Mitä filosofi Esa Saarinen opettaa luennoillaan? - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Kaikki tietävät Esa Saarisen, mutta mitä hän opettaa? Sitä ei kerrota missään, ja meille selvisi, miksi

Kaikki tietävät pian eläkkeelle jäävän filosofi Esa Saarisen ja sen, miltä hän näyttää. Mutta tiedätkö, mitä hän luennoillaan opettaa? Tästähän pitää ottaa selvää!

Esa Saarinen. Mies vai kokonaistaideteos?

29.5. 16:00

Nyt kun kello on 15.15 ni mä toteaisin että tervetuloa hyvät ystävät...

Jes! Se löytyy internetistä, ja nyt se alkaa: filosofi Esa Saarisen legendaarinen luentosarja ”Filosofia ja systeemiajattelu”, jota hän piti parikymmentä vuotta Aalto-yliopiston, entisen Teknillisen korkeakoulun opiskelijoille. Saarinen jää pian eläkkeelle, ja kevään luentosarja oli viimeinen laatuaan. Se pidettiin tietenkin etänä.

Esa Saarisen hahmo on kaikille tuttu. Tuhannet yritysjohtajat, insinööriopiskelijat ja insinööriopiskelijoiden äidit ja mummot ovat kautta vuosikymmenten olleet innoissaan hänen luennoistaan.

Minäkin tiedän, miltä kuuluisa filosofi näyttää erikoisbleisereissään ja miltä hänen puheensa kuulostaa. Mutta yksi asia, josta en tiedä mitään on, että mitä tämä Saaris-hahmo luennoillaan opettaa. Nyt kuunnellaan.

Ajattelemalla elämä paremmaksi

”Tavoitteena on luoda voimakkaasti rikastava oivallus­ympäristö”, sanotaan kurssin esittelyssä. Oivallusympäristö on ihan klassinen luento – ei ryhmätöitä tai ilmiöoppimista. Silloin, kun luento pidettiin livenä, tauolla kyllä kehotettiin ottamaan kontaktia muihin. ”Olkaa hyvä, nouskaa ylös ja tempaskaa pikku hellän dynaamiset keskusteluhetket”, kuului kehotus.

Tallennetta katsellessa valkenee nopeasti, että Saarisen luentosarjalla ei juuri välitetä tietoa eikä esitellä kuuluisien filosofien teorioita. Tämä on ennemmin self helppiä! Tai vähän kuin poikkeuksellisen sytyttävä saarna, jossa ammennetaan muinaisista tarinoista elämänohjeita kuulijoiden arkeen. Tällaista on siis tarjottu Aalto-salissa insinööriopiskelijoille. Se on todella ollut Jotain Ihan Muuta.

Esa Saarinen itse kertoo seuraavansa sokraattista soveltavan filosofian perintöä. Siinä tavoitellaan paremman ajattelun avulla parempaa elämää. Kurssin tavoitteena on monialaisesti kiinnostunut ja ajatteleva ihminen, joka suhtautuu kanssaihmisiinsä rakkaudella. Tieto voi olla tärkeää, mutta niin on hellyyskin, Saarinen sanoo videolla.

Ajattelun oppaina toimivat luentosarjan aikana esimerkiksi Kaivohuoneen portsari, jonkun taannoisen kurssilaisen mummi ja Nelson Mandela. Katsomme elokuvasta Invictus kohtauksen, jossa Mandela tapaa Etelä-Afrikan rugbymaajoukkueen kapteenin. ”Mandela-prinsiipit” opastavat läsnäoloon ja kohtaamiseen.

– Huomatkaa: 14 sekuntia sisääntulosta niin sä kysyt toiselta jotain, millä on hänelle merkitystä. ”Tell me Francois, how is your ankle?”

Konkreettisia neuvoja tipahtelee eri elämänalueilta: Hakeudu tilanteisiin, joissa ajatuksesi viipyilee vapaasti. Anna toisen ajatuksille mahdollisuus, vaikka et heti ymmärtäisi tai innostuisi. Koeta päästä mietinnöissäsi arjen yläpuolelle kompastumatta pintapuutteisiin. Vahvista parisuhteesi hyviä kohtia. Ajattele, miten ajattelet.

– Kun sun ajattelu joka tapauksessa toteutuu jollain tavalla joka päivä, niin mieti kuinka se toteutuu? Onko sävyissä tulkinnanvaraa?

Jos suorittaisin kurssin, pitäisin luentopäiväkirjaa. Siihen voisi vapaasti kertoilla, onko elämä rikastunut uusilla ajatuksilla. No on! Alan ymmärtää, miksei missään ole kunnolla selitetty, mitä filosofi opettaa. Juttua tulee niin polveilevasti ja asiat liittyvät toisiinsa niin monilla tavoilla, että sitä on vaikeaa toistaa. Jos yrittää, kuulostaa lattealta elämäntaitohuoneentaululta. Miksei Esa Saarinen kuulosta?

Mikä mieltä inspiroi?

Saarinen ehdottaa, että elämään pitäisi lisätä vapaata, rakentavan viipyilevää ajattelua, joka on ylempänä kuin arjen suoritteet ja syvällisempää kuin ”namutarjoamat”. Suoritteet ovat kaikkea sitä palkkatyötä, tiskikoneen tyhjennystä ja karvojen ajelua, mihin elämä helposti kuluu ilman, että ehtii huomatakaan. Namutarjoamat taas ovat tyyppiä Netflix. Saarinen on tunnettu namutarjoamien tyyppisistä luovista ilmaisuistaan. Joissain ilmaisuissa on hänen mukaansa ”ylärekisterin taikahippuja” enemmän kuin muissa, ja kannattaisikin oman ajattelunsa vuoksi miettiä, mitä sanoja käyttää. Ehkä siksi Esa Saarinen kutsuu vaimoaan Pipsaa Kuningattareksi.

Saarinen neuvoo myös tarkkailemaan, mistä oma mieli inspiroituu. Olisi hyvä, jos se inspiroituisi jostain, mikä on tärkeää ja olennaista. Mieluummin esimerkiksi maapallon tulevaisuudesta kuin rikastumisesta. Saarinen on lukenut Hesarista kryptovaluutoista, joiden louhimiseen käytetään hulluna kivihiilellä tuotettua energiaa. Hänestä kannattaa tarkastella ajatteluaan, jos mieli inspiroituu esimerkiksi mahdollisuudesta kerätä satumainen omaisuus kryptobisneksessä.

– Kaikista mahdollisista tavoista, millä ihmiskunta voi tuhota itsensä niin täähän on aikamoinen! Käytetään energiaa niin paljon, että ilmakehä tuhoutuu, jotta jotkut voisivat tehdä voittoja spekulatiivisella valuutalla, jota ei voi edes käyttää maksuvälineenä.

Mieleni vaeltelee vapaasti jo luennon alkupuolella. Näyttää siltä kuin Esa Saarisen taustalla olevan takan kimaltavat koristeet välkehtisivätkin hänen puolipitkissä hiuksissaan. Ajatukseni päätyvät hedelmällisesti sellaiseen kohtaan, jossa Saarinen ilmestyy luennolle naiseksi pukeutuneena ja kimalletta hiuksissaan. Jos hän sijaitsisi jossain sukupuolien välimaastossa, mitä tällainen pieni muutos aiheuttaisi? Tietäisimmekö koko Esa Saarisesta?

Mutta mitä on systeemiajattelu?

Koko luentosarjan teema, systeemiajattelu, tarjoillaan monenlaisten mummiteesien ja muumifilosofian läpi. Ideana on kai kuitenkin hahmottaa, että maailmaa ei saa haltuun excel-taulukoinnilla. Kokonaisuudet ovat näet enemmän kuin osiensa summa, eivätkä asiat etene lineaarisesti. Esimerkkinä Saarinen käyttää Suomen naisten viestijoukkueen suoritusta hiihdon MM-hiihdoissa. Kisat olivat menneet yksilöiltä alakanttiin, mutta viestijoukkueesta muodostui jotain osiaan maagisempaa. Saarinen liikuttuu Jasmi Joensuun ja Krista Pärmäkosken suorituksia muistellessaan niin, että luento pykii pahasti.

Asioiden systeeminen luonne on helppo tajuta, mutta vaikeampaa on ennakoida sitä, millaisia seurauksia pienillä, tuskin havaittavilla muutoksilla on ajan mittaan. Ratkaisu on hyväksyvyyden ilmapiiri: on kestettävä, että kaikki ei voi olla hallussa. Viive, epätäydellisyys ja epävarmuus kuuluvat systeemiin.

Systeemiajattelun hengessä voi myös aina painaa jarrua, kun luulee olevansa varma jostain monimutkaisesta asiasta, vaikkapa oikeasta finanssipolitiikasta tai järkevistä koronatoimista. Voi turvallisesti olettaa, että ei ole aivan oikeassa.

Uskomatonta kyllä, jokin pienoismuutoksen ovi arjessani on raottunut. Huomaan tarkastelevani joka-aamuista lapsen pukeutumistaistelua hellällä hyväksynnällä. Jonain päivänä tämänkin vitsauksen merkitys systeemissä kirkastuu! Toivottavasti elän tarpeeksi pitkään.

Uhkapuolelta mainittakoon, että selostan elämäni vastoinkäymisiä ja niistä kiteyttämiäni ajatuksia myös ääneen, kököllä Saaris-imitaatiolla, pitkillä ja polveilevilla lauseilla. Lähipiirini toivoo, että vaihe menee pian ohi.

Esa erikoishahmo

Esa Saarinen kertoo luennoillaan paljon tarinoita itsestään. Usein hän on jutellut jonkun fantastisen marttiahtisaaren tai samuhaberin kanssa, ja kohtaamisesta puhjennut oivalluksen kukkanen jaetaan sitten kuulijoille. Vahvahko itserakkauden aromi kiinnittää huomiota, mutta eihän sille voi hermostua. Saarinen on ilman muuta jonkinlainen kokonaistaideteos tai kansallisaarre.

Hän on hyvä puhuja, ja on miellyttävää kuunnella ihmistä, jonka puheessa ei kuulu katkeruutta tai tuomitsevuutta. Esa Saarinen ei taatusti loukkaantuisi eikä toteaisi, että nykymaailma on mennyt pilalle eikä mitään saa enää sanoa. Sellainen ajattelu ei liiku, ja elämän ideanahan on olla kiinnostunut olemaan kiinnostunut. Ehkä Esa Saarisen luentosarja systeemi­ajattelusta on suorastaan vihapuheen vastakohta?

On myös merkitystä sillä, kuka ja missä tilanteessa asioita esittää. Olisi varmasti kohottavaa, jos jonkun korkeakoulun professori sanoisi luentosarjansa ensimmäisen luennon viimeisiksi sanoiksi jotain tällaista, ja ai niin, näinhän onkin tapahtunut:

– Tärkeämpää kuin uusi tieto on se että sun ajattelu liikkuu. Tälle liikkeelle mä toivon, että tilanne täs salissa antais semmosta tilaa, että se veis sua kohti sitä ihmettä, mikä sä ihmisenä olet.

Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -luentosarja on vapaasti katsottavissa Youtubessa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?