Kukaan ei todellakaan halua korjata sukupuoltaan naiseksi, jotta pääsisi naistensarjaan – ex-nyrkkeilijä kertoo, miksi

Kuka etuoikeutettu cis-mies haluaisi luopua omista etuoikeuksistaan vain sen takia, että koittaisi menestyä naisurheilussa, kysyy ex-nyrkkeilijä Elina Gustafsson.

Jos kehässä vastassa olisi transnainen, kohtaisin hänet ihan samalla tavalla kuin kenet tahansa muunkin vastustajan, kertoo Elina Gustafsson.

9.8.2021 16:19

Olympialaiset ovat kuohuttaneet somea monin tavoin lähiaikoina.

Erityisesti puheen keskiössä on ollut uusiseelantilainen painonnostaja Laurel Hubbard, 43. Hubbard on olympiahistorian ensimmäinen painonnoston naisten sarjassa kilpaillut transnainen.

Tapahtuman pohjalta somessa onkin käyty kiivasta keskustelua siitä, onko reilua, että transnainen kilpailee cis-naisia vastaan olympialaisissa.

Erityisesti pelkoa on herännyt naisten ja tyttöjen urheilun tulevaisuutta kohtaan. Pelon takana on ollut ajatus siitä, että nyt miehet rynnivät korjauttamaan sukupuoltaan vain päästäkseen viemään kaikki palkintopaikat naistensarjoissa.

Muun muassa entinen EM-tason nyrkkeilijä Elina Gustafsson on ottanut kantaa keskusteluun Instagramissa.

– Keskustelu on todella absurdi. Kuka etuoikeutettu cis-mies haluaisi luopua omista etuoikeuksistaan vain sen takia, että koittaisi menestyä naisurheilussa?, Gustafsson kysyy.

Urheilumaailma on epäreilu. Mutta erityisen epäreilu se on naisille.

Tässä neljä painavaa syytä, miksi kukaan ei korjaisi sukupuoltaan naiseksi vain päästäkseen kilpailemaan naisurheiluun.

1. Pienemmät palkat

Rahan takia kilpailuun ei ainakaan kannata lähteä, sillä naiset saavat tunnetusti myös urheilussa miehiä huonompaa palkkaa.

– Naisurheilijat eivät saa välttämättä edes rahaa ollenkaan tai todella vähän, jolloin he joutuvat tekemään urheilun ohella monesti toista työtä, kertoo Gustafsson.

Toukokuussa koristähti Awak Kuier kertoi Me Naisille samasta ongelmasta. WNBA:ssa kilpailevien naiskoripalloilijoiden minimipalkka on vajaat 57 000 dollaria, joka on kaukana miesten miljoonapalkoista NBA:ssa. Markkinatietoja listaavan Statistan mukaan WNBA:n keskipalkka kaudella 2019–2020 oli noin 75 000 dollaria vuodessa, kun miesten NBA:ssa keskipalkka oli 8,32 miljoonaa dollaria vuodessa.

2. Arvostuksen puute

Tämä näkyy naisurheilussa monella tapaa. Esimerkiksi naisurheilun medianäkyvyys on huomattavasti surkeampi kuin miehillä

– Mitä tulee media näkyvyyteen, niin varmaan puoletkaan naisten lajeista ei näy millään tapaa mediassa ja ajatus edes puolesta on aika positiivinen, kertoo Gustafsson.

Eriarvoinen kohtelu miehiin nähden sekä arvostuksen puute naisurheilijoita kohtaan ovat olleet framilla useaan otteeseen lähiaikoina.

Esimerkiksi vastikään kohuttiin, kuinka Norjan naisten rantakäsipallojoukkue pakotettiin pelaamaan bikineissä EM-kisoissa sakkojen ja hylkäyksen uhalla.

Äskettäin uutisoitiin myös Saksan naisvoimistelijoiden kannanotosta urheilijoita kohdistuvaa seksualisointia vastaan, kun he pukeutuivat kisanäyttämölle pitkiin trikoisiin perinteisten paljastavampien asujen sijaan.

3. Huonot treeniolosuhteet

Ei riitä, että naiset joutuvat jatkuvasti todistelemaan osaamistaan ja ansaitsemaan näkyvyyttä urheilijoina. He saavat kaiken lisäksi usein huonommat treeniajat ja puitteet harjoittelulleen.

– Miehillä voi esimerkiksi olla käytössään suuri täysvarusteltu kuntosali samaan aikaan, kun naisille annetaan harjoitteluun vaivainen telineellinen käsipainoja hallin nurkasta, kertoo Gustafsson.

4. Viha ja transfobia

– Kuka nyt sitten ehdottomasti haluaisi tulla tällaiseen urheilumaailmaan kilpailemaan tosissaan ja kokemaan kaiken sen vihan ja transfobian, ihmettelee Gustafsson.

Gustafsson on kokenut ikävää kohtelua elämänsä ajan. Hänet esimerkiksi sukupuolitetaan usein väärin mieheksi. Häntä myös haukutaan mieheksi ja miehennäköiseksi.

– Koen ja olen kokenut transfobiaa läpi elämäni. Nyt haluan puolustaa heitä, joiden ääni ei pääse kuuluviin.

Myös Setan nuorisotyön vaikuttamisen asiantuntija Heta Hölttä kertoi aiemmin Me Naisille, että olympialaisissa kilpailleen painonnostaja Laurel Hubbardin ympärillä käyty keskustelu on ollut räikeän transfobista, mikä voi osaltaan lisätä vähemmistöjen kohtaamaa syrjintää ja häirintää urheilumaailmassa.

– Tätäkö mitalin kiilto silmissä sukupuoliaan korjaavat miehet haluavat tavoitella? Naiset joutuvat tekemään niin paljon enemmän työtä urheilussa kuin miehet päästäkseen edes näkyviin. Lajia kohtaan täytyy olla todella sitoutunut ja motivoitunut pärjätäkseen millään tapaa, kuvailee Gustafsson.

Lue myös: Urheilumaailma on sateenkaarinuorille yhä haastava paikka – asiantuntijan mukaan tuore keskustelu Laurel Hubbardista vaikeuttaa tilannetta entisestään

Lue myös: Kolumni: En ymmärrä, miksi urheileva maailma pelkää – kenellä täällä on oikeus määrätä säännöt?

Lue myös: Kolumni: Naisille hiluja ja bikinit päälle sakon uhalla – urheilumaailman seksistisyys konkretisoitui minulle kahdessa kuukaudessa

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?