Nuorten syömishäiriöt ovat lisääntyneet niin hälyttävästi, että tutkijat puhuvat jo epidemiasta – järjestö ja Hus ovat erimielisiä siitä, riittääkö apu

Syömishäiriödiagnoosien määrä on kasvanut yli 60 prosentilla koronapandemian aikana.

Husin ja Hyksin psykiatriakeskukset Helsingin Töölössä.


7.2.2022 18:00

69 prosenttia. Niin paljon enemmän syömishäiriöitä diagnosoidaan Husin nuortenpsykiatrian yksiköissä koronapandemiaa edeltävään aikaan verrattuna

Tuoreen Duodecimin katsauksen mukaan lasten ja nuorten syömishäiriöt ovat lisääntyneet hälyttävästi koronapandemian aikana. Ilmiö on niin kansainvälinen, että tutkijat puhuvat jo syömishäiriöepidemiasta.

Pelkästään Uudellamaalla syömishäiriödiagnoosien määrä on kasvanut nuorisopsykiatrian poliklinikalla 247 vuosittaisesta diagnoosista 418 diagnoosiin viimeisen kolmen vuoden aikana.

Trendi on sama Husin syömishäiriöyksikössä, kertoo yksikön apulaisylilääkäri Svetlana Oshukova.

Vuonna 2021 alle 18-vuotiaita koskevia lähetteitä syömishäiriöyksikölle tehtiin 244 kappaletta, hän kertoo. Se on noin 60 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Aikuisista potilaista lähetteitä saapui 376 kappaletta. Niiden määrä on Oshukovan mukaan pysynyt kutakuinkin ennallaan.

– Monet ensikäynnille tulevat nuoret ovat aika huonossa kunnossa, Oshukova kertoo.

Muun muassa sosiaalisen eristäytymisen, korostuneiden hygieniavaatimusten, virtuaalitapaamisten ja arkirutiinien häiriintymisen epäillään nostaneen syömishäiriöiden esiintymisen määrää.

Suurin osa potilaista hoidetaan syömishäiriöyksikön avohoidossa. Jos avohoito ei riitä, yksikössä on 10-paikkainen kokovuorokausiosasto. Osasto on tavallisesti täynnä, ja sinne on jonoa.

Moni lähetteen saanut ei päädy syömishäiriöyksikön hoidettavaksi, vaan hoito jatkuu muualla syömishäiriöyksikön kirjallisen konsultaation pohjalta. Syömishäiriöklinikalla on tällä hetkellä hoitosuhde noin 450 potilaaseen, joista 240 on alaikäisiä.

Yleisiä, vaarallisia ja heikosti tunnistettavia

Syömishäiriöön sairastuu Suomessa varhaisaikuisuuteen mennessä noin joka kuudes nainen ja joka neljäskymmenes mies.

Yleisyydestään huolimatta syömishäiriöt ovat vaarallisia: Esimerkiksi anoreksian eli laihuushäiriön kuolleisuus on kuusi kertaa korkeampi kuin muulla väestöllä. Se on korkeampi kuin missään muussa psykiatrisessa sairaudessa.

Syömishäiriöiksi luokitellaan anoreksia eli laihuushäiriö, bulimia eli ahmimishäiriö sekä epätyypilliset syömishäiriöt kuten Bing Eating Disorder eli BED. Näistä yleisimpiä ovat juuri epätyypilliset syömishäiriöt. Syömishäiriötä sairastava onkin useammin yli- kuin alipainoinen.

Syömishäiriöiden ennuste on sitä parempi, mitä nopeammin oireiluun puututaan ja potilas saa hoitoa.

Hoidon saaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Tällä hetkellä oireileva nuori saa hoitoa ensin perusterveydenhuollosta, esimerkiksi terveydenhoitajalta. Sieltä hän saa tarvittaessa lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Jos hoito siellä ei ole riittävää, hän hänet ohjataan tarvittaessa syömishäiriöihin perehtyneeseen yksikköön.

– Vanhemmat kertovat hoitoon pääsyn olevan mutkikasta ja vaikeaa, Oshukova kertoo.

Syömishäiriödiagnoosit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti nuorisopsykiatriassa. Husin syömishäiriöyksikkö Ulfåsa sijaitsee omassa rakennuksessaan lähellä psykiatriakeskusta. (kuvassa)

Oshukova on syömishäiriöosaston ainut nuorisopsykiatri. Kollegat ovat oppineet asioita käytännössä, mutta apukäsistä ei olisi haittaa.

Hoitoon pääsyn haasteista tai lähetteiden ja diagnoosien räjähtävästä kasvusta huolimatta Oshukova ei näe, että syömishäiriöyksikköön tarvitsisi ohjata enempää resursseja. Sen sijaan hoitoprosessia pyritään yhä enemmän porrastamaan niin, että nuori voisi saada apua heti, kun syömishäiriö tunnistetaan.

– Sehän on sellainen ikuinen kysymys, että riittävätkö resurssit. Pyrimme siihen, että kuukauden sisällä lähetteen saapumisesta pääsisi yksikön ensikäynnille.

Hän kertoo myös, että hoitojaksoja on viimeisten kymmenen vuoden aikana pyritty järjestämään eri tavalla ja lyhentämään. Hoitovastuuta jaetaan laajemmin myös nuorisopsykiatrian kanssa, erityisesti, jos nuori kärsii syömishäiriön lisäksi muista mielenterveyden häiriöistä. Se on syömishäiriöissä hyvin yleistä.

– Mutta jos tämä ongelma on niin laaja kuin mitä Duodecimin artikkeli esittää, se tulee kuormittamaan sekä nuorisopsykiatrista erikoissairaanhoitoa ja erityistason syömishäiriöyksiköitä, Oshukova sanoo.

Vain joka kolmas syömishäiriö tunnistetaan

Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä suhtautuu epäilevästi syömishäiriöiden hoidon laatuun perusterveydenhuollossa ja muilla kuin syömishäiriöihin erikoistuneilla psykiatrisilla osastoilla. Vain noin kolmasosa syömishäiriöistä tunnistetaan terveydenhuollossa.

Nuorisopsykiatrian tilannetta on kuvailtu pandemian aikana katastrofaalisen huonoksi. Osastot ovat olleet ääriään myöten täynnä jo pitkään.

Lue lisää: Kolumni: Itsetuhoiset suomalaisnuoret nukkuvat jo täysien osastojen käytävillä, mutta koko totuus on vielä rumempi

Mikkilän mielestä myös syömishäiriöihin erikoistuneiden asiantuntijoiden puute on ongelma. Syömishäiriöihin erikoistuneita yksiköitä on Suomessa lähinnä suurimmissa kaupungeissa.

– Esimerkiksi Jyväskylässä ei ole syömishäiriöyksikköä lainkaan, vaan syömishäiriöitä hoidetaan muiden yksikköjen alaisuudessa. Syömishäiriö kuitenkin vaatii lähes aina jossain määrin erikoistunutta osaamista.

Vain kolmasosa syömishäiriöistä tunnistetaan terveydenhuollossa.

Husin Svetlana Oshukova ei osaa sanoa, onko ammattitaitoa syömishäiriöiden tunnistamiseen riittävästi.

– Koulutusta ja tietoa on kyllä saatavilla. Käypä hoito -suositusta voi myös käyttää ohjeena sairauden tunnistamiseen.

Syömishäiriöiden käypä hoito -suositus on laadittu vuonna 2014. Se käsittelee pääosin anoreksiaa ja korostaa, että kaikkien diagnostisten kriteerien tulee täyttyä kutakin diagnoosia varten.

Nuori voi siis esimerkiksi jättää aterioita väliin, liikkua pakonomaisesti ja eristäytyä sosiaalisista kanssakäymisistä, mutta hän ei saa anoreksiadiagnoosia, jos ei ole alipainoinen.

– Suositusta ollaan päivittämässä, sillä sen puutteet sairauden tunnistamisessa myönnetään ihan Käypä hoito -työryhmän tasolla. En sanoisi, että se on hyvä työkalu, Katri Mikkilä sanoo.

Syömishäiriö jää helposti tunnistamatta, jos potilas ei ole alipainoinen nuori nainen.

Mikkilä kritisoi myös syömishäiriöiden hoitoon liittyviä julkisen terveydenhuollon koulutuksia anoreksiakeskeiseksi. Moni hoitoa tarvitseva sairaus jää huomaamatta.

– Meidän terveydenhuoltomme on jotenkin marinoitu siihen lihavuuden pelkoon. Lihavalla anoreksialle tyypillinen oireilu saa terveydenhuollossa kiitosta. Heitä jopa kannustetaan sellaiseen käyttäytymiseen, joka hoikalla ihmisellä miellettäisiin sairaudeksi. Se on valtava ristiriita ja epäkohta, jonka on pakko muuttua, hän sanoo.

Hoidossakin keskitytään hänen mukaansa lähinnä kuolemanvaaran välttämiseen. Se rajaa suuren osan syömishäiriöisistä avun ulottumattomiin. Esimerkiksi miehillä tai aikuisiässä syömishäiriö saattaa esiintyä ihan erilaisilla tavoilla kuin vaarallisena alipainona.

– Olen ymmärtänyt, että monissa hoitoyksiköissä on tarjolla yksinkertaistettua hoitoa. Ja jos siitä ei ole apua, todetaan, että meillä ei ole tarjota sinulle mitään. Aivan kuin syömishäiriöiden hoito olisi kaikille sama ja hoituisi samassa ajassa.

– Se on tietyssä ajassa tulos ja ulos, minkä jälkeen pitäisi sitten pärjätä.

Syömishäiriöliitto tarjoaa maksutonta tietoa ja tukea syömishäiriöön sairastuneille ja heidän läheisilleen. Vuosittain liiton tukipuhelin ja muut palvelut tavoittavat tuhansia sairastavia ja heidän läheisiään. Pandemia on lisännyt yhteydenottopyyntöjä huomattavasti niin sosiaalisessa mediassa kuin tukipalveluissa.

Aikaa ei silti tunnu riittävän kaikille.

– On todella turhauttavaa kehottaa meille soittavaa hakemaan apua, kun tietää, kuinka vaikeaa sitä on saada.

Syömishäiriö kehittyy vaivihkaa

Syömishäiriö kehittyy ratkaisuksi tai selviytymiskeinoksi elämän haasteisiin, joita ei mulla tavoin pysty käsittelemään, Mikkilä selvittää. Esimerkiksi maailmanlaajuinen pandemia voi hyvinkin nostaa pintaan ahdistusta, turvattomuutta tai rutiinien puutetta, joihin haetaan kontrollia syömisestä tai liikunnasta.

– Kun sitten samaan aikaan puhutaan jatkuvasti koronakiloista ja kauhistellaan, kuinka passiiviseksi elämä on mennyt, niin ei mikään ihme, jos ihmiselle kehittyy syömishäiriö epäterveeksi ratkaisukeinoksi ahdistukseen.

Rutiinien puuttuminen ja muuttuminen voivat pahentaa olemassa olevia oireita tai tuoda esiin uusia oireita. Epäterve suhde ruokaan, liikuntaan ja omaan kehoon kehittyy vaivihkaa.

Monilla oireilua on myös saattanut olla jo pitkään, mutta sitä ei olla osattu tunnistaa syömishäiriöksi, Mikkilä huomauttaa. Hän ottaa esimerkiksi fitnesskulttuurin ja sitä ihailevan elämäntavan.

– Ihmiset ovat alkaneet huomata, että se ei olekaan hyvinvointia tukevaa tai normaalia. Että omassa rajoittuneessa ja ankarassa suhtautumisessa ruokaan ja liikuntaan voi olla kyse jostain muusta kuin hyvinvoinnista.

– Näkisin paljon tarkastelun varaa tässä suorituskeskeisessä kulttuurissa, jossa elämme.

Mikkilä arvioi, että syömishäiriödiagnoosien määrän kasvu saattaa liittyä myös siihen, että häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä tunnistetaan nykyään paremmin kuin vuosia sitten.

Oletko sairastunut pandemian aikana syömishäiriöön tai onko korona-aika pahentanut oireiluasi?

Vastaa kyselyyn, teemme aiheesta juttua. Pääset kyselyyn tästä linkistä.

Olemme sitoutuneet suojaamaan vastaajien yksityisyyttä.

Mistä apua?

  • Syömishäiriöliitolla on oma tukipuhelimensa myös syömishäiriöoireista kärsivien läheisille.

Lue lisää: Tältä näyttää keskikokoinen suomalainen nainen – 7 ihan erilaista naista kertoo, miltä tuntuu olla keskiarvokokoa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?