Kaisa laihduttaa työhaastattelua varten, koska hoikat saavat tutkitusti enemmän palkkaa – selvitimme, mistä tämä johtuu ja miten tähän saadaan muutos

Kaisa laihduttaa, koska uskoo siitä olevan hyötyä työnhaussa. Näyttävä Silja taas on huomannut, että häntä pidetään usein tyhmänä. Ulkonäön merkitys työelämässä on viime vuosina vain kasvanut.

11.10.2020 16:00

Rahoitusalalla työskentelevällä Kaisalla, 36, on tavoite: hän aikoo pudottaa kymmenen kiloa ja hakea sitten uutta työpaikkaa. Kaisa on paraikaa vanhempainvapaalla, eikä hän haluaisi palata vanhaan työhönsä. Kaisan mukaan hänen alallaan ulkonäöllä on yhä paljon merkitystä, ja laihduttaminen voi auttaa uuden pestin saamisessa.

– Jos näytät hoikalta ja urheilulliselta ajatellaan, että olet tehokkaampi. Osa esimiehistä ehkä ajattelee, että ylipainoinen tai muuten huonokuntoinen on enemmän sairauslomalla, Kaisa sanoo.

Yksi Kaisan nykyisistä pomoista on hyvin urheilullinen, ja väliportaan päälliköillä on paine näyttää, että sporttinen elämäntapa maistuu heillekin. Ei sitä suoraan sanota, mutta sen voi lukea rivien välistä. Siinä missä hoikka ja sporttinen työntekijä on muiden puheissa ”voi ei, flunssassa”, tukevampi saattaa olla ”taas flunssassa”.

Ylipainoisesta ajatellaan helposti, ettei hän ole dynaaminen tai valmis muutokseen, vaan hän on hidas ja kaavoihin kangistunut

 Ylipainoisesta ajatellaan helposti, että hän on kaavoihin kangistunut.”

– Ylipainoisesta ajatellaan helposti, ettei hän ole dynaaminen tai valmis muutokseen, vaan hän on hidas ja kaavoihin kangistunut, Kaisa väittää.

Myös vaatteilla on väliä. Pukeutumisen on oltava skarppia, mutta trendikästä.

– Jos 45-vuotias leidi pukeutuu samalla tavalla kuin kaksikymmentä vuotta sitten, on se väärin. Yritysmaailmassa pitää olla koko ajan valmis muutokseen joka saralla, Kaisa uskoo.

Yksi Kaisan työpaikan nuorista naisista pukeutuu vaihtoehtoisesti, ja hiuksissakin on astetta räväkämpi väri.

– Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta tuntuu että hänen on vaikeampaa saada samoja mahdollisuuksia kuin nuoren kundin, jolla on kauluspaita päällä.

Kaisalla on selvä näkemys siitä, mitä hyvällä ulkonäöllä voi työelämässä saavuttaa.

– Enemmän palkkaa ja paremman aseman.

 Hoikkien vartaloiden ajatellaan viestivän elämänhallinnasta.”

Arvokasta pääomaa

Miltä työelämässä kannattaisi näyttää? Siistiltä, huolitellulta, hoikalta, jäntevältä ja sopivan liikunnalliselta, kuvailee Iida Kukkonen, ulkonäköön ja työelämään perehtynyt väitöskirjatutkija. Kaisan uskomukset pitävät siis aika hyvin kutinsa.

– Hoikkien vartaloiden ajatellaan viestivän elämänhallinnasta ja tehokkuudesta. Ruotsalaistutkijat ovat pohtineet, että töissä suositaan atleettisen näköisiä ihmisiä, koska kuvitellaan, että heistä aiheutuu vähemmän sairauspoissaolokustannuksia.

Silti tuntuu oudolta, että vedämme edelleen vyötärönympäryksestä näin vahvoja johtopäätöksiä – eletään sentään vuotta 2020 ja kehopositiivisuuden aikaa.

– Kehopositiivisuudesta puhutaan paljon, mutta esimerkiksi mediassa jokaista kehopositiivista tekstiä tai kuvaa kohtaan on satoja kuvia ja tekstejä siitä, miltä tulisi näyttää, miten laihduttaa ja miten muokata ulkonäköään, Iida Kukkonen sanoo.

Usein kehopositiivisuuden sanoma myös keskittyy siihen, että yksilön pitäisi oppia rakastamaan kehoaan – yhteiskunnasta huolimatta.

Kukkosen mukaan siisteys ja hoikkuus ovat pop kaikilla aloilla, mutta muutoin ulkonäkönormit voivat olla hyvinkin ala-, jopa työpaikkakohtaisia. Esimerkiksi persoonallinen, tyylillään hullutteleva nuorisotyöntekijä voi saada paremmin kontaktin nuoriin.

Sairaanhoitajien taas on suotavaa näyttää hillityiltä ja esimerkiksi meikata kevyesti, jotta he sopivat mielikuvaan sisar hento valkoisesta. Kukkosen on vaikea keksiä alaa, jolla ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä.

