Jere, 29, rakastui Lapissa työkaveriinsa ja päätyi Ranskaan hautaamaan koronan uhreja – vuosi hautaustoimistossa osoittautui rankemmaksi kuin hän aluksi kuvitteli - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Jere, 29, rakastui Lapissa työkaveriinsa ja päätyi Ranskaan hautaamaan koronan uhreja – vuosi hautaustoimistossa osoittautui rankemmaksi kuin hän aluksi kuvitteli

Ivalolainen Jere Huuskonen on tehnyt töitä niin Lapin matkailun parissa kuin hautaustoimistossakin. Nyt hän on asettunut Ranskaan puolisonsa Stellan kanssa. – Vaeltaminen saa riittää, hän sanoo.

Jere ja Stella avioituivat Rovaniemellä.­

4.11.2020 20:00

Sinä iltana revontulet loimottivat taivaalla ja pakkanen oli kiristynyt 30 asteeseen. Jere Huuskonen oli lähdössä ruokkimaan 200:aa huskya, kun ivalolaisen majatalon aulaan saapui nainen.

Jere ajatteli, että vieras on turisti ja tarjosi tälle lumikenkiä sekä opastettua kierrosta huskykennelissä.

Ei, nainen ei halunnut matkailupalveluita.

Samassa Jere muisti, että pomo oli kertonut aamulla ranskalaisesta työntekijästä, joka saapuu iltalennolla. Jere ei puhunut itse ranskaa, mutta keskustelu uuden työntekijän kanssa sujui hyvin englanniksi.

Kaksikko hoiti koirien iltaruokinnan yhdessä – tietämättä, kuinka monta hetkeä he viettäisivätkään vielä kimpassa.

– Ensikohtaamisestamme lähtien aavistin, että nyt on jotain vähän erikoisempaa tekeillä. Minussa on ollut aina vähän suorittajaa, mutta Stellan seurassa tunsin olevani erittäin rento ja pystyin rauhoittumaan. Sain olla oma itseni, eikä minulla ollut tarvetta esittää mitään.

Kolmen kuukauden tapailun jälkeen Stella odotti parin ensimmäistä lasta.

– En ole mies, joka hylkää lapsensa tai karkaa paniikissa pois, vaan päätin katsoa tilannetta silmiin niin kuin miehen pitääkin. Parisuhteemme toimi hyvin ja molemmat toivoimme perhettä, joten päätimme pitää lapsen. Samalla aloimme suunnitella myös naimisiinmenoa.

Viikko ennen lapsen syntymää Jere ja Stella menivät naimisiin Rovaniemen kaupungintalolla. Jerestä tuli isä 24-vuotiaana.

Jere Huuskonen oli töissä huskykennelissä, kun hän tapasi tulevan puolisonsa.­

”10 000 euroa tilillä”

Nyt Jere on 29-vuotias ja asuu Etelä-Ranskassa perheensä kanssa. Heillä on kolme lasta. Ensimmäinen lapsi, Luna, syntyi Rovaniemellä. Toinen lapsi Zoé syntyi Oulussa ja Oliver Ranskassa.

He muuttivat Lapista Ariégen maakuntaan pieneen kylään Toulousen kupeeseen keväällä 2018. Kun muu perhe matkusti lentokoneella, Jere ajoi 4 500 kilometrin matkan Euroopan läpi omalla autollaan.

Ennen muuttoa hän myi koko omaisuutensa.

– Silloin minulla oli noin 10 000 euroa tililläni. Pidin aluksi kolmen kuukauden vapaan ja opettelin tuntemaan aluetta sekä opiskelin kieltä. Sen ajan elin säästöilläni. Kun rahani loppuivat, hain töihin McDonald’sille, josta sain työpaikan välittömästi.

 Mieleni alkoi turtua ja kaikki muuttua jotenkin harmaaksi.

Jerellä on kirvesmiehen koulutus, ja Suomessa hän ehti tehdä monenlaisia hommia. Puolen vuoden jälkeen hampurilaisravintolauran jälkeen hän koki oppineensa riittävästi kieltä ja päätti siirtyä seuraavaan työhönsä Ranskassa.

Työhaastattelu hautaustoimistossa sujui nopeasti, ja Jere sai välittömästi toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Hänestä tuli hautausurakoitsijan apulainen.

