Jenni Kokanderin kolumni: Kannattaisiko miettiä vähän, ennen kuin oksentaa someen kaiken alitajunnastaan? - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Jenni Kokanderin kolumni: Kannattaisiko miettiä vähän, ennen kuin oksentaa someen kaiken alitajunnastaan?

Korona-aikana olen todella toteuttanut käskyä ”jokaisen tulisi miettiä omaa käytöstään”, kirjoittaa Jenni Kokander kolumnissaan.

Jenni Kokander ei mieti vähän, vaan aivan liikaa.­

1.4. 13:30

Muistan jo teininä huvittuneeni kehoituksesta ”mieti vähän”, koska minähän olen miettinyt lapsesta asti paljon – ja koko ajan.

Äitini on kertonut, että olin erikoinen vauva. Olin pötkötellyt pinnasängyssä ja katsellut kattoon keskellä yötä. En ollut itkenyt tissiä tai huomiota, vaan jumittanut omissa ajatuksissani tyytyväisenä.

Päässäni on varmaan pyörinyt vain muutama ajatuksen hattara, mutta olen onnistunut jo silloin solmimaan niistä täydellisen umpisolmun, jota sitten olen yrittänyt avata yön pimeydessä.

Korona-aikana olen todella toteuttanut käskyä ”jokaisen tulisi miettiä omaa käytöstään”.

Kelani saattaa lähteä laukalle vaikka kaupan kassalla: ”Huomasikohan kassa, etten muistanut laittaa käsidesiä ennen kuin näppäilin tunnusluvun? No, mitä väliä sillä on, minähän desinfioin kädet juuri ennen kuin aloin laittaa niitä tavaroita hihnalle. Mutta eihän se kassa sitä tiedä, vaan ajattelee, etten välitä yhteisistä pelisäännöistä! Mitä väliä sillä on, mitä se ajattelee, kun itse tiedän, että toimin ihan vastuullisesti? Miksi edes mietin, mitä se minusta ajattelee? Ihmeen narsistinen ajatus, että sitä kiinnostaisi minun asiani! Ei kaikki liity minuun. Pitäisiköhän mun lopettaa reality-sarjojen kattominen? Tuntuu, että ne vain sekoittavat päätäni. Mitä mä nyt taas sekoilen? Miksi olen lopettamassa Selviytyjien seuraamista? Ai niin, se käsidesi.”

Ruokaa laittaessani voin alkaa miettiä, mitä järkeä on laittaa kahta eri ruokaa, kun perheen muut jäsenet ovat lihaaneja ja minä olen kasvissyöjä. Sisäinen tietotoimistoni laskee minulle kahden keittolevyn enegiakulutusta samalla, kun mietin palkokasvien viljelyä pohjoisilla leveysasteilla.

Teatterikoulussa professori kiinnitti huomiota piirtelyyni tunnin aikana. Jouduin vääntämään hänelle rautalangasta, miten tärkeää kiemuroiden rustaaminen on oppimiselleni. En pysty keskittymään ilman, että ankkuroin huomioni jollain oheistoiminnalla.

Olen vuosien varrella oppinut valjastamaan alitajuntani jatkuvan papatuksen ja käyttämään sitä hyväkseni. Toisaalta on rasittavaa, kun pääni kirjoittaa kirjaa kahdelta yöllä.

En tiedä, kuinka yleinen tällainen yliaktiivinen ajatushautomo on, mutta somen keskustelupalstoja lukiessani mietin usein, onko kirjoittaja oksentanut näppikselle sensuroimatta kaiken, mitä alintajunta on tarjoillut.

Tässäkin asiassa laatu korvaisi määrän. Kaltaisilleni suurille ajattelijoille kannattaakin todeta: mieti vähän – paino sanalla vähän.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?