Riina Pääkkönen, 25, on lykännyt uusien silmälasien ostamista jo vuosia.
Hän voisi saada niihin Kelan maksusitoumuksen, mutta hän pelkää yllätyskuluja, joita se ei välttämättä kattaisi.
Ylimääräiset menot voivat kaataa hänen taloutensa.
Riina opiskeli kulttuurialan ammattikorkeakoulussa, kun hän sairastui vaikeaan masennukseen vuonna 2018. Sen jälkeen hän on elänyt välillä sairauspäivärahalla, nyt kuntoutuksen aikana työmarkkinatuella ja asumistuella.
– Nehän eivät kata kuin vuokran ja pari isointa pakollista laskua. Siksi joudun hakemaan useimpina kuukausina toimeentulotukea. Se tuntuu nöyryyttävältä, Riina sanoo.
Toimeentulotuki on yhteiskunnan tuista viimesijainen.
Riinalla tuet riittävät elämiseen juuri ja juuri – kunhan ei vain tule mitään yllättäviä menoja.
Kuuluu nuoruuteen?
Vanhusten ja lapsiperheiden köyhyydestä puhutaan paljon, nuorten köyhyydestä vähemmän. Se johtuu ehkä siitä, köyhyyden ajatellaan tavallaan kuuluvan nuoruuteen.
Ja jos tilastoja katsoo, niin se kuuluukin. 18–24-vuotiaat ovat olleet jo pitkään yliedustettuina toimeentulotuen saajissa.
Tämä johtuu muun muassa siitä, että nuorten asema työmarkkinoilla on muita huonompi. Lisäksi alle 25-vuotiailla on tiukennetut ehdot saada työttömyysturvaa, selittää toimeentuloon perehtynyt erityisasiantuntija Anna Järvinen Suomen sosiaali- ja terveysalan kattojärjestöstä SOSTE ry:stä.
– Nuorten osuus on suuri tulottomissa, joilla ei ole oikeutta muihin tukiin, Järvinen sanoo.
Toimeentulotukea haetaankin eniten kesäkuukausina, kun oppilaitokset ovat kiinni.
Järvinen on toimittanut kollegansa Erja Saarisen kanssa tuoreimman Suomen köyhyysraportin, joka julkaistiin loppuvuodesta 2021.
Nuoret kärsivät muita ikäryhmiä herkemmin myös huonoista työllisyystilanteista. Huonoina aikoina työt vähenevät aina ensimmäiseksi niiltä, jotka tekevät jo valmiiksi osa-aikaisia tai pätkätöitä.
Niin kävi myös koronapandemian aikana. Ensimmäisenä koronavuonna 2020 perustoimeentulotukea saavien 18–24-vuotiaiden naisten määrä kasvoi 10 prosenttia. Heitä oli 3 500 enemmän kuin edellisvuonna. Pandemian aikana lomautukset ja irtisanomiset kohdistuivat laajasti palvelualoihin, joilla työskentelee paljon naisia ja nuoria.
Aada Uhlgrén, 20, valmistui keskellä koronapandemiaa ravintola-alalle, jossa piti lupausten mukaan olla aina töitä.
– Vaikein aika oli tänä keväänä ne pari kuukautta, kun ravintoloita koski kello viiden rajoitus. Olin osa-aikalomautettuna baarimikon työstäni, ja minulla oli vain viisi tuntia viikossa töitä, Aada kertoo.
Tilille ei tullut palkkaa ja oli epävarmaa, milloin ja minkä verran hän saisi soviteltua päivärahaa.
– Hain TE-toimiston kehotuksesta toimeentulotukea, jotta pystyin ostamaan ruokaa ja maksamaan laskut. Vuokranantajani kanssa sain sovittua, että siirretään vuokran eräpäivää. Se kaikki oli stressaavaa, vaikka tilanne ei johtunutkaan itsestä, Aada kertoo.
Nuorten talousvaikeuksille on tyypillistä kuitenkin myös se, että ne ovat usein lyhytkestoisia.
Kun koronarajoitukset hellittivät, nuorten naisten tilanne parani nopeasti verrattuna muihin ryhmiin. Jo vuonna 2021 perustoimeentulotukea saaneita 18–24-vuotiaita naisia oli enää saman verran kuin ennen koronaa eli noin 30 000. Osuus ikäluokasta on pysynyt vuosia melko tasaisena, ja esimerkiksi samanikäisillä miehillä köyhyys on yleisempää.
