Minna, 50, luopui omakotitalosta ja muutti uusperheensä kanssa matkailuvaunuun – perheellä on 4 koiraa ja alle 20 neliötä

Minna Juola toivoi elämältä helppoutta. Hän vaihtoi pysyvän osoitteen, isot neliöt ja tiiliseinät kotiin matkailuvaunussa. – Tämän kodin imuroin kolmessa minuutissa.

Siinä missä joku toinen kaipaa ympärilleen tilaa ja avaruutta, Minna Juola on viihtynyt 18,5 neliön matkailuvaunukodissa. ”Tässä kaikki on lähellä eikä mitään tarvitse etsiä. Toisaalta tavaraa ei myöskään voi jättää lojumaan ympäriinsä, kun tilaa on rajallisesti. Järjestys tuntuu hyvältä.”

18.9.2021 18:00

Kaasuliedellä kuumenee mutteripannu ja sen sisällä tujaus tummaa kahvia. Ensimmäinen, kahden kupillisen Bialetti-pannu tuli Minna Juolan, 50, ja hänen puolisonsa Petrin uuteen kotiin tuparilahjana elokuussa. Pian sen jälkeen pariskunta antoi kenkää tutulle Moccamasterilleen ja osti tilalle toisen Bialettin, sen isomman, jolla kiehauttaa kahvit vieraillekin.

Tällaista Minnan ja Petrin uusperheen nykyisessä kodissa on: kun jotain uutta haluaa hankkia, ensin harkitaan, mitä vanhalle tehdään. Hamstraamista rajoittavat pyrkimys yksinkertaisempaan elämään sekä ennen kaikkea kodin neliöt, joita on asuntovaunun sisällä 18,5 neliömetriä ja etuteltassa saman verran. Jonkun mielestä se on vähän, Minnan mielestä juuri sopivasti.

– Tiedätkö, meillä on tässä kaikki. Aina kun katson ympärilleni, minua alkaa hymyilyttää.

Uuden mallinen Dethleffs Generation on nyt koti Minnalle, Petrille, 4 koiralle sekä joka toisena viikonloppuna myös Petrin 14-vuotiaalle pojalle. Minnan kaksi lasta ovat jo aikuisia.

– Kun kerroimme heille, että suunnittelemme elämänmuutosta ja muuttavamme matkailuvaunuun, kumpikaan ei arvostellut tai kysynyt, mikä teitä vaivaa. Poika sulatteli hetken ja päätteli, että muutos on taloudellisesti järkevä. Tytär sanoi, että ’Äiti, te ootte mun idoleita!’

Petrin ja Minnan olohuone on yhdeksänmetrisen vaunukodin keskiosassa. Pari kutsuu keittiöpäätyä leikkisästi itäsiiveksi ja makuuhuoneen jälkeen avautuvaa kylpyhuonetta länsisiiveksi. Koirat Klaara, Floora, Kaisla ja Paananen ovat kotiutuneet hyvin. ”Aluksi ne kuuntelivat ulkoa kantautuvia ääniä tarkkaan, mutta alkavat jo rentoutua.”

Kuivaharjoittelua kotipihassa

Kahvit juotiin sinäkin iltana, kun päätös vaunuun muuttamisesta syntyi. Kokkolan kaupungilla IT-suunnittelijana työskentelevä Minna oli huhkinut kesän kuntavaalien kimpussa 10–12 tunnin päiviä, työ oli tarkkaa eikä virheitä saanut syntyä.

Petri työskentelee caravanliikkeessä. Hänen kanssaan Minna oli suhteen alusta asti miettinyt, miten ja minne asetuttaisiin ”sitten joskus”, ehkä eläkepäivillä. Oli puhuttu, että joidenkin vuosien päästä voitaisiin vaikkapa muuttaa vaunuun ja alkaa säästää omaan tonttiin.

– Sitten kesäkuussa, vaalien jälkeisenä iltana tulin kotiin ehkä vähän kyllästyneenä ja ainakin tosi väsyneenä. Sanoin, että mitä me enää odotetaan, ostetaan se vaunu nyt ja minä sanon itseni irti! Minna kertoo.

Siitä tokaisusta alkoi muutos.

– Kolme viikkoa myöhemmin omistimme jo vaunun, mutta en minä työtäni sentään jättänyt.

Asuntonsa Juolat sen sijaan jättivät. Kaksikerroksisen omakotitalon, autotallin, koirille aidatun pihan sekä postiosoitteen. Nyt posti kulkee poste restantena Postin noutopisteelle.

Ensimmäiset viikot vaunuelämää kuivaharjoiteltiin omakotitalon pihalla.

– Iltaisin vetäydyimme koirien kanssa vaunuun ja toimimme ihan kuin olisimme jo asuneet tässä. Varmistimme, että laitteet toimivat ja arki sujuu, valmistauduimme yllätyksiin ja prosessoimme samalla kaikesta luopumista.

Vaunukodin keittiöön kelpuutettiin vain laitteet, joita perhe oikeasti tarvitsee: kaasuliesi, airfryer, mutteripannu, sähkövatkain sekä kaasuliedellä kuumeneva leivänpaahdin. Esimerkiksi kuplavesikone ja sähkökahvinkeitin pistetiin kiertoon.

Kaikki turha kiertoon

Minnan aiempien kotien eteisessä, lähimpänä ulko-ovea, on aina seissyt suuri punainen lipasto. Sen uumenissa säilytettiin kaikkea kodin härpäkettä sekä omassa laatikossaan tärkeimpiä valokuvia ja laatikon vieressä Ikean kassia.

Järjestelyllä oli tarkoitus: jos asunnossa syttyisi tulipalo, valokuvat voisi nakata kassiin ja juosta ulos. Punaisesta lipastosta Minna aloitti tavaroiden karsimisen vaunuun muuttoa varten.

Kuka tarvitsee kolme heliumpallon painoa?

– Ison lipaston tavaroista täyttyi lopulta vain viiden litran muovilaatikko. Se on aika vähän. Pakkasin mukaan paristot, sakset, liimaa, patterikäyttöisiä tuikkuja – sitä oikeasti arjessa tarpeellista tavaraa, Minna laskee.

– Kuka tarvitsee kolme heliumpallon painoa? Niitäkin lipastosta löytyi. Aika monen esineen kohdalla alkoi naurattaa, miksi meillä ylipäätään on tämä.

Juolat pistivät kiertoon kaiken, minkä arvioivat itselleen turhaksi. Vaatteita, astioita, kirjoja, harrastusvälineitä, huonekaluja.

– Ihan ensimmäisenä lähti pyykkikone. Päätimme heti opetella arkeen ilman sitä.

Aamu pihakoivun katveessa. Juolat harjoittelivat matkailuvaunuasumista ensin kotitalon pihassa parin kuukauden ajan, kunnes kuukausi sitten muuttivat vaunuunsa pysyvästi. Koti on nyt meripuistossa, 150 metrin päässä merenrannasta. ”Vielä on vähän lomafiilis. Moni on kysynyt, hirvittääkö tai pelottaako, mutta en ole kertaakaan tuntenut sellaisia tuntemuksia”, Minna miettii.

Nyt pyykit hoidetaan itsepalvelupesulassa viikonlopun kauppareissulla. Isoon koneeseen mahtuu viikon pyykkimäärä, pesu kestää puoli tuntia ja kuivaus toisen. Minna laittaa hälytyksen puhelimeensa ja piipahtaa ostoksilta vaihtamaan puhtaat kuivuriin.

– Alusvaatteita on pitänyt ostaa niin, että viikoksi riittää. Ja veikkaan, että jatkossa tulee ostettua vähemmän valkoisia vaatteita, Minna nauraa.

Osa tavaroista annettiin, osa myytiin, vain vähän meni roskiin. Pähkäilyä riitti niiden esineiden kohdalla, joilla oli tunnearvoa tai jotka oli saatu lahjaksi.

– Mietin, loukkaantuuko lahjan antaja nähdessään Facebookissa, että luovunkin siitä. Jos muistin, keneltä esine oli, soitin ja kysyin, haluaisiko hän sen takaisin vai voisinko laittaa kiertoon. Luopuminen oli monella tapaa raskasta ja aikaa vievää, Minna kertoo.

Vaunussa on ilmastointi, nestekiertoinen lämmitys myös lattiassa ja muun muassa aurinkopaneelit. Päivänvalo pääsee sisään suurista ikkunoista. Vedenkulutusta seurataan diginäytöiltä. ”Kemiallinen vessa ei haise, eikä sitä ihteään tarvitse tuijottaa pytystä”, Minna sanoo.

Säästettävän omaisuuden valintaan vaikutti eniten se, mitä vaunuun mahtuisi. Muuttoa suunnitellessa tärkein työkalu oli mittanauha, se kulki Minnan mukana ihan kaikkialla.

– Google keep -appini oli täynnä muistiinpanoja erilaisista mitoista, niitä oli aivan älyttömästi. Paljonko keittiön korkea kaappi kapenee yläosasta vaunun kaarevien muotojen mukaan tai miten pienenee lukon kohdalta ja niin edelleen.

Koti on koti, pyörilläkin

Nyt vaunukodissa irtain on läpinäkyvissä muovilaatikoissa niin, että jokaisen kaapin ja lokeron suulta näkee, mitä siellä on. Isommat harrastusvälineet, välikausivaatteet sekä vierassängyn patjat ja peitot haetaan vuokravarastolta tarpeen mukaan. Siellä odottavat myös bambuiset matka-astiat sitä aikaa, kun vaunulla lähdetään reissuun.

– Tien päälle ei oteta sellaista, mikä menisi helposti rikki tai lisäisi vaunun painoa. Silloin pakkaamme Marimekot ja Iittalat laatikkoon ja viemme ne varastoon.

Juolan vaunukoti eroaa vanhoihin pakettiautoihin viritellyistä asuntoautoista juuri siinä, ettei sitä ole nikkaroitu retkimajaksi tai väliaikaiseksi reissuprojektiksi. He päättivät muuttaa kotinsa pyörien päälle, mutta niin, ettei elämänlaadusta, kodin viihtyisyydestä tai tunnelmasta tingittäisi. On toimiva keittiö, suihku- ja wc-tila, taulu-tv ja koriste-esineet televisiotasolla, isot löhötyynyt sängyn päällä, valokuvat seinällä sekä lattialämmitys.

Käsitykseni kodista ei ole muuttunut mitenkään, vaikka ympärillä ei ole talonseiniä.

Minna luettelee, että uudessa kodissa on pyykkipistettä lukuun ottamatta samat toiminnot kuin aiemmissakin asunnoissa: makuuhuone nukkumiseen, olohuone rentoiluun, keittiö kokkailuun, ruokapöytä sekä työpiste. Kun aamupalatarvikkeet on siivottu, pöytä muuttuu IT-suunnittelijan etätyöpisteeksi aivan kuten tiiliseinienkin sisällä tapahtui.

– Käsitykseni kodista ei ole muuttunut mitenkään, vaikka ympärillä ei ole talonseiniä. Koti on edelleen sama: se, mihin perheineni asetun. Muuton jälkeen en ole kertaakaan ikävöinyt vanhaa asuntoa tai edes ajatellut, millainen arki sinne jäi. Vaunu on meille pysyvä koti ja koska kotimme on nyt pyörien päällä, se mahdollistaa meille uudenlaisen vapauden, Minna tiivistää.

Joka toinen viikonloppu olohuoneen sohva-alueelle tehdään teinille vuode. Tilaa vievät täkit ja petauspatjat ovat väliviikot säilössä vuokravarastolla ja haetaan sieltä aina, kun Petrin poika tulee matkailuvaunulle asumaan.

Vaunun kyljessä on 18-neliöinen etuteltta, joka on kuin kuisti tai olohuoneen jatke. Sinne ripustettiin jo tunnelmalliset valot ja pian tuodaan lämmittimet sekä kylmää torjuva eristys. Juolat satsasivat vaunun varusteluun, koska kodin mukavuudesta ei haluttu tinkiä. ”Käsitys kodista ei muuttunut seinien mukana.”

Entäs ne kuratassut?

Koti on nyt kuukauden ajan ollut parkissa tutussa kotikaupungissa Kokkolassa, meripuiston leirintäalueella. Siellä Juolat aikovat viettää ensimmäisen talven, opetella vaunuelämää rauhassa ja seurata, miten laitteet toimivat, jos pakkanen putoaa vaikkapa miinuskolmeviiteen.

– Pitkän tähtäimen suunnitelma on voida vaihtaa maisemaa, jos siltä tuntuu ja ehkä joskus tehdä pidempikin irtiotto. Haluamme kuitenkin ensin opetella ja nähdä, miten arjesta saadaan parhaiten sujuvaa.

Vaunun ovelta on 150 metriä merenrantaan ja rantaviivaa riittää käveltäväksi puolen kilometrin verran. Maisema on kaunis, ja iso pihakoivukin kasvaa juuri vaunun etuteltan kohdalla. Sinne Minna sytyttää iltaisin tunnelmavaloja ja kynttilöitä ja istuu kestittämään vieraita. Kylässä on käynyt toistaiseksi suurimmillaan kuuden hengen porukka.

– Tutuille olen sanonut, että kylään saa tulla ihan vaikka vain uteliaisuudesta. Ajattelen, että voimme tarjota vieraillemme jotain muutakin kuin sisällä nököttämistä: mennä kävelylle merenrantaan tai ulos paistamaan makkaraa, Minna sanoo.

– Toki, kun koirat riehaantuvat tervehtimään tulijoita, täällä on – noh – lievä kaaos. Sitten kun ne rauhoittuvat, oikaistaan matot ja istahdetaan kahville.

Juolat halusivat panostaa vaunukodin viihtyvyyteen sisustuksella. Tärkeät valokuvat, värikkäät löhötyynyt, koriste-esineet ja maljakot pääsivät esille ihan kuten edellisessä asunnossakin. ”Vaunu ostettiin meille kodiksi. Täältä ei puutu mitään”, Minna sanoo.

Koirien mukavuutta ja arkitoimia Minna kertoo miettineensä muutossa ehkä eniten. Miten tila on niille rauhallinen, turvallinen ja toimiva? Miten kahden tiibetinterrierin ja kahden amerikancockerin pitkät turkit pestään ja kuivataan kurakeleillä? Miten ne mahtuvat leikkimään ja päästelemään höyryjä, kun aidattua pihaa ei enää olekaan käytössä?

– Etuteltassa mahtuu näköjään vetämään kunnon tiibetiläisrallit ja yhdeksän metrin suoralla saa jo hyvän vauhdin, Minna naurahtaa.

– Koiramme viihtyvät siellä, missä ihmisetkin ovat. Isossa talossa ne vaihtoivat paikkaa aina minun perässäni, mutta täällä ne rauhoittuvat paremmin, kun näkevät yhdellä vilkaisulla, missä olen. Ja kun koiria pitää lenkin jälkeen pestä, kannan yhden suihkuun ja muut odottavat etuteltassa. Kyllä se kuratassujen pesu harmitti asunnossakin.

Kosteilla keleillä Juolat säätavat vaunussa ilmastoinnin niin, että huoneilma pysyy mukavana. Siihen ja vaunun moderniin tekniikkaan he päättivät satsata isosti, katolla on jo aurinkopaneeleja ja lisää saattaa tulla. Vaunun varustelussa pyritään sellaiseen omavaraisuuteen, että välillä kodin voisi parkkeerata kauas palveluista ja sähkötolpista.

Toiminnot ovat nykyään koneistettuja ja moderneja. Ei sitä ihteään tarvi pytystä tuijotella.

Harjoitteluvaiheessa Minna kellotti, kauanko kymmenen vesilitran valuttaminen kesti. Käyttöveden määrän ja harmaavesisäiliön täyttymisen pystyy tarkistamaan diginäytöltä ohjauspaneelista. Kemiallisen vessan tyhjennys on toistaiseksi ollut Petrin homma.

– Mutta kyllä minäkin siihen aion opetella, Minna lupaa.

– Kaikki tällaiset toiminnot ovat nykyään koneistettuja ja moderneja. Ei sitä ihteään tarvi pytystä tuijotella.

Renkaallinen harmaavesisäiliö kärrätään tyhjennyspisteelle ja käyttövesi kannetaan säiliöissä autoon.

– Ne ovat isoimmat fyysiset ja säännölliset tehtävät, mitä vaunuasumiseen kuuluu. Toisaalta tämän kodin imurointi vie vain kolme minuuttia. Ulkoilmassa tulee oltua enemmän, ja Polarin aktiivisuusmittarissa lukemat paukkuvat monena päivänä 140 prosenttiin, Minna sanoo.

Minna huomaa uuden arjen jo muokanneen myös hänen kulutustottumuksiaan. Koska leirintäalueen sähkö on kalliimpaa, sen käyttöä huomioi tarkemmin.

– En lotraa tai haaskaa vettä, koska se kostautuu fyysisenä työnä, kun likavesi pitää viedä ja käyttövettä tuoda. Kun puhdasta vettä jää vaikkapa ruuanlaitosta tai kahvinkeitosta, kaadan sen koirien juomakuppiin enkä viemäriin, Minna kuvailee.

Hän arvelee, että myös heräteostokset jäävät vastaisuudessa tekemättä. Puoliksikäytettyjä shampookokeiluja ei mahdu kaappeihin unohtumaan.

– Ruokahävikki on pudonnut meillä aivan minimiin, kun jääkaappiin ei voi hamstrata kaikkea, mitä kaupassa keksii haluta.

Pannullinen kahvia valmistuu 12 minuutissa. ”Kahvihetkestä on tullut meille oma fiilistelyjuttu, erityinen hetki. Kiireessä voi paikata murukahvilla ja vieraille sanomme heti, että santsikupillista joutuu sitten odottamaan.”

Entinen kauhukuva, nykyinen onni

Uudessa asumismuodossaan Juolat maksavat matkailuvaunun rahoitusta, sähköstä kulutuksen mukaan sekä kausimaksua leirintäalueen vaunupaikasta. 80 euron kuukausimaksu on kuin asunnon vuokra tai vastike: se sisältää tonttipaikan, veden sekä jätehuollon ja huoltorakennuksen palvelut, mikäli niitä haluaisi käyttää. Lisäksi Juolat maksavat vakuutusta vaunulle, sen irtaimistolle ja varastoidulle omaisuudelle sekä autolle. Myös varastotilasta juoksee kuukausivuokra.

– Eläminen maksaa silti huomattavasti vähemmän kuin ennen. Olemme laskeneet, että tällä elämäntyylillä säästää tuntuvasti, Minna vertaa vuokra-asumiseen.

– Kun muutama vuosi sitten myin aiemman omakotitaloni, tutut ihmettelivät, miksi silloin ryhdyin vuokralle enkä ostanut uutta. Halusin kuitenkin olla vapaa tekemään ihan mitä vain ja nyt sen tein.

Olen kaivannut sisäistä rauhaa ja tämä elämänmuutos tuntuu nyt vastaavan siihen tarpeeseen.

Parikymmentävuotta sitten, kun lapset olivat pieniä, Minna olisi pinkonut juoksuun, jos hänelle olisi ehdotettu elämää tai edes matkaa asuntovaunussa.

– Olen aina toivonut elämältä helppoutta. Silloin sitä edustivat talo ja auto ja oma piha. Ikä, kokemukset ja elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat. Jossain vaiheessa huomasin, etten osannut enää rauhoittua isossa talossa, aina oli muka pakko olla tekemässä jotain enkä osannut vain olla. Olen kaivannut sisäistä rauhaa ja tämä elämänmuutos tuntuu nyt vastaavan siihen tarpeeseen, Minna pohtii.

Moni on kehunut elämänmuutoksen tehnyttä avioparia rohkeaksi, osa on epäillyt heidän pärjäävän ja jotkut kauhistelleet, miten kukaan voi elää noin.

– En ole koskaan kokenut, että asioita pitäisi olla statuksen vuoksi enkä ole katsonut, onko naapurilla ollut isompi tai uudempi auto. En ole nytkään paljon miettinyt, mitä muut ajattelevat, Minna aloittaa.

– Jos sitten aikanaan vanhainkodissa muut mummelit harmittelevat, etteivät uskaltaneet tai jotain jäi tekemättä, minä voin sanoa että minäpä uskalsin ja tein. Se ajatus tuottaa minulle mielihyvää.

Minna ja Petri Juolan vaunuelämää voi seurata Instagramissa: kotina_matkailuvaunu

Lue lisää: Tiesitkö, että Remppa vai muutto -ohjelman parit roudaavat itse tavaransa? Tuottaja vastaa 12 tiukkaan kysymykseen, jotka vaivaavat katsojia

Lue lisää: Merita rakensi vanhoista ikkunoista huikean 30 neliön kasvihuoneen – säästi samalla tuhansia euroja

Lue lisää: 70-luvun parakista tuli unelmien koti – Rantaset remontoivat talon, jota kukaan muu ei halunnut

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?