Minna muutti Helsinkiin ja tuhosi säästönsä hetkessä, Johannan pysäytti eläinlääkärilasku – 4 naista kertoo, mitä olisi halunnut oppia rahasta jo aiemmin - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Minna muutti Helsinkiin ja tuhosi säästönsä hetkessä, Johannan pysäytti eläinlääkärilasku – 4 naista kertoo, mitä olisi halunnut oppia rahasta jo aiemmin

Rahataidot vaativat opettelua siinä missä kaikki muutkin asiat, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa hommaa haltuun, sanovat rahaviisaat.

17.11. 18:00

Johanna Pöysti, Rahamedia-sivuston perustaja ja Massimuijat-bloggaaja:

”Sijoita kuukaudessa 50 euroa – ja unohda se”

”Olin nuorempana rahankäytössä aika hurlumhei. Oli kiva käyttää rahaa ja ostaa sillä asioita. En osannut ajatella, että raha tuo turvaa. Kun muutin pois kotoa ja piti alkaa hallita omaa taloutta, minulla ei ollut lainkaan puskuria. Tein ahkerasti töitä, mutta säästämisen merkitys oli hukassa.

En ollut aikaisemmin ymmärtänyt, miksi ihmiset käyttävät luottokorttia – rahaa, joka ei ole heidän omaansa. Kun jouduin lopettamaan koirani, sain eläinlääkäriltä tuhannen euron laskun eikä minulla ollut säästöjä, joilla olisin voinut maksaa sen. Se avasi hanat luottokortin käytölle. Aloin käyttää sitä vähän turhiin ostoksiin. Elin aina pikkuisen yli varojeni.

Aloin stressata rahasta. Kerroin ystävälleni, että kaikki menee eikä mitään jää. Hänen vinkistään menin neljä vuotta sitten talousvalmennukseen. Jos valmennus olisi keskittynyt vain säästämiseen ja budjetointiin, se ei olisi ollut minua varten. En tykkää säästää enkä ole pihistelijä. Valmennuksessa puhuttiin myös miten ja miksi sijoitetaan, ja innostuin siitä.

 Ajattelin, että talouttaan hallinnoivien ihmisten elämä on tylsää.

Kun olin 18-vuotias, perin osakkeita. Silloin kukaan ei vinkannut minulle, että pidä ne. En ymmärtänyt, mitä sijoittaminen on ja mitä se voi saada aikaan. Myin osakkeet vuonna 2009 ja sain niistä ehkä 3000 euroa. Viime vuonna laskin, että niiden arvo olisi nyt 16 000 euroa. Vähän harmittaa, että myin ne. Ajattelin ennen, että talouttaan hallinnoivien ihmisten elämä on tylsää ja ankeaa. Mutta elämästä voi nauttia, vaikka pyrkisi vaurastumaan. Se ei tarkoita pihistelyä ja kituuttamista.

Jos olisin nuorena säästänyt vaikka sata euroa kuukaudessa, en olisi jäänyt mistään paitsi. Olisin voinut sijoittaa ja kaikki reissut olisi varmasti silti tullut tehtyä. Jotkut ovat valmiita elämään askeettisesti ja tinkimään, eikä se haittaa heitä. Minä haluan edelleen matkustaa, käydä hieronnassa ja panostaa itseeni. Pidän vain huolta, että sijoitan vähintään kymmenen prosenttia nettotuloistani.

Nyt kertoisin nuorelle itselleni, että laita vaikka 50 euroa kuukaudessa sijoituksiin ja unohda se. Jos olisin tehnyt näin 18-vuotiaasta lähtien, olisi siitä kertynyt kiva summa. Mitä nuorempana alkaa sijoittaa, sitä pienemmillä summilla pääsee kivoihin potteihin kiinni.

Sanoisin myös, että älä pidä materiaa niin tärkeänä. Älä anna niin suurta arvoa sille, mitkä vaatteet päälläsi on. Minulla meni niihin rätteihin tuhansia euroja, mutta mitään niistä ole enää olemassa.”

Maarit Lassander, psykologi ja Rahaviisaus-kirjan kirjoittaja:

”Kyseenalaista lapsuudenkodin opit”

”Lapsuudenkodissani ei juuri puhuttu rahasta. En oikein tiennyt, mitä tekisin Postipankin tilikirjallani, ja säästöpossu pölyttyi hyllyssä. Perheeni ei ollut hirveän pienituloinen, mutta välillä rahaa oli enemmän ja välillä vähemmän. Kun tulin aikuisikään, en kyseenalaistanut oppimaani ajattelua rahasta.

