Ai mikä mun bodycount-luku on? Ainakin yli 1000. Jotkut vaan uskaltaa tehdä mitä rakastaa!
Näin kirjoittaa Tiktokissa Minttu, 29, ”bodycountistaan”, eli seksikumppaniensa määrästä. Videolla hän ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa käytyyn keskusteluun, jossa ihmiset kertovat, kuinka monta seksikumppania heillä on ollut. Minttu arvelee, että on itse harrastanut seksiä yli tuhannen ihmisen kanssa.
– En tiedä tarkkaa lukua, mutta olen päätellyt, että se on kyllä oikeasti yli tuhat. Olen aloittanut seksielämäni 12-vuotiaana ja ollut villi nuori. Reilu vuosi sitten aloitin seksityön, ja viime vuoden alussa tuli muutamassa kuukaudessa 100 täyteen, Minttu kertoo Me Naisille.
Minttu kertoo olleensa aina ”älyttömän seksuaalinen”.
– Reilusti yli suurin osa (kumppanimäärästä) on tullut ihan siviilissä. Joskus ennen seksityötä saatoin harrastaa seksiä neljänkin eri ihmisen kanssa päivän aikana. Välillä oli pidempiä aikoja saman kumppanin kanssa. Seksikumppanit ovat löytyneet oikeastaan kaikkialta, missä olen ollut yhteydessä ihmisten kanssa: internetistä, kaveripiiristä, baareista ja deittisovelluksista.
Mintun Tiktok-videon kommentit ovat karua luettavaa.
Puhjennut kyläpyörä.
Loppuun ajettu.
Vaimoelämä ei oo kaikille.
Mistä tällaiset ajatukset ja kommentit oikein kumpuavat? Päätimme ottaa selvää.
Historialla näppinsä pelissä
Naisten seksuaalisuutta rajoittavat ja tuomitsevat asenteet juontuvat Ihmissuhdeterapiakeskuksen seksuaaliterapeutti Jenni Emma Haikon mukaan pitkältä historiasta sekä hyvin läheltä nykypäivää: seksuaalikasvatuksestamme.
– Kommenteissa huutelee seksuaalikasvatuksen puute. Seksuaalisuus herättää paljon tunteita, ja se on ihan luonnollista, Haiko sanoo.
– Ihan vielä lähihistoriassamme seksuaalikasvatus on tapahtunut häpeän ja pelon kautta. Seksuaalikasvatuksessa on esimerkiksi korostettu sitä, että naisilla on vastuu pitää jalkansa kiinni, ja oletettu, että kaikki miehethän haluavat seksiä. Teiniraskauksista ja sukupuolitaudeista puhuminen negatiiviseen sävyyn on lyönyt oman leimansa häpeään.
Myös historialla on näppinsä tiukasti pelissä. Naisen seksuaalisuus oli Haikon mukaan pitkään perheen tai aviomiehen omaisuutta, eikä nainen saanut omistaa omaa kehoaan tai seksuaalisuuttaan. Lisäksi naisen seksuaalinen pidättäväisyys ja neitsyys olivat kaupan käynnin väline – neitsyttytär voitiin myydä paremmalla hinnalla kumppanille.
– Jo aikojen alussa on omaksuttu sellainen miehinen katse siihen, miten naisiin ja seksiin ylipäätään suhtaudutaan, Haiko toteaa.
Kahdenlaisten naisten myytti
Historiassa naiset on Haikon mukaan jaoteltu karkeasti kahdenlaisiin naisiin: siveellisiin ja epäsiveellisiin.
– Pitkään ajateltiin, että nainen on joko tai: siveellinen, pyhä ja hoivaava äitihahmo tai epäsiveellinen, likainen ja yliseksuaalinen huora.
Ilmiölle on nimikin: madonna-huora-kompleksi. Termin otti käyttöön kuuluisa psykoanalyysin kehittäjä Sigmun Freud 1900-luvun alussa.
Haikon mukaan moraalittoman naisen leiman sai aikoinaan helposti.
”Seksikumppanien määrän ei pitäisi olla millään tavalla arvottava asia.
– Ajatukset siitä, että naisen seksuaalisuus olisi jollain tavalla likaista ja väärin, heijastuvat edelleen nykypäivään. Tällaiset ajatukset ovat läsnä edelleen tietyissä ajatusmalleissa.
Myös Minttu on huomannut kahtiajaottelun omassa elämässään.
– Jo ala-asteella sai huoran leiman, jos oli juttua monen pojan kanssa – vaikkei ollut edes harrastanut seksiä, Minttu muistelee.
Mutta nyt emme elä enää historiassa. Onko seksikumppanien määrällä oikeasti mitään väliä?
– Sillä ei ole mitään väliä. Seksikumppanien määrä ei kerro ihmisestä yhtään mitään. Jos luku on suuri, se kertoo ihmisen seksuaalihistoriasta sen, että on ollut aktiivinen seksinharrastaja. Ihmisen arvosta se ei kuitenkaan kerro mitään, eikä seksikumppanien määrän pitäisi olla millään tavalla arvottava asia, Haiko vastaa jämäkästi.