– Ranskassa on ilmeisesti vaikeuksia löytää tekijöitä hauturin hommiin, koska se vaatii tietyllä tavalla päätä, etteivät yöunet mene. Minulla ei ollut aluksi mitään ongelmaa kuolleiden käsittelyssä. Ainoastaan yhden kerran hautaamani henkilö tuli uniini kummittelemaan.

– Toivoin tekeväni arvokasta työtä vainajan perheille, mutta aika nopeasti sisäistin, että se on samaa työtä kuin kaikki muukin. Työfiilikseni meni siihen pisteeseen, että oli aivan sama, laitanko ruumiin arkkuun vai hampurilaisen laatikkoon. Mieleni alkoi turtua ja kaikki muuttua jotenkin harmaaksi. Pahimmillaan tein kolme seremoniaa päivässä ja 14 seremoniaa viikossa. Se oli pakkotahtista toistoa.

Jere tykkää nauttia päiväteensä vuoristossa.­

Työskennellessään vainajien sekä surevien omaisten kanssa Jere oppi nopeasti eristämään itsensä ja tunteensa. Eristäytyminen alkoi kuitenkin näkyä muussakin elämässä, ja siihen lukeutui hänen oma perheensä.

Palautuakseen työstään hän koki usein helpommaksi lähteä vaeltamaan yksin vuoristoon kuin olla perheensä kanssa. Yhden vuoden ja 150 vainajan jälkeen tuli stoppi.

– Kun rupesimme roudaamaan koronan ensimmäisiä uhreja suojavarusteet päällä pois Toulousen sairaaloista, aloin miettiä muita uravaihtoehtoja. Lopullisen päätöksen työn lopettamisesta tein, kun eräänä kesäiltana kävin hakemassa itsemurhan tehneen henkilön pois metsiköstä. En tuntenut enää mitään.

”Vaeltaminen saa riittää”

Hautaustöiden lopettamisen jälkeen Jeren parisuhde alkoi taas voida paremmin. Tällä hetkellä hän työskentelee muurarina rakennusyrityksessä.

Palkkakin on noussut. Hampurilaisketjun hommissa hän tienasi kuukaudessa noin 700 euroa nettona. Hautausurakoitsijan nettopalkka oli 1200 euroa, ja nyt hän ansaitsee noin 1900 euroa kuukaudessa.

Ranskassa Jere on havainnut, ettei kielimuuri välttämättä olekaan niin suuri este kuin moni saattaa ajatella.

– En ymmärrä Suomessa sitä, miksi suomen kielen osaamattomuus on niin negatiivinen asia. Ranskassa yksikään ihminen ei ole kritisoinut minua sen vuoksi, että en puhu hyvää ranskaa. Päinvastoin, minua on rohkaistu puhumaan ja tarvittaessa opastettu kädestä pitäen. Jos on valmis näkemään vähän vaivaa, voi oppia kielen kuin kielen itsenäisesti ja tehdä töitä ulkomailla. Euroopan unioni ja vapaa liikkuvuus pitäisi nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena, ei uhkana.

Vapaa-ajallaan Jere tykkää vaeltaa vuoristossa, kiipeillä ja pyöräillä. Myös kasvimaan hoito kuuluu hänen lempipuuhiinsa, ja hän myy maaltaan vihanneksia myös muille, kuten kylän asukkaille, vaikkei harrastuksellaan tienaamaan pääsekään. Hän kasvattaa muun muassa maissia, varhaisperunaa ja munakoisoa.

Jere viettää paljon aikaa lastensa kanssa luonnossa.­

Seuraavaksi Jere suunnittelee kouluttautuvansa kaivinkoneen kuljettajaksi. Koulutus tarjoaisi lisäansioita ja ilmastoidun kopin, jossa voi työskennellä vanhempanakin, kun kroppa kaipaa toisenlaista työtä.

– Nyt alan jälleen tuntea, että kuluttavan työn jälkeen olen jälleen täällä, yhdessä perheen kanssa. On mukava tunne, kun pystyy ja haluaa tuntea jotain. Työstä työhön vaeltaminen saa riittää ja haluan asettua jo omien lastenikin vuoksi.

Kerro tarinasi

Oletko tehnyt muutoksen urallasi tai onko sinulle tapahtunut työelämässä jotain suurta ja yllättävää?

Jos haluat kertoa tarinasi ja esiintyä omalla nimelläsi, lähetä sähköpostia annakaisa.vaaraniemi(a)sanoma.com

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?