Eerika, 44, työskenteli päivät pankissa ja yöt baarissa – kertoo nyt, miksei 2100 €/kk riittänyt arjen pyöritykseen - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Eerika, 44, työskenteli päivät pankissa ja yöt baarissa – kertoo nyt, miksei 2100 €/kk riittänyt arjen pyöritykseen

Aivan kunnollinen kokopäivätyökään ei aina takaa, että rahat riittäisivät elämiseen.

”Koitapa Maija saada hommat tehtyä, aamuvuoro alkaa kohta!”­

7.10.2020 19:00

Ensin maanantaista perjantaihin yhdeksästä viiteen pankkivirkailijana. Perjantaina työpäivän jälkeen toiseen töihin baariin, lauantai-illaksi taas. Sunnuntaina vapaapäivä!

– Tai no, tulin viiden aikaan sunnuntaiaamuna töistä, ja lasten kanssa herätys on joka tapauksessa kahdeksalta. Ei siinä siis oikein ehtinyt levätä. Maanantaina taas yhdeksäksi pankkiin, Eerika, 44, kertoo.

Eerika on yksi niistä ihmisistä, joiden on ollut pakko tehdä kahta työtä – muuten kahden lapsen yksinhuoltajalta olisivat loppuneet rahat. Aikaisemmin pankkivirkailijan palkka oli riittänyt, mutta yhtälössä olikin silloin mukana aviopuoliso. Ero muutti tilanteen.

– Olin luullut, että yhdellä kokopäivätyöllä pitäisi pärjätä, varsinkin, kun työ oli ihan arvostettua pankin asiakasneuvojan työtä. Mutta ei pärjännytkään.

Eerika asuu Helsingissä, ja lasten takia asunnon on pakko olla melko tilava. Niinpä vuokraan kuluu 900 euroa kuussa. Pankin bruttopalkka oli reilut 2100 euroa, ja Eerikalle jäi siitä käteen 1600 euroa. Asumistukea sai, mutta kolmen hengen elämiseen tarvitsi vielä lisätuloja.

PAM julkaisi vuonna 2019 tutkimuksen palkkatyököyhyydestä Suomessa. Se näyttäisi osuvan kovimmin osa-aika- ja silpputyötä tekeviin, mutta hääppöisesti ei mene välttämättä kokopäivätyössäkään.

Siisti sisätyö pankissa?

Alun perin Eerikalla on lentoemännän koulutus. Hän teki alalla pitkän uran, mutta päätti etsiä työtä maasta, kun lapset olivat päiväkoti-iässä. Lentoemäntänä hän saattoi olla viisi päivää viikosta poissa kotoa.

– Mieskin matkusti työn takia paljon. Huomasin, että sekä minä että lapset aloimme voida huonosti. Halusin olla enemmän heidän kanssaan.

Eerikan ystävä oli pankissa töissä ja houkutteli Eerikaa alalle. Eerikalla ei ollut kaupallista koulutusta, mutta asiakaspalvelukokemusta löytyi. Hän kiinnostui ja sai työpaikan. Eerika aloitti kassapalveluista, sai koulutusta ja eteni palveluneuvojaksi. Työ pankissa osoittautui stressaavaksi, vastuulliseksi matalapalkkatyöksi.

 Työ pankissa tuotti hirveästi pahaa mieltä.”

– Se tuotti hirveästi pahaa mieltä. Asiakkaat, suurin osa vanhuksia, olivat niin pulassa ja tosi vihaisia. Mikään ei toiminut, kuten he olisivat halunneet ja tarvinneet. Otin heitä ajanvarauksella ja koetin opettaa tekemään pankkipalveluita kännykällä, mutta eihän se ollut helppoa.

Eerika ei ihmettele, etteivät vanhemmat ihmiset pysy muutoksissa mukana: pankin työntekijöilläkin oli vaikeuksia seurata uudistuksia. Asiakaspalvelijoita vähennettiin koko ajan, ja jäljelle jäävät kuormittuivat yhä enemmän.

Kun vastuuta tuli lisää, Eerikan palkka nousi – mutta vain viisitoista euroa kolmen vuoden aikana.

– En tiedä, oliko vika minussa vai missä: enkö osannut työtä kunnolla ja sen takia koin sen niin raskaana? Tuntui, että työstä ei saanut kohtuullista korvausta.

Omistusasunto kannattaa

Eron jälkeen Eerika otti pankkityön lisäksi viikonlopputyön baarimikkona ja karaoke-emäntänä. Se oli huomattavasti rennompaa hommaa.

– Ravintola-alalta löytyy töitä, ja siitä maksetaan ihan hyvin lisineen. Asiakkaat ovat yleensä hyvällä tuulella.

Yövuorot alkoivat kuitenkin painaa pitemmän päälle, ja pankin asiakasneuvoja oli alkuviikosta väsynyt. Puolen vuoden kuluttua Eerika ei jaksanut enää enempää.

 Ilman asunnon myyntiä tekisin edelleen kahta työtä.”

– Minä olin onnekas: minulla oli ollut puolisoni kanssa yhteinen asunto, ja pystyin myymään osuuteni siitä. Se antoi väljyyttä talouteen. Ilman sitä asuntoa tekisin edelleen kahta työtä.

Eerikalle olisi ollut pankissa tarjolla ylenemismahdollisuus lainaneuvottelijaksi, mutta hän valitsi ravintolan. Palkan puolesta se oli aivan kilpailukykyinen työ, vaikkei kokopäivätöitä alalla juuri olekaan tarjolla.

– Viihdyin paljon paremmin, voin henkisesti paremmin. Pääsin tekemään myös päivävuoroa. Toki tarvitsin niitä asunnon myynnistä tulleita rahoja.

Entä kiinteistöbisnes?

Tällä hetkellä Eerika pohtii, mitä tekisi isona. Lentoalalle on 44-vuotiaana vaikea palata: yöpäivystykset ja epäsäännölliset työajat ovat raskaampia kuin nuorena. Pankkityön tulevaisuus ei näytä valoisalta. Eerika on juuri vaihtanut päivätyöhön tarjoilijana uudessa ravintolassa ja toivoo, että työtunteja riittää tarpeeksi.

– Kiinteistöalaakin kävin välillä kokeilemassa! Se on kiinnostavaa, mutta kovaa hommaa. Ja sieltähän ei saa yhtään mitään, jos kauppoja ei tule. Palkkanauhassani oli 8,92 euroa.

Eerika toteaa, että kiinteistönvälitys olisi ehkä vielä kokeilemisen arvoista: sitä pitäisi vain harjoitella, hyvästä tuurista olisi apua, ja lisäksi tarvittaisiin alkupääomaa.

– Kaverini kertoi, että hänellä meni ensimmäisenä kiinteistönvälitysvuonna 30 000 euroa säästöjä elämiseen. Sen jälkeen hän alkoi tienatakin.

Toistaiseksi Eerikan tilanne on hyvä. Töitä on, työpäivät ovat kivoja, asiakkaiden murheet eivät paina kotona mieltä. Rahakin riittää, mutta se ei ole vakityön ansiota. Ratkaisun avaimena Suomessa pärjäämiseen näyttäisivät olevan omistusasunto ja parisuhde.

– Ratkaiseva ero on siinä, onko kuluja jakamassa kaksi ihmistä vai yksi.

Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisten verkkosivuilla 04/2019.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?