Ajattelin, että näin asiat vain ovat. Nuorena aikuisena tapani hoitaa raha-asiat oli, että rahaa tulee ja rahaa menee, ja siitä nautitaan. Sitten kun rahaa ei ole, niin kiristetään ja ollaan kekseliäitä. Nuorena tällä ajattelulla pärjää aika hyvin, etenkin jos on turvaverkko. Jos samaa filosofiaa jatkaa pitkälle aikuisuuteen, se johtaa todennäköisesti vaikeuksiin, koska elämässä tulee koko ajan eteen yllätyksiä, joihin täytyy varautua: auto menee rikki, polkupyörä varastetaan tai lemmikki pitää viedä eläinlääkäriin.

Olen aina tehnyt paljon töitä. Ajattelin, että jos on ahkera ja pärjää työelämässä, pärjää myös taloudellisesti ja rahaa riittää. En nähnyt, että rahataidot ovat todella merkityksellisiä siinä, onko rahaa vai ei. Vaikka olisi suuret tulot, voi olla pulassa raha-asioiden kanssa.

Oman lapsuudenperheen toiminta ja opit rahan suhteen on helppo nähdä normina. Sanoisin nyt nuorelle itselleni, että kyseenalaista kokemuksesi rahasta. Hanki itse taloustaitoja ja mieti, minkälaista taloudellista tasapainoa toivot. Mitä haluat tulevaisuudessa, mihin haluat säästää ja mikä on sinulle tärkeää? Jos haluat sijoittaa tai säästää, niistä taidoista löytyy paljon tietoa ja kursseja. Jos pankkitilin hallinta on hukassa, siihenkin on mahdollista saada apua.

 Liikkeelle voi lähteä tosi pienillä summilla.

Ei ole sellaista lähtökohtaa, josta ei voi ponnistaa ja oppia rahataitoja. Se ei vaadi pankkiirivanhempia tai valmiiksi pedattua mahdollisuutta säästää ja sijoittaa. Liikkeelle voi lähteä tosi pienillä summilla.

Havahduin ajattelemaan raha-asioita, kun aloin parisuhteeseen mieheni kanssa. Yhteistalouden myötä en ollut enää vastuussa vain itselleni. Tilillä piti olla tiettyyn aikaan rahaa vuokran maksamiseen – ja jos ei ollut, se vaikutti molempien elämään. Aloimme puhua raha-asioista ja ymmärsin, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, miten rahan kanssa toimitaan. Kun perustelin omia päätöksiäni, jouduin myös miettimään niitä pidempään. Aloin miettiä raha-asioita suunnitelmallisemmin.

Haluan, että omat lapseni oppivat rahankäyttöä jo nyt. Minulla on kolme lasta, joista vanhin on 7-vuotias. Rahasuhde muotoutuu paljolti jo sen ikäisenä. 7-vuotiaamme saa pieniä summia siitä, että hän auttaa kotitöissä. Hän voi käyttää tai säästää rahansa. Nyt hän säästää kauko-ohjattavaan autoon. Käytämme hänen kanssaan puhelimen Pocket-Money-sovellusta, josta näkee, kuinka paljon tavoitesummasta on kertynyt. Hän on älyttömän innostunut siitä ja saattaa kysyä kotitöitä, jos en ole laittanut hänelle niitä. Kaupassa saatamme yhdessä vertailla, että tämä ketsuppi on halvempi, mutta koska haluan tämän luomun, niin se saa maksaa enemmän. Haluan tehdä näkyväksi valintojen prosessia.

Haluan välittää lapsilleni ymmärrystä siitä, mistä raha tulee, miten sitä voi hankkia ja mitä sillä kannattaa tehdä.”

Minna Mattila, Takuusäätiön viestintäpäällikkö:

”Mieti aina vähän pidemmälle”

”Jäin nuorena lukion jälkeen vuodeksi asumaan kotiin. Kävin töissä, mutta sain asua ilmaiseksi ja sain vuoden aikana säästöön 10 000 markkaa.

Sitten muutin Helsinkiin. Pääkaupungissa oli ihan erilaiset hinnat kuin pikkukaupungissa. Tein ostoksia, jotka olivat tarpeellisia tai joita olin suunnitellut. Päätin, että ostan laatua, en halvinta. Ostin esimerkiksi stereot, jotka maksoivat 3 000 markkaa. Meni puoli vuotta ja säästöistäni ei ollut enää mitään jäljellä.

