Lääkäri Miina, 41, ei kehtaa kertoa kuusinumeroista vuosipalkkaansa kaikille kavereilleen tai käyttää merkkilaukkuaan – elää silti melko ”leveästi” - Työ & raha - Ilta-Sanomat

Lääkäri Miina, 41, ei kehtaa kertoa kuusinumeroista vuosipalkkaansa kaikille kavereilleen tai käyttää merkkilaukkuaan – elää silti melko ”leveästi”

Raha ei ole sama kaikille, vaan siihen liittyy paljon monenlaisia tunteita. Yksi niistä on häpeä.

Miina kertoo, että hänellä on kotona vain yksi merkkilaukku eikä hän kehtaa käyttää sitäkään.­

30.8.2020 21:30

Kyllähän kaikki tietävät, mitä raha on! Se on vaihdon väline ja arvon mitta. Se toimii maksuvälineenä, joten sillä voi ostaa asioita.

Tottahan tuo on – mutta lisäksi raha on paljon muutakin. Raha on henkilökohtainen kokemus, johon liittyy paljon tunteita, odotuksia ja valtaa.

– Ihmiset usein kuvittelevat, että raha on tasapäistävää: raha on sama kaikille, ja kaikki raha on samaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Enemmänkin raha erottelee ja luo hierarkioita riippuen siitä, mistä rahan saa, millä ehdoilla ja mitä sen eteen joutuu tekemään, tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Eetu Viren kertoi aiemmin Me Naisille.

Välttämätön mutta monimutkainen raha

Me Naiset kysyi suomalaisilta, millainen suhde heillä on rahaan. Kyselyyn vastasi 70 ihmistä erilaisista tuloluokista.

Joukkoon mahtui niin työttömiä, eläkeläisiä, keskituloisia kuin yli 100 000 euroa vuodessa tienaavia.

Valtaosa vastaajista totesi, että rahalla on oleellinen merkitys omassa elämässä. Rahan paikkaa kuvailtiin esimerkiksi näin:

”Välttämättömäksi paha, jota ilman ei voi Suomessa elää.”

”Raha on väline, jonka avulla mahdollistan läheisten ja oman elämäni.”

”Raha tuo turvallisuuden ja vapauden tunnetta.”

”Raha on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Teen melkein mitä vain rahan eteen.”

”Huomaan alati haaveilevani isommasta palkasta. Nyt tienaan bruttona 2 600 euroa kuussa.”

Myös 41-vuotias Miina (nimi muutettu) kertoi kyselyssämme suhteestaan rahaan. Miina työskentelee lääkärinä ja tienaa vuodessa noin 115 000 euroa. Miina kertoo elävänsä perheineen melko ”leveää elämää”.

– Kaikki menee, mikä tuleekin. Mammani sanoin: ”Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.” Melkein puolet maksan veroja, ja teen sen mielelläni.

– Paljon olisi karsimisen varaa: meillä on iso talo, kaksi autoa, teemme reissuja ja lasten harrastukset ovat aika hintavia. Meillä on useampi sijoitusasunto pahan päivän varalle säästymässä, mutta kassavirtaa niistä ei tule.

Miinan rahatilanne on tasainen, mutta hän ostaa vain harvoin itselleen esimerkiksi vaatteita. Hyvistä tuloista nauttiminen tuntuu hänelle vaikealta.

 Minulla on yksi merkkilaukku, jota en kehtaa käyttää. En kehtaisi sanoa vuositulojani kaikille kavereilleni, koska se aiheuttaisi ehkä hämmennystä.

– Minulla on yksi merkkilaukku, jota en kehtaa käyttää. En kehtaisi sanoa vuositulojani kaikille kavereilleni, koska se aiheuttaisi ehkä hämmennystä. Omien kollegoideni kanssa, jotka tietävät, että jokainen euro on tehty kovalla työllä ja vaatinut valvomista, vääntämistä ja hiki päässä ryskäämistä ja joiden tulotaso on samaa tasoa, puhun rahasta avoimemmin.

Muillakin kyselyn vastaajista oli kokemuksia rahaan liittyvistä kehtaamattomuuden ja häpeän tunteista.

Osalla häpeä liittyi kuluttamiseen, osalla pieniin tuloihin. Pian eläkkeelle jäävä, aiemmin palkkatöissä käynyt mutta säästäväinen Orvokki (nimi muutettu) kuvaili tuntemuksiaan, kun hän kerran osti tavallista kalliimman mekon.

– Ei sen hintaa voinut sanoa kenellekään, koska hävetti, että oli sortunut sellaiseen turhuuteen.

36-vuotias Saija eli ennen helposti varojensa yli. Lopulta hänen taloutensa oli hyvin huonossa kunnossa.

– En kehdannut puhua siitä kenellekään, koska se hävetti ja koin olevani epäonnistunut ihmisenä. Nyttemmin olen saanut raha-asiani kuntoon. Suhtaudun rahaan ilolla enkä pelolla, hän kertoi.

Juttu on julkaistu Menaiset.fi:ssä ensimmäisen kerran elokuussa 2019.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?