Aadakin on taas töissä baarimikkona. Hetkellinen työttömyys ei säikäyttänyt häntä, vaan hän uskoo, että töitä on tarjolla myös tulevaisuudessa. Ravintola-ala kärsii tällä hetkellä työvoimapulasta ja hänellä on kuitenkin alan koulutus.
Köyhyys on periytyvää
Aina köyhyys ei kuitenkaan ole ohimenevä vaihe.
– En ole vielä ikinä elämässäni ollut tilanteessa, jossa rahaa olisi ollut enemmän, sanoo Riina Pääkkönen.
Riina ymmärsi jo lapsena, ettei hänen perheessään ollut varaa samoihin asioihin kuin monen kaverin. Kun koulussa kerättiin rahaa hyväntekeväisyyteen, Riinan perhe ei voinut osallistua samalla tavalla kuin muiden. Lukiossa osa kirjoista tuli käytettyinä serkuilta pari vuotta liian vanhoina painoksina.
– Kyllä tämä on värittänyt omakuvaani ja vaikuttanut siihen, miten koen pärjääväni elämässä. Kaveripiirissäni on ihmisiä, joilla ollut jo lapsuudenkodissa niin hyvä rahatilanne, että vanhemmat pystyivät sijoittamaan lapsilisät. Siinä on iso ero omaan tilanteeseeni.
Tutkimusten mukaan köyhyydellä on taipumuksena periytyä. Jos vanhemmat joutuvat turvautumaan perustoimeentulotukeen, näin käy todennäköisemmin myös lapselle.
Perheen köyhyys on merkittävä lasten ja nuorten hyvinvointia vaarantava tekijä, ja toimeentulo-ongelmat lisäävät syrjäytymisen riskiä, sillä köyhyys on muutakin kuin rahanpuutetta. Se voi vaikuttaa myös siihen, miten hyvin nuori pääsee osaksi yhteiskuntaa eli opiskelemaan, töihin tai mukaan järjestötoimintaan.
Etenkin nuoret rakentavat identiteettiään myös kuluttamalla ja ulkoisin tunnuksin. Jos ei ole varaa elää kuten muut, voi tuntea osattomuutta ja ulkopuolisuutta.
– Tunne voi olla musertava, jos ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla. Tämä korostuu lapsilla ja nuorilla, jotka vasta rakentavat omaa identiteettiään ja vertaavat itseään muihin, Anna Järvinen sanoo.
Osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset voivat aiheuttaa stressiä ja vaikuttaa niin itsetuntoon kuin tulevaisuuden uskoon.
Toisaalta köyhyyden kokemuksissa on myös yksilöllisiä eroja. Aina tilastollisesti köyhä ei välttämättä koe jäävänsä paitsi mistään. Myös ympäristöarvot vaikuttavat kulutusvalintoihin. Jos kuluttamiseen suhtautuu muutenkin kriittisesti, köyhyys ei välttämättä näyttäydy itseä määrittävänä asiana.
Toisaalta arvot voivat aiheuttaa paineita, jos ihminen on sekä vähävarainen että ympäristötietoinen – kuten Riina. Hän käyttää edelleen vaatteita, jotka on saanut kymmenen vuotta sitten isoveljeltään.
– Tiedän hyvin, että halvat vaatekaupat ovat pahoja ihmisoikeuksien ja ympäristön kannalta. Jos ei ole rahaa, joutuu tuntemaan huonoa omaatuntoa siitäkin, ettei pysty maksamaan 50 euroa yhdestä paidasta, Riina sanoo.
Nuorenkin terveys voi pettää
Nuorisoköyhyyden taustalla on tietenkin monenlaisia elämäntilanteita. Huolestuttavaa on se, jos nuori on pitkään ilman työtä tai opiskelupaikkaa. Silloin köyhyydestä muodostuu helposti jotain muuta kuin ohimenevä elämänvaihe.
Terveysongelmat ovat tyypillinen syy, joka voi pitkittää myös nuorten toimeentulovaikeuksia.
– Sairastuminen on riski. Sanotaan, että köyhyys sairastuttaa ja sairaus köyhdyttää, SOSTE:n Anna Järvinen sanoo.
Köyhyysraportissa todetaankin, että terveyden eriarvoisuus on Suomessa suurta, ja että ”myytti ilmaisesta terveydenhuollosta” elää vahvana. Sitä hehkutettiin viimeksi keväällä, kun Suomi julistettiin viidettä kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi.
Kuitenkin esimerkiksi noin joka viides suomalainen on joutunut tinkimään lääkkeistä ja hoidosta, koska niihin ei ole ollut varaa.
Lääkkeissä vuosittainen omavastuu on noin 592 euroa, ja terveydenhuollon asiakasmaksuissa maksukatto on 692 euroa. Maksukatot nollaantuvat aina vuodenvaihteessa, mikä aiheuttaa monille vähävaraisille ongelmia.
Myös Riina on kokenut tämän.
– Huomaan kyllä, että alkuvuonna lääkkeisiin menee tosi paljon rahaa. Ja esimerkiksi hammaslääkäristä tuli vasta satasen lasku. Pyrin kuitenkin aina hoitamaan kaiken niin, että lääkkeet on viimeinen asia, josta tingin, Riina sanoo.
Toimeentulotukipäätöksen saanut voi saada useimmat lääkkeet ilmaiseksi.
– Mutta jos sinnittelee pärjäämisen rajalla ilman päätöstä, viisikymppiä apteekkiin on tosi iso summa. Aina on myös joitain lääkkeitä, jotka eivät kuulu korvattaviin. Se on vähän sekavaa, Riina sanoo.
Köyhyysraportissa ratkaisuksi ehdotetaan yhtä maksukattoa, joka sisältäisi niin asiakasmaksut, matkat kuin lääkkeet. Myös alkuvuoden maksusumaa tulisi keventää.
Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn perehtynyt erityisasiantuntija Erja Saarinen nostaa SOSTE:n blogissa esiin sen, että kunnilla olisi jo nyt mahdollisuus kohtuullistaa maksut tai jättää ne perimättä silloin, kun ne vaarantavat ihmisen toimeentulon. Ideana on, ettei kenenkään tarvitsisi hakea toimeentulotukea selviytyäkseen terveydenhuollon maksuista.
Tämä kuulostaisi Riina Pääkkösen mielestä hyvältä idealta, etenkin niiden kannalta, joiden toimintakyky on nollissa.
– Olisipa yksi murhe vähemmän.
Asiakasmaksun alentamista pitää kuitenkin sitäkin osata hakea.
Mistä puskuri?
Ruuan, energian ja bensan hinnat ovat nyt nousussa, ja peruselämisen kallistuminen osuu kaikkein kovimmin pienituloisiin. Mistä voi enää tinkiä, jos kulutus on jo valmiiksi viritetty minimiin?
– En tietenkään osta kaikkea mitä haluan, mutta en myöskään kaikkea mitä tarvitsen, Riina Pääkkönen tiivistää.
Toimeentulotukea tarvitsevat eivät voi säästää itselleen puskuria pahan päivän varalle, sillä tuen saaminen edellyttää, että omat säästöt on käytetty. Tukipäätökseen vaikuttaa tulojen lisäksi kaikki omaisuus, minkä pystyy myymään ja muuttamaan helposti rahaksi.
Mutta myös työssä käyvä voi olla Suomessa köyhä. Monelle ei ole tarjolla kokopäiväistä työtä, vaikka haluaisi sellaista tehdä. Tästä joukosta naisia on 62 prosenttia. Köyhyysriski on kaikkein korkein matalapalkkaisilla palvelualoilla.
Myös Aada Uhlgrén on huolissaan maailmanpoliittisen tilanteen vaikutuksista alalleen.
– Ravintola-ala on nyt jo palkkakuopassa ja kärsii työvoimapulasta. Miten käy, kun elinkustannukset nousevat hurjaa vauhtia?
Työssä käyvien köyhyysriski on Suomessa ollut tähän asti EU-maiden matalin. On kuitenkin mahdollista, että köyhyys kasvaa samalla, kun epävarmat ja epäsäännölliset työsuhteet lisääntyvät.
SOSTE ry ajaa perusturvan korottamista ja etuuksien sitomista indeksiin. Tällä hetkellä perusturvan taso ei riitä edes kohtuullisen minimin kulutukseen. Järvisen mukaan toimeentulotuen rooli on kasvanut, koska sillä paikataan muiden tukien riittämättömyyttä.
– Meidän pitää ajatella myös niitä, jotka eivät pysty tekemään kokopäivätyötä: esimerkiksi syntymästään asti vammaisia. Ei voida ajatella, että kaikki työllistetään. Miten turvaamme ihmisarvoisen toimeentulon jokaiselle toimintakykynsä mukaan? Anna Järvinen kysyy.
Oma vika?
On ihan ihmisen oma vika, että on työtön. On oma vika, ettei kykene työhön.
Riina on kuullut nämä kaikki.
Netin keskustelupalstoilla syyllistetään ja ihmetellään, miksi köyhä ei vain laita rahaa säästöön.
– Ja kun kuuntelen eduskunnan kyselytuntia, niin tulee olo, että anteeksi, että olen olemassa. Aivan kuin olisin vain taakka valtiolle, Riina sanoo.
– Moni luulee, että pyytämällä saa ilmaista rahaa, mutta kyllä kaikki menee tarpeeseen. Ei kukaan halua tällaista itselleen.
Riina ei haaveile upeasta urasta tai kovasta palkasta. Hän olisi enemmän kuin tyytyväinen, jos kuntoutuisi ja voisi tehdä jotain mielekästä työtä.
– Tulevaisuuden näen silti melko positiivisena, sillä ei tästä voi mennä kuin ylöspäin.
Lähteet: Köyhyysvahti – Suomen köyhyysraportti 2021 (Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin, toim. Anna Järvinen ja Erja Saarinen); Kelan koronamittarit -sivu; THL. Juttua varten haastateltiin myös tutkija Tuija Korpelaa Kelasta.
Tällä viikolla Me Naisten teemana verkossa, somessa ja lehdessä on nuorten naisten kokema köyhyys. Julkaisemme aiheeseen liittyviä juttuja joka päivä 2.–8.5.
”Tuntuu, että junnaan paikoillani elämässäni” – naiset kertovat miltä köyhyys tuntuu
”Opiskelen mutta haasteenani on mt-ongelmat (useampi diagnoosi). On helppo puhua, että jokainen voi vaurastua ja alkaa säästää ja sijoittaa, mutta ne ihmiset eivät joudu miettimään, riittääkö rahat edes vessapaperiin.” Nainen, 25
”Ostan lähes kaikki vaatteet ja kengät kirpputorilta. Lääkkeistä ja ruoasta joutuu tinkimään. Kaikki terveellisimmät jutut eli pähkinät, marjat jne. maksavat paljon, niitä pystyy ostamaan liian harvoin. Hiuksia värjään itse, vaikka siihen menee muutama ylimääräinen euro. Haluaisin käydä uimassa tai kuntosalilla mutta niihinkään ei rahat riitä.” Nainen, 25
”En tule varmaan ikinä tienaamaan yli 3 000€ kuukaudessa, mikä tekee asunnon hankinnasta hankalaa. Perheen perustaminen tulee olemaan todella tiukkaa ja pelkään etten voi tarjota lapsilleni sellaista elämää jonka he ansaitsevat.” Nainen, 18
”Tuntuu, että junnaan paikoillani elämässäni. En oikein osaa kuvitella isompaa rahamäärää tai edes ns. normaalia elämää, kun aina on pitänyt pärjätä pienellä.” Nainen, 23
”Tiukka taloustilanne näkyy elämässäni stressinä ja ahdistuksena. Mietin jatkuvasti rahaa ja tarkistelen pankkitiliäni. Saan ’tuhlauspuuskia’, jolloin ostan itsellen kaikkea kivaa, että piristyisin.” Nainen, 21
”Kun elin noin 1 000 eurolla kuussa, tingin kaikesta paitsi laskuista ja ruuasta. En ostanut uusia vaatteita tai kenkiä noin kahteen vuoteen. Minulle lahjoitettiin tavaraa, jota joko käytin itse tai möin kirpputorilla lisätienestien toivossa. En käynyt koskaan missään. Itku meinasi tulla, kun sain lahjaksi kapselikahvikoneen. Ei siksi, että se kone oli hieno, vaan koska kapselit olivat hirveän hintaisia ja yksi paketti kesti max viikon.” Nainen, 26
Lähde: Me Naisten verkkokysely
