitä pelosta, että innostuu liikaa. Suosittelin kaverille myös työnohjausta. Kun maailmassa on loputtomasti parannettavaa, on hyvä, että joku panee omille pyrkimyksille rajat.

Minua on auttanut terapeutti, joka käskee välillä lepäämään. Tavoitteeni on oppia olemaan liekeissä ilman burnaria.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset