Miksi naisten rintoihin suhtaudutaan eri tavalla kuin miesten? Kerromme - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Mitä ajattelisit, jos tätä kuvaa ei olisi käsitelty? 40 naista paljasti ihan tavalliset rintansa – kerromme nyt, miksi se hätkähdyttää yhä

Naisen rinnat kuumentavat tunteita, sillä ne on yliseksualisoitu. Siksi myös monen naisen suhde omiin rintoihinsa on arka ja monimutkainen. Voisivatko rinnat olla vain rinnat? Tässä jutussa ne ovat: paljaina, leikattuina, imettäneinä, juuri sellaisina kuin ovat.

Tätä olemme tottuneet näkemään esimerkiksi tv:ssä. Nämäkin rinnat voi nähdä jutussa myös ihan sellaisenaan.

18.7. 19:00

Uimaranta on aurinkoisena kesäsunnuntaina täynnä ihmisiä. Osa pulikoi helleaallon lämmittämässä vedessä, osa nautiskelee päivästä pyyhkeellä lekotellen. Rannalla, jos missä, näkyy, kuinka eri tavoin suhtaudumme naisten ja miesten rintoihin. Miehet kulkevat uimahousuissaan, mutta vain yksi mahallaan makoileva nainen on avannut yläosansa nyörit.

Pikkutyttö kahlaa bikineissä hiekkaämpärin kanssa. Yksikään tyttölapsi ei ole rannalla pelkässä alaosassa, vaikka heidän yläkroppansa ei vielä eroa mitenkään muista samanikäisistä.

Länsimaissa naiset pakotetaan miettimään omia rintojaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sanoo sukupuolentutkija Jenny Säilävaara Jyväskylän yliopistosta.

– Kun pienille tytöille myydään bikinejä, seksualisoidaan lapsi, hän sanoo.

Tuskin juuri kukaan tulee miettineeksi tätä ostaessaan lapselle uima-asua, vaan luultavasti ajatuskin lapsen seksualisoinnista iljettää. Vallitsevat pukeutumissäännöt ja niiden vaikutukset eivät tietysti ole kenenkään yksittäisen ihmisen syytä, vaan tulevat historiasta ja yhteiskunnan rakenteista. Silti naisen rintoihin liittämämme merkitykset epäilemättä vaikuttavat myös yksilötasolla.

Pyysimme tätä juttua varten tavallisia naisia kertomaan suhteestaan omiin rintoihin. Osa naisista myös kuvattiin juttua varten, osa lähetti omia kuvia.

Moni kertoi oma-aloitteisesti, kuinka monimutkainen, vaikeakin, suhde heillä oli omiin rintoihinsa. Rinnat oli koettu liian suuriksi tai liian pieniksi. Niitä oli hävetty ja jopa vihattu. Niiden vuoksi oli kärsitty seksuaalisesta häirinnästä, ja niiden menettäminen tai muuttuminen syövän vuoksi oli ravistellut käsitystä naiseudesta.

Toisaalta omia rintoja oli opittu rakastamaan.

Näin suuret kokemukset eivät synny tyhjästä. Siksi on tärkeää pysähtyä miettimään, mistä rintoihin liittyvät käsitykset tulevat.

Varo, nännit!

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, etteivät naisen rinnat saisi näkyä. Se, kuinka seksuaalisina ne on nähty, on vaihdellut aikojen saatossa suuntaan ja toiseen.

Esimerkiksi 1500–1700-luvuilla eurooppalaiset naiset käyttivät niin antavia kaula-aukkoja, että ne saattoivat paljastaa nännitkin. Naiset yhteiskuntaluokasta riippumatta myös punasivat nännejään samaan tapaan kuin huulia. Sitä meille ei pukudraamoissa näytetä.

”Olen peitellyt ja hävennyt rintojeni kokoa ja ryhdittömyyttä. Nykyisin kannan ne ylpeydellä, vaikka välillä toivoisin poveni olevan pienempi. Loppupeleissä ne ovat kuitenkin aika upeat.” – nainen, 54

Rinnoilla on ollut myös muita merkityksiä: kulttuurisia, sosiaalisia, poliittisia ja lääketieteellisiä. Neitsyt Maria on kuvattu taiteessa usein imettämässä Jeesus-lasta, nänni selkeästi esillä. Rinta on tällöin ollut vertauskuva hengenravinnolle, rakkaudelle ja huolenpidolle.

1400-luvulla tehtyä maalausta Ranskan kuninkaan Kaarle VII:n rakastajattaresta Agnés Sorelista on pidetty ensimmäisenä teoksena, jossa rinta on kuvattu selkeästi eroottisella tavalla.

Tätä maalausta Agnés Sorelista on pidetty ensimmäisenä teoksena, jossa rinta on kuvattu selkeästi eroottisella tavalla.

Silti myös muita merkityksiä on ollut myöhemminkin. 1700-luvulla paljasrintaisesta naisesta tuli poliittisen vapauden symboli. Näin on esimerkiksi ikonisessa Ranskan vallankumousta kuvaavassa maalauksessa Vapaus johtaa kansaa (Eugène Delacroix, 1830), jossa kansalaiset seuraavat Ranskan lippua pitelevää naista.

Rintojen rooli vaihtelee myös samassa ajassa tilanteesta riippuen. Yhdessä hetkessä ne ruokkivat lapsen, toisessa kiihottavat seksuaalisesti, kolmannessa yhdistyvät sairauteen tai jopa kuolemaan.

Nykyisin rinnat ilmentävät vahvasti naiseutta. Hollantilainen toimittaja Corien van Zweden kuvailee tänä vuonna suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Rinnat – Elämänmittainen rakkaustarina (WSOY), miten kirurgi kertoi hänelle rintasyövän edellyttämästä leikkauksesta: ”Tämä tarkoittaa, että vasen rintanne täytyy poistaa, mutta voimme tehdä heti leikkauksen yhteydessä rekonstruktion.”

– Se, että heti samaan lauseeseen ympätään mahdollisuus rakentaa uusi rinta, alleviivaa ajatusta siitä, että naisella pitää olla rinnat, Säilävaara sanoo.

Naisen rintojen, ja eritoten nännien, seksualisointi vaikuttaa olevan 2020-luvulla huipussaan. Somealustojen säännöissä raja on vedetty juuri nänneihin ja sukupuolielimiin, kaikki muu saakin sitten näkyä. Jos Instagramiin lisää vaikkapa imetyskuvan, se saatetaan poistaa alta aikayksikön.

– Jos nainen on paljastavissa vaatteissa, sitä ei välttämättä katsota pahalla. Kauneusodotukset täyttävältä naiselta se on jopa suotavaa. Mutta nänneihin seksuaalisuus liitetään niin vahvasti, että jopa maitoa tarvitsevan vauvan ruokkimista julkisesti pidetään arveluttavana nänniriskin vuoksi, Säilävaara sanoo.

Myös Vapaus johtaa kansaa -maalauksessa nainen on rinnat paljaina, mutta merkitys ei suinkaan ole seksuaalinen. Nainen symboloi vapautta.

”Ennen rinnat olivat vain osa kehoani. Kun lapseni syntyi ja sain imettää häntä, niistä tuli tärkeät, sillä uusi elämä sai niistä tärkeää ravintoa.” – nainen, 25

Suhtautuminen rintoihin vaihtelee huomattavasti sen mukaan, millaiset rinnat näkyvät, missä ja millä tavalla. Van Zweden kuvaa kirjassaan nykytilannetta hyvin:

”Yhtäältä on kaikkialla läsnä oleva, seksualisoitu rinta, joka on koon ja muodon puolesta saavuttamaton lähes kaikille naisille. Toisaalta taas meillä on oma rintamme kaikkine pienine tai suurine epätäydellisyyksineen. Ja omaa rintaa taas ei saa julkisesti esitellä.”

Van Zweden myös huomauttaa, että esillä olevat rinnat ovat aina samanlaiset (”nuoret, pyöreät ja isot”), ja ne esitetään lähes aina seksuaalisessa kontekstissa.

Syyllisinä push-upit ja uskonto?

Miksi sitten juuri rinnat ja nännit ovat niin voimakkaasti seksualisoidut? Siihen ei tunnu kellään olevan yksiselitteistä vastausta.

Kaupalliset tavoitteet ovat muovanneet asenteita ja vaikuttaneet naisihanteeseen. Rintaliivit keksittiin 1800-luvun lopulla, ja ne korvasivat korsetit seuraavan vuosisadan aikana. Rintojen litistäminen vaihtui niiden tukemiseen.

Rintani eivät ole kauniit, mutta harvalla 71-vuotiaalla on! Ne ovat silti osa minua, kuuluvat minulle ja niiden kanssa voi elää.” – nainen, 71

Aika ajoin tissien seksualisoinnista on pyritty eroon. 1960-luvulla muotisuunnittelija Rudi Gernreich toi markkinoille monokinin eli rinnat paljastavan uimapuvun, jonka uskoi normalisoivan naisten yläosattomuuden. Feministit monessa polvessa ovat pyrkineet eroon rintaliiveistä: niitä on poltettu, ja ne on kehotettu heittämään pois, koska on ajateltu, että liivien ainoa tehtävä olisi miellyttää miestä. Ajatuksena on ollut, että rintaliiveistä luopumalla naiset voisivat vapautua miesten alistavista katseista ja ottaa kehonsa haltuun.

Tulokset ovat jääneet laihoiksi. Vaikka toisen aallon feminismi ja 60-luvun hippiliike nostivat liivittömyyden suosiota hetkeksi, nykyään lähes jokainen nainen käyttää rintsikoita.

Tämänhetkinen hyperseksualisointi alkoi Säilävaaran mukaan 90-luvulla, jolloin silikonirinnat ja pushupit yleistyivät. Isoista, pyöreistä rinnoista tuli ihanne. Erilaiset muodot ja nännit jäivät piiloon toppausten alle.

Kiihtyneeseen seksualisointiin on tietysti vaikuttanut myös pornobisnes, joka luo epärealistisia odotuksia.

Halun kohteet piiloon

Sille, miksi nännit tulee niin visusti piilottaa, tarjotaan usein selitykseksi uskonnon, erityisesti Yhdysvalloissa voimakkaasti vaikuttaneen puritanismin, vaikutusta. Koska amerikkalainen kulttuuri on länsimaissa hyvin vaikutusvaltainen, myös sen siveyskäsitykset heijastuvat herkästi valtameren yli.

Englantilaisia puritaaneja muutti Yhdysvaltoihin runsaasti siirtokunta-aikaan 1600-luvun alussa, ja he muodostivat pitkään suuren osan mantereen eurooppalaislähtöisestä väestöstä. Hallinto ja arki järjestettiin liikkeen ankarien oppien mukaan. Puritanismin arvellaan vaikuttaneen merkittävästi siihen, millainen yhteiskunta ja kulttuuri Yhdysvaltoihin muotoutui.

”Häpesin pieniä rintojani 24-vuotiaaksi asti. Silloin minulla todettiin sairaus, jonka lääkitys on kerryttänyt 20 kiloa painoa. Vaikka se on ollut kova paikka, olen saanut haaveilemani rinnat. Rakastan näitä!” – nainen, 33

Voi kuitenkin kysyä, eikö uskovaisen tulisi rakastaa kehoaan sellaisena kuin se on. Kristinuskon mukaanhan ihminen on Luojan luoma.

– On ihmisen mielivaltaisuutta, että on keksitty, että naisen ruumis pitää verhota, koska se herättää miehessä haluja. Eivät vaatimukset tule Raamatusta, vaan säännöt verhotaan uskontoon, sanoo Jenny Säilävaara.

Puritanismin vaikutus näkyy kuitenkin Yhdysvalloissa tänä päivänäkin. Liikkeen arvoja on esimerkiksi se, että työnteko on erittäin tärkeää. Tulo- ja koulutuserot ovat kuitenkin Yhdysvalloissa suuria, ja Säilävaaran mukaan se luo pohjaa ”moraalipaniikeille”. Sellainen syntyi esimerkiksi vuonna 2004, kun laulaja Janet Jacksonin nänni vilahti hänen esiintyessään Super Bowlissa.

”Koin ennen, että rintani ovat liian pienet ja erillään toisistaan. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut pitämään niistä, ja nännikorujen otto on lisännyt itsevarmuuttani.” – nainen, 20

Puritanismin voi nähdä jopa voimistuneen: esimerkiksi aborttioikeutta on rajoitettu useissa osavaltioissa.

– Samaan tapaan kuin ääriajattelut saavat jalansijaa epävarmoina aikoina, myös puritaaniset arvot nousevat.

Säilävaaran mukaan suuntaukseen liittyy keskeisesti valta. Konservatiivisilla arvoilla kontrolloidaan naisten seksuaalista vapautta ja pyritään alistamaan heidät kotiin vaimoiksi ja äideiksi, pois aktiivisesta kansalaisuudesta.

Millaiset rinnat saavat näkyä?

Alastomuuskäsitykset ovat kulttuurisidonnaisia. Naisen seksuaalisuutta onkin pyritty ”varjelemaan” milloin milläkin tapaa. Suomessakin on vielä 1800-luvulla pidetty paljaita jalkoja siveettöminä. Kunnollinen nainen on peittänyt myös päänsä.

Kulttuureja, joissa rinnat ovat ruumiinosa siinä missä muutkin, on pitkään pyritty rajoittamaan länsimaista käsin. Yhdysvaltalaista moraalikoodistoa seurailevat somealustat ovat uusin väylä kontrolloida kulttuureja, joiden alastomuuskäsitys poikkeaa länsimaisesta.

Kun eteläafrikkalainen Nobukhosi Mtshali latasi vuonna 2017 Facebookiin kuvia perinteisestä, paljain rinnoin esitettävästä tanssista, somejätti poisti ne ”sopimattomina”. YouTubessa videot tanssista poistettiin, tai niihin lisättiin ikärajoitus. Rinnat seksualisoitiin väkisin.

– Isot somealustat ovat amerikkalaisia, ja niissä on heidän sääntönsä, Säilävaara sanoo.

Mtshali itse vastusti linjausta, sillä se oli hänen mielestään suora hyökkäys hänen kulttuuriaan kohtaan ja uhkasi sen perinteiden säilymistä.

– Meille mustille eteläafrikkalaisille on aina sanottu, että kulttuurimme on sivistymätön ja takapajuinen, Mtshali sanoi Mail & Guardian -lehdessä.

Lehtijutun julkaisun jälkeen Google poisti ikärajoitukset videoista.

”Koin nuorena H-kokoisten rintojeni vuoksi paljon seksuaalista häirintää. Olin 20 vuotta sitten pienennysleikkauksessa. Myös naturismi on tehnyt hyvää kehonkuvalleni: siinä kehoa ei seksualisoida.” – nainen, 61

Vaikka yhdysvaltalainen häveliäisyys leviää internetin välityksellä, se ei rajoitu sinne.

Suomessa feministisen Cult Cunth -aktivistiryhmän kolme jäsentä heitettiin kesäkuussa ulos Rauhaniemen kansankylpylästä Tampereella, koska he saunoivat yläosattomissa. Cult Cunth pyrkii edistämään tasa-arvoa normalisoimalla erilaisia rintoja, mutta aktivistit eivät olleet paikalla osoittamassa mieltään. Silti muut ihmiset tekivät numeron heidän kehoistaan. Henkilökunta päätti poistaa naiset rannalta, kun toinen saunoja oli ilmoittanut tilanteesta. Aktivistien mukaan paikalla oli myös miehiä, jotka ivasivat heidän kehojaan.

Yhdeksi perusteeksi poistaa naiset rannalta kylpylä ilmoitti, että paikalla oli lapsia. Tapaus sai monen hämmentymään: Mihin katosi ikiaikainen saunakulttuuri?

Uutisen nettikommentointi kertoo myös siitä, miten erilaiset säännöt erilaisille kehoille ovat, Jenny Säilävaara huomauttaa.

– Keskustelussa kritisoitiin paljon aktivistien ruumiinmuotoa. Ilmeisesti ”kauniimmat”, pyöreät ja epärealistiset, rinnat saisivat mieluummin näkyä.

Aivan tavallisista rinnoista on ihannetissipaljouden keskellä tullut harvinaisuus. Tavallisia, siis monenkokoisia, -värisiä ja -näköisiä rintoja näkee ehkä uimahallissa, mutta ei juuri muualla. Onko siis mikään ihme, jos kehonkuvamme vääristyy?

– On surullista, jos pelko siitä, että on erilainen, rajoittaa elämää ja aiheuttaa stressiä. Siinä mielessä suomalainen saunakulttuuri, jossa kaikki voivat olla sekasaunassa ilman minkäänlaista kajoamista tai kommentointia, on ihmiselle hyväksi.

Olennainen kysymys onkin, kenelle rinnat kuuluvat. Niihin kohdistuva katse on pitkään ollut hyvin miehinen, halusi nainen sitä itse tai ei.

– Ajatellaan, että imettävän äidin rinnat kuuluvat myös lapselle, mutta muulloin vallitsee heteroseksuaalinen ajatus miehen miellyttämisestä.

”Olen ollut rintasyövän vuoksi sädehoidoissa ja rintojani on leikattu. Arvet ovat osa minua, mutta saan varmasti käsitellä naiseuteeni vaikuttavia asioita loppuelämäni.” – nainen, 44

Seksualisointia vastaan

Uskaltaakohan edes toivoa, että rinnat olisivat joskus ihan vain rinnat? Että naisetkin voisivat taas halutessaan oleilla uimarannalla yläosattomissa, eikä rintoihin kohdistuisi niin valtavia paineita ja odotuksia ulkopuolelta.

Alusvaateosastolla on jo joitakin vuosia ollut nähtävissä merkkejä luonnollisuuden noususta. Tarjolla on taas kevyitä liivejä, jotka paljastavat rinnan oman muodon, kenties nännitkin. Myös ilman rintsikoita kulkeminen tuntuu kasvattaneen suosiota jo ennen koronaa.

”Olen ihan tyytyväinen rintoihini, mutta aina jotain voisi tietysti muuttaa. En kuitenkaan tekisi mitään kirurgista toimenpidettä pyöreämpien, isompien ja seksikkäämpien rintojen eteen.” – nainen, 29

Alusvaateketju Changen tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista naisista ”ei missään nimessä ota aurinkoa yläosattomissa”. 18–24-vuotiaiden keskuudessa osuus oli kuitenkin 65 prosenttia.

Me Naisten kesäpukeutumista koskevaan kyselyyn vastanneista peräti 60 prosenttia oli sitä mieltä, että naisilla on yhtäläinen oikeus ottaa aurinkoa yläosattomissa kuin miehilläkin.

Myös somen nännipolitiikan vastustus on kasvanut nopeasti myös länsimaissa, Yhdysvallat mukaan lukien. Vuonna 2012 syntyneen Free the Nipple -liikkeen tavoitteena on edistää sukupuolten yhdenvertaisuutta ja poistaa tabu naisen rintojen ja nännien ympäriltä.

– Olisi kehorauhan kannalta kaunis ajatus, että rinnat voisivat joskus olla vain rinnat. Se voisi hälventää ulkopuolelta tulevia paineita siitä, onko riittävä ja kaunis, Jenny Säilävaara pohtii.

– Tällä hetkellä ollaan kuitenkin aika kaukana siitä.

Tällä viikolla Me Naisten teemana on kehorauha. Julkaisemme aiheeseen liittyviä juttuja verkossa joka päivä 12.–18.7. Tämä on kehorauhaviikon päätösjuttu. Aiemmat jutut:

Tajusin, etten poistanut karvoja itseäni varten, ja lopetin sen – yksi asia yllätti

Elsa sovitti housuja kaupassa ja itki, kun mitkään eivät mahtuneet – nyt vaatteita saa myös isossa koossa, mutta muutosta tarvitaan yhä

Kehopositiivisuusvaikuttaja Iida, 25, saa paljon vihaviestejä – ja joskus ne pääsevät ihon alle: ”En ole immuuni vallitseville kauneusihanteille”

Sama mekko, eri kroppa – 9 suomalais­naista puki saman vaatteen eri koossa, ja tältä se kullakin näyttää

Liian korkea painoindeksi voi estää pääsyn terveydelle tärkeään leikkaukseen – asiantuntija: ”Todellisuudessa BMI kertoo terveydestä hyvin vähän”

8 paineista vapaata bikinikuvaa, joissa pääosassa on kesästä nauttiminen – ei Instagram-poseeraaminen

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?