– Puut eivät arvostele metsuria tai lehmät lomittajaa – ehkä niissä töissä pääsee pakoon työelämän ulkonäkönormeja? Kukkonen ehdottaa.

Mutta olipa yllä bändipaita tai helmikorvakorut, niin ulkonäkö on työelämässä pääomaa. Ulkonäkö määrittää osaltaan ihmisten paikkaa ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa, siinä missä taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma, Kukkonen selittää. Ulkonäkö siis eriarvoistaa, sekä elämässä ylipäätään että työelämässä.

 Tutkimusten mukaan ulkonäkö vaikuttaa palkkaukseen.”

Ulkonäköpääoman palasia ovat vaikkapa kasvonpiirteet, kropan muoto, päästä kasvavien karvojen laatu ja pukeutumistyyli.Töissä omaa ulkonäköpääomaa voi vaihtaa taloudelliseen pääomaan.

– Tutkimusten mukaan ulkonäkö vaikuttaa palkkaukseen, työn saamiseen ja työuralla etenemiseen.

Tiedetään esimerkiksi, että korkealla painoindeksillä on yhteys naisten matalampaan palkkaan. Miehet taas näyttävät hyötyvän pituudesta, naiset eivät niinkään.

Luultavasti harvempi esimies kuitenkaan miettii, että onpas nätti tyyppi, tuolle annan palkankorotuksen.

– Ei rekrytoija ajattele, että tekee valintoja ulkonäön perusteella. He etsivät niin sanotusti hyviä tyyppejä, mutta eivät huomaa, että ulkonäkö vaikuttaa tähän kriteeriin aika paljon, Kukkonen toteaa.

Ihan heräsin tämän näköisenä!

Mutta me suomalaisethan olemme vaatimatonta ulkonäkökansaa, jolle riittää juuriharjalla puhtaaksi jynssätyt kasvot!

Ei pidä paikkaansa.

Kukkonen kertoo, että ulkonäkö on tärkeä osa suomalaista identiteettiä. Samalla meillä kuitenkin vähätellään ulkonäköä ja siihen liittyviä asioita. Ajatellaan, että riittää, kun on vähän huoliteltu ja luonnollisen näköinen. Luonnollisuus kuitenkin vaatii usein aika paljon työtä.

 Työntekijän ulkonäöstä voi päästä hyötymään enemmän työnantaja.”

– Ulkonäkö toimii parhaiten, kun vaikuttaa siltä, että sen eteen ei olisi tehty töitä. Että minä vain heräsin tämän näköisenä! Parasta on, jos käy kuntosalilla siksi, että vain nauttii siitä hirveästi eikä siksi, että pyrkisi sillä parempaan statukseen.

Vaikka peilistä katsoisi kuinka luonnollisen nätti naama, et välttämättä hyödy siitä itse.

– Työntekijän ulkonäöstä voi päästä hyötymään enemmän työnantaja, Kukkonen toteaa.

Vaikka tarjoilija olisi kuinka sutjakka tahansa, hän saa luultavasti työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja suomalaisittain aika vähän tippejä. Kauneuteen kuitenkin liitetään usein muita positiivisia asioita ja siksi asiakas voi ajatella, että onpa mukava tarjoilija – ja ravintola hyvä paikka.

Vaatekaupassa taas tietyn tyyliset työntekijät voivat myydä enemmän vaatteita, mutta se ei välttämättä valu heidän pussiinsa.

Liika on liikaa

Pomo soitti Siljalle ja patisti, että ota nyt kynä ja paperi käteen. Sitten tämä käski kirjoittaa ylös, että palaveri on huomenna kello 17, Siljankin pitäisi muistaa tulla paikalle.

– Ajattelin, että ei ole todellista. Eikö hän tosiaan luota siihen, että muistan tämän? Ex-pomo saattoi mainita minulle yksinkertaisista asioista monta kertaa. Tuntui, että hän piti minua tyhmänä, Silja kertoo.

Silja on menestynyt kauneuskilpailuissa – voidaan siis sanoa, että hän on kaunis. Työelämässä Silja on kuitenkin kokenut, että hänen osaamistaan saatetaan mitätöidä.

– Kerran asiakas tuli lähelleni ja katsoi minua päästä varpaisiin. Sitten hän sanoi, että haluaa toisen myyjän.

Kohta kolmekymppinen Silja on työskennellyt myyntitehtävissä kauneusalalla seitsemän vuotta. Alalla ulkonäön kommentointi on jokapäiväistä. Sitä tekevät asiakkaat, kollegat ja esimiehet.

Paine näyttää huolitellulta on kova. Kun Silja tuli töihin pelkässä ripsivärissä, pomo totesi, että näytät sairaalta. Jos Siljalla on ollut kasvoissa pari näppylää, asiakkaat ovat saattaneet töksäyttää kosmetiikkaputeli kädessään, että eikö tämä toimi, kun sinulla itselläsi on niin huono iho.

– Alalla pitää olla huoliteltu ja näyttävä – mutta ei kuitenkaan liian huoliteltu tai liian näyttävä, Silja summaa.

Mutta on ulkonäöstä ollut Sijalle hyötyäkin.

– Olen saanut työssäni esimerkiksi edustustehtäviä ja juontotöitä. Pääsyy on varmasti ollut se, että olen luonteeltani rohkea heittäytyjä, mutta uskon, että ulkonäöstä on ollut etua.

Kaunis ja laittautunut nainen ei ole kovin syvällinen – Kukkosen mukaan sekin on hyvin tyypillinen ajatusvirhe. Kauniiden naisten osaamista voidaan vähätellä tai sitten jatellaan, että he pyrkivät kiipimään ulkonäkönsä avulla. Usein myös ajatellaan, että naisille on hyvästä ulkonäöstä työelämässä enemmän hyötyä kuin miehille. Näin ei välttämättä ole. Kukkonen kertoo, että vähän yli 20 prosenttia suomalaisista kokee ulkonäkönsä vaikuttaneen paremman palkan saamiseen, mutta miehillä on tästä vähän enemmän kokemusta kuin naisilla.

– Naiset panostavat ulkonäköönsä enemmän ihan vain näyttääkseen ookoolta, mutta sitä ei välttämättä palkita millään tavalla. Miesten ei tarvitse tehdä tätä, ja silti he voivat hyötyä ulkonäöstään työelämässä.

 Miehellä on helpommin lupa olla lihava.”

Kukkosen mukaan toinen yleinen ajatusvirhe liittyy ylipainoon. Lihavan voidaan kuvitella olevan laiska ihminen, jonka elämä ei ole kontrollissa. Hänellä ei ole itsekuria, joten miten hän pärjäisi työelämässäkään? Tukevaa voidaan pitää myös fyysisesti rajoittuneena. Jaksaako vaikkapa pulska sairaanhoitaja nostaa potilasta? Tosiasiassa painolla ei ole mitään tekemistä voimakkuuden, saati laiskuuden kanssa. Erityisesti lihavat naiset kohtaavat työelämässä ennakkoluuloja ja syrjintää. Heillä on yli kaksinkertainen työttömyysriski normaalipainoisiin verrattuna. He myös ansaitsevat viisi prosenttia muita vähemmän.

– Miehellä on helpommin lupa olla lihava. Naisten kehoon on kautta aikojen kohdistettu enemmän paineita. Naisen pitäisi olla naisellinen, pieni ja ehkä vähän heikko, eikä hän saa viedä tilaa, Kukkonen sanoo.

Rima on nousussa

Kilpavarustelu ulkonäkömarkkinoilla näyttää valitettavasti vain kiihtyvän; kyselytutkimukset paljastavat, että pidämme ulkonäköä yhä tärkeämpänä asiana kuin aikaisemmin. Kukkosen mukaan nykyään puhutaan aivan liikaa siitä, mitä ulkonäölle voisi tehdä, jotta menestyisi paremmin työelämässä. Parempi puheenaihe olisi se, miten voimme vähentää ulkonäön merkitystä työelämässä.

– Haluammeko yhteiskunnan, jossa vain tietyn näköiset saavat mahdollisuuksia vai yhteiskunnan, jossa ihmisen koolla ja naamavärkillä ei ole väliä? Halutaanko töihin pätevimmät vai näteimmät?

Kukkonen on huolestunut siitä, että nyt työelämässä palkitaan ”oikean” näköisiä ”väärältä” näyttävien kustannuksella.  Se johtaa yhteiskuntaan, jossa kaikilla on velvollisuus parannella ulkonäköään. Kaikki eivät voi silti saada parempaa palkkaa.

– Ulkonäkörima nousee entisestään ja joudumme kaikki tekemään ulkonäkömme eteen enemmän ja enemmän töitä.

Miten työelämän ulkonäkönormeja voisi sitten muuttaa? Kukkosen mielestä mediassa pitäisi näkyä enemmän eri näköisiä ihmisiä. Useamman pitäisi ehkä tehdä kuten toimittaja-juontaja Jenni Pääskysaari: kieltäytyä televisiossa pakkelikerroksesta. Jos naisia esiintyy mediassa vain vahvasti meikattuina, se vain vahvistaa ajatusta, että naisen täytyy panostaa ulkonäköönsä ollakseen hyväksyttävä.

– Vaatii kuitenkin aikaa ja järeämpiä keinoja, ennen kuin muutosta alkaa tapahtua työmarkkinoilla: kuvattomia CV:tä, työhaastatteluja ilman lähikontaktia tai videokuvaa sekä syrjintää koskevan lainsäädännön selkeyttämistä ulkonäköä koskevien seikkojen suhteen, Kukkonen ehdottaa.

Kukkonen kehottaa myös jokaista miettimään omia ennakkoluulojaan.

– Kohtelisinko tätä ihmistä samalla tavalla, jos hän olisi eri näköinen? Olettaisinko hänestä eri asioita?

Kaisan ja Siljan nimet on muutettu.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?