Liian korkea painoindeksi voi estää pääsyn terveydelle tärkeään leikkaukseen – asiantuntija: ”Todellisuudessa BMI kertoo terveydestä hyvin vähän” - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Liian korkea painoindeksi voi estää pääsyn terveydelle tärkeään leikkaukseen – asiantuntija: ”Todellisuudessa BMI kertoo terveydestä hyvin vähän”

Liian suuri painoindeksi esti Hetan Laihon, 27, pääsyn rintojen pienennysleikkaukseen. Samalla tiedetään, ettei BMI ole täysin pätevä terveyden mittari. Miksi sitä käytetään yhä määrittelyperusteena?

Liian korkea BMI voi evätä pääsyn esimerkiksi rintojenpienennysleikkaukseen.

13.7. 18:00

”Vielä tulisi laihduttaa kolme kiloa.”

Näin lääkäri totesi turkulaiselle Heta Laiholle vuonna 2017. Heta oli tuolloin 23-vuotias ja hakeutunut lääkärin vastaanotolle, jotta saisi lähetteen rintojen pienennysleikkaukseen.

– Kaikki muut vaadittavat kriteerit täyttyivät, mutta homma tyssäsi siihen, että painoindeksini oli liian korkea. Vaikka painon ylitys ei ollut montaakaan kiloa, lääkärin mukaan lähete kirurgin arvioon tulisi vain bumerangina takaisin, Heta kertoo.

Painoindeksin raja rintojen pienennykselle on 30. Hetalla luku oli 30,8, joka lukeutuu merkittävän ylipainon alueelle. Ylipaino lisää komplikaatioita eikä pienennysleikkausta siten voida toteuttaa täysin turvallisesti.

Heta ei päässyt rintojen pienennysleikkaukseen liian korkean BMI:n vuoksi.

Kielteinen päätös oli Hetalle pettymys, mutta toisaalta leikkaushaaveiden kariutuminen liian korkean painoindeksin vuoksi ei tullut varsinaisesti yllätyksenä.

– Tiesin kyllä, ettei leikkaus välttämättä tulisi onnistumaan. Koska painoa ei kuitenkaan ollut ihan hirveästi yli vaadittavan rajan, ajattelin, että voisin silti saada lähetteen ja laihduttaa pari kiloa ennen itse toimenpidettä.

Sittemmin Hetasta on tullut äiti, ja lapsihaaveiden vuoksi laihdutusaikeet ovat toistaiseksi vielä jäissä. Tulevaisuudessa hän aikoo vielä pienentää rintojaan, sillä leikkaus parantaisi elämänlaatua huomattavasti: rinnoista johtuvat niska-hartiaseudun kivut vähenisivät ja sopivien alusvaatteiden löytäminen olisi helpompaa.

Yksilötasolla painoindeksi on huono terveyden mittari

Pitkän linjan lihavuustutkija ja HUSin erikoislääkäri Aila Rissanen toteaa painoindeksin raja-arvojen olevan pulmalliset.

– Painoindeksi eli BMI kertoo terveydestä hyvin vähän. Naisilla korkeampaa lukua voi selittää esimerkiksi kurvikkuus. Parhaiten painoindeksiä voidaan käyttää silloin, kun luku on yli 30. Tätä suuremmat arvot ovat usein jo terveydelle haitaksi – ellei sitten satu olemaan huippu-urheilija.

Painoindeksin ongelmallisuus piileekin juuri siinä, ettei se kerro, koostuuko kehonpaino rasvasta vai lihaksesta. Urheilullinen ihminen voi olla painoindeksin mukaan ylipainoinen, vaikka hänen painonsa muodostuisikin pääosin lihaksista.

– Toisaalta vaikka painoindeksi olisikin normaalialueella, voi kehossa olla silti terveydelle haitallista sisäelinrasvaa. Hintelillä ihmisillä tämä ei vain välttämättä näy ulospäin, Rissanen muistuttaa.

Liian korkea painoindeksi voi kaataa haaveet sijaisvanhemmuudesta, evätä hedelmöityshoitoihin pääsyn tai estää lainaturvan saamisen vakuutusyhtiöltä.

Painoindeksin pulmallisuutta lisää myös se, että sitä ei ole kehitetty mittaamaan kehon koostumusta tai terveyttä. Painoindeksi kehitettiin alun perin suurten ihmismassojen tilastointia varten ja se on luotu kuvaamaan tervettä, valkoista, länsieurooppalaista miestä. Näin ollen mittari soveltuu huonosti yksilön terveyden ja hyvinvoinnin määrittelyyn ja jättää samalla huomiotta naissukupuolen, sairaudet ja erilaiset etniset taustat.

Tästä huolimatta painoindeksiä käytetään määrittelyperusteena paitsi lääketieteellisissä toimenpiteissä, myös laajemmin yksilön elämään vaikuttavissa prosesseissa. Liian korkea painoindeksi voi esimerkiksi kaataa haaveet sijaisvanhemmuudesta, evätä hedelmöityshoitoihin pääsyn tai estää lainaturvan saamisen vakuutusyhtiöltä.

Nämä kaikki ovat merkittäviä yksilön elämään vaikuttavia päätöksiä, jotka perustuvat yhteen numeroon. Jos numero on iso, terveysriskien ja elinajanodotteen lyhenemisen todennäköisyys arvioidaan liian suureksi, ja toive sijaisvanhemmuudesta tai rintojen pienennyksestä jää toteutumatta – vaikka todellisuudessa toiveen toteutuminen voisi nimenomaan parantaa yksilön hyvinvointia.

Painoindeksistä luopuminen ei käy kädenkäänteessä

Ongelmallisuudestaan huolimatta painoindeksistä pidetään yhä tiukasti kiinni terveydenhuollossa ja luvun perusteella tehdään päätelmiä ihmisten terveydestä.

Koko idea siitä, että lihavuus määritellään BMI:n mukaan, on huono.

Kanadassa BMI:n tuijottelusta on kuitenkin osittain luovuttu. Valtio nimittäin lopetti painoindeksin käyttämisen lihavuuden määrittelyssä elokuussa 2020. Kanadassa pelkkä korkea painoindeksi ei enää automaattisesti tarkoita lihavuutta, vaan ihminen diagnosoidaan lihavaksi vain silloin, jos hänellä on painoon liittyviä sairauksia.

Rissasen mukaan Suomessakin puhutaan yhä enemmän siitä, että painoindeksistä olisi hyvä luopua lihavuuden määrittelyssä.

– Koko idea siitä, että lihavuus määritellään BMI mukaan, on huono.

Miksi painoindeksiä sitten käytetään yhä määrittelyperusteena?

Ensinnäkin painoindeksi on niin laajalti käytetty mittari, ettei siitä luopuminen käy käden käänteessä. BBC:n Science Focus -tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan BMI on yksinkertainen, edullinen ja ennen kaikkea helposti toteutettavissa oleva tapa mitata terveyttä verrattuna muihin vaihtoehtoisiin tapoihin, kuten DEXA-röntgenmittaukseen tai vedenalaispunnitsemiseen.

Vaikka BMI ei välttämättä taivu yksilötason terveyden mittaamiseen, kyseinen mittari toimii kuitenkin melko hyvin sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa väestötason terveyden seurannassa. Ryhmätasolla painoindeksejä vertailevien tutkimusten avulla on tehty monia merkittäviä löydöksiä koskien kansanterveyttä. Muun muassa vuonna 2018 julkaistun brittitutkimuksen mukaan merkittävän matala ja merkittävän korkea painoindeksi lisäävät kumpikin riskiä sairastuvuuteen ja lyhentävät elinajanodotetta.

Katseet tulisi suunnata vyötärönmittaan ja lihasvoimaan

Painoindeksiä ei kuitenkaan kannattaisi käyttää yksin hoitosuositusten tai päätöksenteon perusteena, vaan sen rinnalla tulisi käyttää myös muita mittareita ja perusteita, kertoo tohtori Giles Yeo Science Focus -tiedelehden artikkelissa.

Aila Rissasen mukaan hyviä mittareita ovat muun muassa vyötärönmitta ja lihasvoima.

– Karkea suositus on, että naisilla vyötärönympäryksen tulisi pysyä alle 90 sentissä ja miehillä alle 100 sentissä.

Myös Heta Laiho toivoisi tilanteen yksilökohtaisempaa arviointia tiukkojen rajanvetojen ja numeroiden tuijottelun sijaan.

– BMI ei ota huomioon kehon muotoa eikä sitä, miten paino on kertynyt ja missä kohtaa rasva sijaitsee. Minulla rasvaa kerääntyy lähinnä alavartaloon, ja suuret ja painavat rinnat tuntuvat epäsopusuhtaisilta.

Tällä viikolla Me Naisten teemana on kehorauha. Julkaisemme aiheeseen liittyviä juttuja verkossa joka päivä 12.–18.7.

Lue myös: Lola Odusogalta kysytään säännöllisesti painoa – vain yhdessä tilanteessa hän kertoo, mitä vaatekokoa käyttää

Lue myös: Voiko hoikkakin esitellä vatsamakkaraansa kehopositiivisuuden nimissä? Jenny Lehtinen kertoo, miksi sillä voi olla haitallisia seurauksia

Lue myös: Aidot naiset alusvaatteissa! Tältä näyttävät peruskropat ilman kuvankäsittelyä

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?