Eroon bodycount-häpeästä
Nuorena Minttu häpeili seksikumppaniensa määrää, eikä uskaltanut sanoa oikeaa lukuaan ääneen.
Haikolla on muutama neuvo heille, jotka kokevat häpeää omasta ”bodycountistaan”.
– Ei ole olemassa mitään määrää, joka olisi normaali määrä seksikumppaneita. Sinulla on lupa olla seksuaalinen ihminen. Niin kauan kuin kaikki kohtaamiset ovat tapahtuneet omasta tahdosta ja ovat tietoista toimintaa, niin ei mitään hätää.
Joskus ilkeästi kommentoivat saattavat Haikon mukaan olla juuri niitä, jotka kokevat häpeää omasta seksuaalisuudestaan.
– Jos ihminen ei salli itselleen seksuaalisuuden kokemuksia, miten hän voisi sallia niitä toisellekaan.
Lopputuloksena ihminen saattaa päätyä tuomitsemaan toisen seksuaalisuutta, esimerkiksi toisen seksikumppanien määrän.
”Eivät kaikki ihmiset halua naimisiin tai edes yksiavioiseen suhteeseen.
Mintun mielestä häpeä ja seksikumppanien määrän kauhistelu kumpuavat myös yksiavioisuuden ihanteesta. Hän ei itse voisi kuvitella tapailevansa ihmisiä, jotka ajattelevat, että toisen seksikumppanien määrällä on jotain väliä. Minttu on polyamorinen, eli tapailee useita ihmisiä samaan aikaan.
– Eivät kaikki ihmiset halua naimisiin tai edes yksiavioiseen suhteeseen. Nykyisille tapailukumppaneille aiempien seksikumppanieni määrällä ei ole ollut mitään väliä, Minttu toteaa.
Mitä mieltä Haiko on seksuaaliterapeuttina siitä, kannattaisiko omaa lukuaan, eli seksikumppanien määrää sitten kertoa esimerkiksi uudelle seurustelukumppanille tai seksikumppanille vai ei?
– Hyvä kysymys. Haluaisin sanoa, että olemme jo siinä kohdassa yhteiskuntana, että sano vaan.
Tämä on kuitenkin Haikon mielestä tilannekohtaista: riippuu, millainen oma suhde seksiin on. Toisaalta asioista kertominen avoimesti voi lisätä seksuaalista läheisyyttä ja intiimiyttä kumppanin kanssa.
– Kellään ei ole myöskään mitään velvollisuutta nostaa oman seksuaalihistorian asioita pöydälle, jos ei halua.
Tabuja puretaan keskustelemalla
Mintun mielestä seksuaalisuudesta ja seksikumppanien määrästä pitäisi keskustella Suomessa avoimemmin. Siksi hän halusi ottaa kantaa myös Tiktokissa käytyyn keskusteluun.
– Aihe on etenkin Suomessa edelleen tabu. Olen nähnyt paljon ulkomaisia Tiktokkeja, joissa ihmiset kertovat oman lukunsa, suomalaisia en niinkään. Suomi tulee monessa asiassa jäljessä.
Haikon mukaan keskustelu seksikumppanien määrästä saattaa nousta aika ajoin esiin siksi, että ihmisillä on ehkä hieman alitajuinenkin tarve vertailla itseään muihin – ja myös omaa seksuaalisuuttaan.
– Ihmiset tarvitsevat ikään kuin peilejä, jotta he voivat pohtia, miten oma seksuaalisuus vertautuu muiden seksuaalisuuteen.
Seksuaaliterapeuttina Haiko pitää avointa keskustelua sosiaalisessa mediassa hyvänä asiana: keskustelemalla tabuja puretaan.
”Mielestäni on hieman surullistakin, että seksikumppanien määrä on yhä niin iso ja kohahduttava asia.
– Julkiset keskustelut ovat nimenomaan aktiivista työtä seksuaalisuuden häpeäleimojen hälventämiseksi. Kun puhumme siitä, mitä se seksuaalisuuden arki oikeasti on, sitä kautta murramme myös taustalta tiettyjä myyttejä.
– Mielestäni on hieman surullistakin, että seksikumppanien määrä on yhä niin iso ja kohahduttava asia. Haluaisin ajatella, että olisimme ihmisinä ja yhteiskuntana tulleet pidemmälle tällaisista keloista, Haiko pohtii.
Hän neuvoo, että jokainen voi itse lähteä purkamaan omissa ajatusmalleissa lymyäviä normeja.
– Voimme ihan kaikki – miehet, naiset ja muunsukupuoliset – hyötyä siitä, että puramme näitä ajatusmalleja ja pohdimme itse, miksi ajattelen niin kuin ajattelen.
Minttu on itse pohtinut seksuaalisuuttaan paljon, sillä toisin kuin kouluaikoina, hän ei ole tuntenut häpeää omasta ”bodycountistaan” pitkään aikaan.
– Jos joku harrastaa paljon seksiä eri kumppaneiden kanssa, se ei vahingoita ketään, päinvastoin – kunhan pitää huolta turva- ja terveysasioista. Ei useissa seksikumppaneissa ole mitään pahaa. Kaikille olisi helpottavampaa, jos voisi olla juuri sitä, mitä oikeasti on.