Olin määräaikaisessa työssä. Tajusin, että en sen jälkeen välttämättä saakaan heti uutta työtä tai ainakin menee pari viikkoa, ennen kuin saisin siitä palkan käteen. Muistan yhä, miten tilanne kylmäsi. Kun aloitin seuraavana syksynä opiskelut, minulla ei ollut säästössä rahaa. Sanoisin nuorelle itselleni, että päätä tarkkaan, minkälainen summa rahaa tilillä pitää aina olla. Vaikka kuinka näyttäisi, että tulet toimeen, niin mieti vähän pidemmälle. Tuossa tilanteessa minulla olisi kannattanut olla säästössä rahaa vähintään parin kuukauden vuokraan, ruokaan ja laskuihin.

 Ei ole yksioikoista, että pienituloisen kannattaa ostaa laatua.

Vielä kun tiesin, että olin pyrkimässä opiskelemaan, niin olisin voinut säästää sitäkin varten. Tavallaan oli hyvä ajatus ostaa silloin laadukkaita tavaroita. Ostin Lundian hyllyn, josta meillä on vieläkin yksi pala käytössä. Ostin myös laadukkaan maton. Oli kiva saada ankeaan vuokrakämppään jotain kunnollista, mutta aika nopsaan kyllästyin mattoon.

Ei ole aina yksioikoista, että pienituloisen kannattaa ostaa laatua. Kannattaa miettiä, kumpi on omassa elämäntilanteessa tärkeämpää: laadukkaat tavarat vai se, että on taloudellista puskuria. Omalle lapselleni yritin opettaa, että osta jotain vasta sitten, kun oikeasti tarvitset sitä.

Hän on nyt aikuinen eikä ostele turhia. En sitten tiedä, mikä siitä on minuun osuuttani ja mikä kavereiden vaikutusta. Jo vuosia olen seurannut vierestä, että jos hän on hankkimassa jotain kallista, puhelinta tai pelikonetta, hän odottaa marraskuun black fridayn alennusmyynteihin. Hän voi odottaa hankintaa vaikka vuoden.”

Marja Nykänen, Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja:

”Kakkoa ne ovat murusetkin”

”Nyt jo aikuinen poikani oli 12–13-vuotias, kun hän halusi ostaa järjestelmäkameran. Hän ei saanut minulta rahaa, vaan pyynnön tehdä rahoitussuunnitelman: paljonko hänellä on rahaa, paljonko hän voisi saada rahaa esimerkiksi jouluna isovanhemmiltaan, paljonko hänen pitäisi saada minulta lainaa ja miten hän maksaisi sitä takaisin.

Halusin auttaa häntä hahmottamaan, että suuria hankintoja varten on hyvä tehdä suunnitelma, säästää ja ostamista vähän viivästyttää.

 Kun mentiin baariin, lompakossa oli 20 tai 50 markkaa.

Lasten ja nuorten kanssa voi puhua raha-asioista heidän kehitystasonsa mukaan. Nuorelle voi kertoa pikavipeistä ja pyytää arvioimaan, minkälainen rahavirta syntyy, jos maksaa koko ajan pieniä summia suoratoistopalveluihin ja peleihin.

Digitalisaatio on tehnyt maksamisesta helppoa, mutta helppoudella on kääntöpuolensa. Maksaminen on hävinnyt ostotapahtumassa taustalle.

Rahankäyttö oli yksinkertaisempaa, kun olin itse nuori opiskelija 1980-luvun alussa. Kaikkien elintaso oli alhaisempi ja houkutuksia kuluttaa vähemmän. Kun mentiin vaikka baariin, lompakossa oli 20 tai 50 markkaa se rajoitti kuluttamista.

Olen aina ollut riskien karttaja enkä pidä itseäni tuhlaavaisena. Se on perusominaisuuteni. Ehkä taustalla vaikuttavat mummoni neuvot. Hän tapasi sanoa, että ”kakkoa ne on murusetkin”. Kakko on leipä, mutta mummo tarkoitti, että säästämisessä ja kuluttamisessa pienilläkin summilla on merkitystä. Pienistä puroista, kuten pienistä kuukausisäästöistä tai toisaalta suoratoistopalveluista tai kävelykahveista koostuu ajan mittaan suuri summa.

Isovanhemmilla voi olla hyvä rooli neuvonantajina lapsenlapsille raha-asioissa. Lapset kuuntelevat heitä usein ihan eri tavalla kuin omia vanhempiaan.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset