”Kun ainoa sisareni aivan odottamatta ja ilman mitään selitystä teki itsemurhan, tuntui että myös oma siihenastinen elämäni päättyi sinä päivänä. Kaikki se suru, järkytys ja tuska oli aluksi niin kokonaisvaltaista ja repivää, että olin aivan toimintakyvytön.” Sisko, 38
Perjantaina 10. syyskuuta vietetään itsemurhien ehkäisypäivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietämystä ja tuoda esille se, että itsemurha on estettävissä, itsetuhoisiin ajatuksiin on saatavissa apua ja itsemurhasta voidaan puhua turvallisesti.
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö ja kriisityöntekijänä työskennellyt Frans Horneman muistuttaa, että itsemurha ei saisi olla tabu.
– Itsemurhasta on voitava puhua avoimesti, koska se vaikuttaa niin moneen ihmiseen. On myytti, että itsemurhista puhuminen lisää itsemurhia. Moni luulee niin, mutta tutkitusti näin ei ole, Horneman sanoo.
”Veljeni itsemurha oli kauhea shokki koko perheellemme. Tunteita oli paljon, järkytystä, surua, vihaa, kaipausta, rakkautta. Mutta ei häpeää. Puhuimme keskenämme avoimesti koko perhe, ja tapaus lähensi meitä.” Raili, 67
Itsemurhan vaikutukset ovat moninkertaiset, sillä itsemurha vaikuttaa tekijän lähipiiriin.
– Läheisen itsemurha on aina traumaattinen kriisi. Se järkyttää usein syvästi, ja tapahtuneen kohtaaminen vie paljon voimia ja aikaa.
Me Naiset pyysi läheisensä itsemurhan kautta menettäneitä kertomaan oman tarinansa. Tässä jutussa suomalaiset kertovat, millaisia tunteita läheisen itsemurha voi herättää.
Tunteiden kirjo on laaja
”Jäin 38-vuotiaana leskeksi, kun aviomieheni teki itsemurhan. Ensishokista selvittyäni minua suututti ja raivostutti hänen tekonsa. Tunsin tietysti myös suurta surua, mutta viha kantoi yli pahimman ja hautajaisten. En pystynyt käsittämään, että joku voi haluta kuolla niin paljon, että surmaa itsensä.” Marjut, 42
””Maailma pysähtyi siihen puheluun. Iski shokki, loputon pimeys ja syvä suru. Miten vaikeaa voi olla hengittää.” Salla, 54
Frans Hornemanin mukaan on hyvin yksilöllistä, millaisia tunteita ja ajatuksia itsemurhalle läheisensä menettänyt käy läpi.
Tunteiden kirjo on laaja: joku saattaa kokea suunnatonta surua, toinen epäuskoa, vihaa, hämmennystä, pelkoa tai jopa helpotusta. Reaktioon voivat vaikuttaa oma persoona, aikaisemmat menetykset ja elämänkokemukset sekä se, onko menehtynyt esimerkiksi puoliso, vanhempi, sisarus, ystävä vai oma lapsi.
– Kaikki tunteet, joita läheisen menettäminen aiheuttaa, ovat valideja. Ihmisellä on oikeus kokea juuri niitä tunteita, joita hän kokee, Horneman muistuttaa.
”Olin niin shokissa, että kävin kaksi päivää töissä normaalisti veljeni kuoleman jälkeen, eikä kukaan huomannut mitään. Yritin epätoivoisesti pitää kiinni elämästä, jossa veljeni oli mukana, enkä suostunut myöntämään hänen kuolemaansa.” Katja, 43
”Minulle jäi pahoja pelkotiloja, että joku toinenkin voi tehdä niin.” Pirjo, 61
Mielen lisäksi myös keho voi reagoida kriisiin. Esimerkiksi vatsakivut ja päänsärky ovat tyypillisiä kehollisia reaktioita, vaikka niitä ei välttämättä osata liittää koettuun kriisiin.
”Kipu oli niin fyysistä kuin henkistäkin: oksensin, huimasi, tuska repi rintaa. Tuntui että sydän kaivautuu rinnasta ulos, ahdisti. Välillä tuntui kuin kaikki olisi pahaa unta. Aamuisin tuska ja ahdistus palasivat. Itkin ja huusin.” Erja, 57
Kriisin vaiheet etenevät yksilöllisesti
Kriisitilanteissa koetuille reaktioille on olemassa vaihemalli, johon kuuluvat shokki, reaktio, tapahtuneen käsittely ja uudelleensuuntautumisen vaihe. Mallia on kuitenkin kyseenalaistettu, sillä asiantuntijat pitävät sitä liian yksinkertaisena
– Vaihemalli voi auttaa jäsentämään omaa kokemusta, mutta kriisin vaiheet eivät etene kaikilla samalla tavalla. Joku saattaa hypätä vaiheiden yli tai mennä niissä taaksepäin.
Joillekin suru voi iskeä nopeasti, mutta Hornemanin mukaan on hyvin tavallista, että surun tunnetta ei tule pitkään aikaan tapahtuneen jälkeen.
”Olin 17-vuotias, kun poikaystäväni teki itsemurhan. Siinä hetkessä en osannut asiaa käsitellä, ja alkushokin jälkeen jatkoin elämääni. Viisi vuotta myöhemmin se kuitenkin iski tajuntaani, sairastuin masennukseen ja vasta pitkällisen terapiajakson jälkeen voin sanoa olevani asian kanssa sinut.” Anneli, 33
Yllättävät ja vaikeatkin tunteet ovat sallittuja
”Kaksi veljeä ja äitini ovat tehneet itsemurhan. Ihan pienestä pitäen pelastin heitä yrityksiltä. Kun tieto äidin kuolemasta tuli, oli se järkytys mutta myös helpotus, kun tiesi, että nyt minulla loppui stressi siitä, milloin tämä tieto tulee.” Sanna, 32
”Isäni itsemurha ei tullut yllätyksenä. Hän oli tavattoman väsynyt, kyllästynyt elämään, joka hänen kertomansa mukaan oli valmis. Kun hän kuoli, en vajonnut syvään suruun, vaan totesin miltei välttämättömän tapahtuneen.” Reijo, 67
Frans Hornemanin mukaan ei ole lainkaan tavatonta, että itsemurhan tehneen läheiset saattavat kokea jopa helpotusta. Näin voi käydä silloin, jos itsemurhan tehnyt on kamppaillut pitkään haasteiden kanssa ennen menehtymistään.
– On hyvin inhimillistä, että omasta helpotuksen tunteesta saatetaan kokea syyllisyyttä tai häpeää.
”En ollut ensimmäiseen pariin vuoteen edes surullinen, koska suru peittyi kaiken sen syyllisyyden, katumuksen ja ahdistuksen alle. En ollut päivääkään sairaslomalla, koska pelkäsin olla yksin kotona ajatusteni kanssa. Samalla koin ylitsepääsemätöntä syyllisyyttä tapahtuneesta, sekä siitä että en ollut surullinen. Assi, 30
Itsemurhaan liittyvät vaikeat tunteet, kuten helpotus, häpeä ja syyllisyys, saatetaan haluta pitää salassa. Tunteista ei kuitenkaan pääse eroon tukahduttamalla, vaan niiden kannattaa antaa tulla.
– Työni puolesta tiedän, että reitti tunteiden läpi on hyväksymisen kautta. Jos yrittää tukahduttaa tai jättää tunteet kokematta, se voi heikentää omaa vointia. Tie eteenpäin on se, että myös epämiellyttävät tunteet hyväksyy ja kokee.
– Syyllisyys, häpeä ja muut ikävät ja voimakkaat negatiiviset tunteet ovat todellisia, mutta eivät kestä ikuisesti.
Miksi näin kävi?
”Poikani ei jättänyt mitään viestiä, joten minulle tuli pakonomainen tarve löytää jostain sellainen. Etsin ihan mahdottomista paikoista jotain lappusta.” Teija, 53
”Eniten järkytti se, etten ollut huomannut miten paha hänellä oli olla. Siitä syyllisyydentunteesta ei vain pääse irti.” Mimi, 24
””Joka päivä mielessä on yksi kysymys: miksi?” Memmu, 35
Kun läheinen on tehnyt itsemurhan, läheisten on tärkeää painaa mieleen, että tapahtunut ei ole heidän syytään. Itsemurha on aina ihmisen oma ratkaisu, jolle ei ole yksittäisiä syitä.
– Itsemurha ei koskaan johdu vain yhdestä asiasta. Siihen vaikuttavat menehtyneen tausta, mahdolliset mielenterveyden häiriöt, kriisitilanne, traumaattiset kokemukset, ympäristötekijät ja synnynnäiset tekijät. Nämä yhdessä aiheuttavat täydellisen myrskyn ihmisen itsetuhoisella hetkellä.
”Olen aina ollut isän tyttö ja vieläkään, 19 vuoden jälkeen, en ole sinut asian kanssa. Välillä pinnalla on suuri viha. Kuinka hän saattoi tehdä tämän minulle, miksei hän halunnut nähdä lastenlasten kasvavan, miksi rakkauteni ei riittänyt pelastamaan häntä.” Jane, 45
Horneman työskentelee itsemurhaa yrittäneiden kanssa. Hänen mukaansa asiakkaiden tarinoissa korostuu usein halu paeta sietämätöntä olotilaa. Itse kuoleminen ei välttämättä ole päämäärä, vaan se, että ihminen haluaa saada sietämättömältä tuntuvan olotilan päättymään.
– Se olotila on niin todellinen ja hirveä, ettei sille välttämättä keksi sillä hetkellä mitään muuta pakotapaa kuin kuoleman.
Jokainen itsemurhaan liittyvä tarina on erilainen. Kaikilla ei välttämättä ole elämässään pitkän aikavälin haasteita. Itsemurha voi olla impulsiivinen teko hetkellä, jolloin elämässä on niin monta kuormitustekijää, ettei mieli enää kestä painetta.
– Kun ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan, se on nimenomaan tila, jossa aivot eivät toimi tavanomaisesti, vaan ne ovat oikosulussa. Voi olla, ettei ihminen lainkaan muista syitä elää, hän ei välttämättä muista omaa perhettään tai läheisiään. Tavallisessa tilanteessa nämä syyt elää tulisivat mieleen, mutta oikosulun hetkellä ne voivat kadota mielestä.
– Itsetuhoinen tila on ajallisesti rajattu, mutta kaikilla ei ole keinoja päästä siitä pois, ja valitettavasti osa päätyy silloin itsemurhaan.
Miten selviytyä ja mistä saa apua?
Kun ihminen on tehnyt itsemurhan, myös hänen läheistensä itsemurhariski kohoaa tilastollisesti. Siksi läheisten on tärkeää saada tukea, varsinkin, jos he itse kokevat sitä tarvitsevansa.
”Siskoni teki itsemurhan, kun olin pieni lapsi. Aikuisiällä olen menettänyt myös isäni ja sisareni tyttären itsemurhalle. Rämmin kaiken läpi, kunnes masennuin ja päähäni alkoi tunkea pelkotiloja sekä itsetuhoisia ajatuksia. Säikähdin ja hain välittömästi apua. Minulla todettiin vakava masennus.” Aamu, 44
”Tarvitsin sitä että joku kuunteli eikä tarjonnut neuvoja, ne tuntuivat turhilta tilanteessani. Ystävän kanssa jaettu itku oli paras apu.” Reetta, 27
””Mieleeni on jäänyt ambulanssityöntekijän pyyteetön halaus, jonka hän minulle antoi tapahtumapaikalla.” Hanna, 42
Kun on kokenut menetyksen, on ensin hyvä tutkia omaa olotilaa. Monilla on kriisin hetkellä tarve puhua asiasta. Silloin voi hakeutua keskustelemaan kahden kesken auttajan kanssa.
– Usein läheisen itsemurha on niin järkyttävä kriisi, että olisi tärkeää hankkia ulkopuolista apua. Näin on etenkin silloin, jos oma lapsi on tehnyt itsemurhan.
Kaikki eivät halua ulkopuolista apua, eikä sitä kannata tuputtaa. Sosiaalisen tuen hankkiminen on kuitenkin suositeltavaa. Osa tarvitsee sitä enemmän, osa vähemmän.
”Kriisipisteestä löysin lopulta apuni ja pääsin traumaterapiaan. Olen liikutukseen asti kiitollinen siitä, että joku kuunteli, vaikkei minulla ollut edes tuolloin vielä oikeita sanoja.” Assi, 30
”Sain heti samana päivänä kriisikeskuksen tuen ja pääsimme lasten kanssa kotoamme pois. Kokoajan mentiin mun ehdoilla ja oltiin tukena ja turvana. Hautajaisista perunkirjoitukseen sain tukea ja apua sosiaaliohjaajalta. Olen todella kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja avusta mitä sain.” Ninnu, 33
Läheisen itsemurhissa korostuu myös vertaistuen merkitys. Esimerkiksi MIELI ry:ssä on vertaistukiryhmiä, joista voi saada apua.
””Vertaistuesta muodostui kantava voima. Vertaistukiryhmästä löysin ihmisiä, jotka olivat käyneet läpi saman, ihmisiä, joiden kanssa kaikki tunteet on sallittuja ja ihmisiä, jotka ymmärtävät, vaikkei sanoisi mitään.” Emmi, 31
Osalle selviytymiskeino on se, että hankkii tietoa ja alkaa pohtia, miksi näin kävi. Myös luova tekeminen, kuten liikunta, taide ja käsityöt, voivat auttaa jaksamaan. Toiset tukeutuvat läheisiin, osa voi haluta prosessoida tapahtunutta itsekseen.
Myös omat mielen jaksamista tukevat selviytymiskeinot ovat tärkeitä. On huolehdittava siitä, että syö, liikkuu ja yrittää nukkua. Jos ei pysty nukkumaan, olisi tärkeää hakea siihen apua.
– Menetyksen kokeneen oma toimintakyky usein alenee. Jos ei kykene selviytymään päivittäisistä asioista, on haettava apua terveydenhuollosta.
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta
”Pikku hiljaa elämässä alkoi tuntua iloa. Sekin aiheutti aluksi syyllisyyttä. Kuinka voin nauraa, kun rakas tyttäreni on kuollut. Ilo ja nauru löysi kuitenkin takaisin elämääni. Suru on muuttanut muotoaan. Se tulee kylään lupaa kysymättä, mutta se myös lähtee eikä enää nujerra minua täysin alleen.” Erja, 57
On yleinen harhakäsitys, että surulla olisi kesto.
– Kriisityöntekijöiltä kysytään usein, että milloin surusta pääsee eroon. Surua ajatellaan ajallisena, joskus loppuvana jaksona. Todellisuudessa on yleensä niin, että suru ei lopu, vaan muuttaa muotoaan. Siitä tulee osa elämää.
– Se voi olla aaltoilevaa ja purskahdella esiin vuosienkin kuluttua. Esimerkiksi läheisen kuolinpäivä on monille vaikea. Surusta eroon pääseminen ei ole tavoite, vaan se että sen voi hyväksyä ja sen kanssa oppii olemaan.
”Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää, vaikka se onkin joskus raskasta. Ihanat muistot auttavat jaksamaan, ja tieto siitä, että poikani ei halunnut minulle mitään pahaa. Ei hän jaksanut ajatella, minkä tuskan hänen tekonsa äidille jättää.” Pirkko, 58
””Suru on jäänyt pysyvästi elämääni. Suru on minulle jotakin muuta kuin joukko tunteita; se on olemisen tila. Suruni on hyvää surua, ja se saa olla minussa. Olen sureva äiti niin kauan kuin elän.” Kristiina, 62
”Perustin 5 vuotta isäni itsemurhan jälkeen oman hautaustoimiston. Haluan tukea muita läheisensä menettäneitä työni kautta. Jokaisen suru on henkilökohtainen, mutta yhdessä jaettuna siitä voi jalostua jotain hyvää.” Minttu, 39
Läheisen itsemurha on järkyttävä tapahtuma elämässä kenelle tahansa, mutta siitäkin voi selviytyä, Frans Horneman muistuttaa.
– Surun ja koetun asian kanssa voi oppia elämään ja voi elää itse hyvän ja pitkän elämän. Suru kulkee mukana, mutta toivoa on.
”Muistan hetken, kun tunsin ensimmäisen kerran iloa sydämessä saakka. Silloin tiesin, että selviydyn. Elämä ja minuus on täytynyt rakentaa pala palalta, vuosi vuodelta uudelleen ja oppia elämään raskaan menetyksen jälkeen. Hyväksyä asia, vaikkei siitä toivu. Elää ikävän, surun, tuskan ja rakkauden kanssa rinta rinnan. Lapsi kulkee mukana, osana elämääni, vaikka hänen aikansa pysähtyi 20-vuotiaana. Muistot ovat onneksi olemassa, ja kiitollisuus siitä, että sain 20 vuotta yhteistä elämää.” Anne, 55
Apua on saatavilla
Haluatko keskustella aiheesta ammattilaisen kanssa?
MIELI ry:n kriisipuhelin päivystää suomeksi 24/7 numerossa 09 2525 0111.
Kriisikeskukset ympäri Suomen antavat keskusteluapua kasvokkain, etäyhteyksin ja ryhmissä maksutta ja ilman lähetettä.
Netissä keskusteluapua antavat verkkokriisikeskus Tukinet ja Sekasin-chat.
Itsemurhien ehkäisykeskukset Helsingissä ja Kuopiossa antavat tukea itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen.
Surunauha ry on valtakunnallinen tukijärjestö itsemurhan tehneiden läheisille.
Lähde: Mieli ry
