Meksikossa kuolee kymmenen naista päivässä henkirikoksen uhrina – ”Machokulttuuri ylläpitää naisia alistavia rakenteita”

– Meksikossa väkivalta on eräänlainen virus, josta on viime vuosina tullut vain tappavampi, sanoo Suomessa asuva aktivisti Rosamaría Bolom.

Naismurhien uhreille perustettu Zapatos rojos eli Punaiset kengät -installaatio nähtiin Helsingissä marraskuussa.

8.3.2021 18:00

Elina Chauvet’n sisko tapettiin vuonna 2009.

Meksikolainen arkkitehti ja taiteilija käsitteli siskonsa kuolemaa itselleen luontaisella tavalla: taiteen avulla. Syntyi installaatio Zapatos Rojos eli Punaiset kengät.

Teos nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Meksikossa Ciudad Juárezin kaupungin kävelykadulla.

Kymmeniä punaisiksi maalattuja sandaaleja, korkokenkiä ja tennareita ei voinut olla huomaamatta, sillä ne erottuivat harmaalta asvaltilta ja näyttivät veren tahrimilta. Missä niiden omistajat olivat?

Taideteoksen tarkoitus oli saada ihmiset huomaamaan, kuinka massiivinen ongelma lähisuhdeväkivalta Meksikossa on. Yhä useampi nainen menettää lopulta henkensä kumppaninsa kädestä. Niin myös Elina Chauvet’n sisko.

 ”Laki ei suojele tyttöjä ja naisia Meksikossa.”

Murhille, joiden motiivina on naisen sukupuoli, luotiin vuonna 2012 Meksikossa oma rikosnimikekin: feminicidio, naismurha.

Rosa Diana Suárez Torres kuoli henkirikoksen uhrina 21-vuotiaana. 18-vuotias Fernanda Sánchez Velarde odotti toista lastaan, kun hänet tapettiin. Betsabé García Hernández oli 29-vuotias. Viisi lasta jäi äidittömäksi. Campira Lisandra Camorlinga Alanís oli 31-vuotias ja Lesvy Berlín Rivera Osorio 22 vuotta...

Listaa tapetuista meksikolaisnaisista voi jatkaa loputtomiin. Heidän tarinoitaan on koottu naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen #NosVanAVerJuntas-kampanjan sivuille (vapaasti käännettynä ”he näkevät meidät yhdessä”). Surmaajiksi mainitaan aviomiehiä, poikaystäviä ja exiä. Tarinoita yhdistää myös se, että vaikka monissa tapauksissa tekijä on tiedossa, hän ei ole saanut tuomiota.

Vielä 2000-luvun alussa naismurhia tehtiin Meksikossa keskimäärin 3,5 päivässä, vuonna 2019 jo 10. Pandemian pelätään vain pahentaneen ongelmaa.

Ongelma ympäri maailman

Kahdentoista vuoden aikana Chauvet’n installaatio on matkustanut ympäri maailman. Se on ollut esillä Latinalaisen Amerikan maissa, Yhdysvalloissa, Italiassa, Espanjassa, Ruotsissa, Norjassa – ja viimeisimpänä marraskuussa Helsingissä.

Joka maassa teos toteutetaan työpajoissa, joissa vapaaehtoiset maalaavat kengät. Suomessa teos toteutettiin yhteistyössä feminististen järjestöjen +Collectiven ja Red de Mujeres – Finlandian kanssa. Yksi teoksen toteuttamiseen osallistuneista oli meksikolaissyntyinen, Suomessa jo pitkään asunut taiteilija ja aktivisti Rosamaría Bolom.

Rosamaría Bolomin mukaan naisiin kohdistuva väkivalta kumpuaa machokulttuurista.

– Meksikossa väkivalta on eräänlainen virus, josta on viime vuosina tullut vain tappavampi, Bolom sanoo.

Työpajat toimivat samalla keskustelutilaisuuksina, jossa osallistujat voivat jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Suomi tunnetaan Euroopan toiseksi väkivaltaisimpana maana naisille, ja 47 prosenttia suomalaisista yli 15-vuo­tiaista tytöistä ja naisista on kokenut seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa. Tyypillisin paikka on koti, ja joka kolmannessa tapauksessa tekijä on uhrin nykyinen tai entinen kumppani. Läheskään kaikki lähisuhdeväkivalta ei kuitenkaan tule viranomaisten tietoon.

– Naisiin ja tyttöihin kohdistuva lähiväkivalta ovat tabuja niin Meksikossa kuin täälläkin. Halusimme tuoda installaation myös Suomeen, koska ongelmaa on tärkeä tuoda esiin joka puolella maailmaa, Bolom sanoo.

Machokulttuurin varjo

Lähisuhdeväkivalta on Meksikossa kuitenkin sosiaalisesti hyväksytympää kuin Suomessa, Bolom huomauttaa. Punaisten kenkien tavoite onkin lisätä tietoisuutta naisen asemasta Latinalaisen Amerikan maissa.

– Machokulttuuri ylläpitää naisia alistavia rakenteita ja mahdollistaa naisiin kohdistuvan väkivallan, sanoo Violeta Gutiérrez Zamora.

Violeta Gutiérrez Zamoraosallistui Punaiset kengät -työpajaan.

Bolomin tavoin hänkin on kotoisin Meksikosta ja toimii aktivistina Red de Mujeres Finlandian riveissä.

Machismi vahvistaa miesten ja naisten välisiä sukupuolirooleja. Bolom muistelee, kuinka hänen isoäitinsä yritti vakuuttaa hänet lapsena siitä, että ruoanlaitto ja kotityöt kuuluvat vain naisille.

– Poikalapsilla, kuten veljelläni ja serkuillani, oli enemmän aikaa leikkiä ja tehdä mitä he halusivat, Bolom kertoo.

Bolomin mukaan vielä hänen isoäitinsä nuoruudessa naisista tuli ikään kuin miestensä omaisuutta naimisiin mennessään. Naisten oli toteltava uskollisesti miehiään ja alistuttava heidän tahtoonsa.

– Lapsena kuuntelin perhekokouksissa keskusteluja siitä, kuinka isoisäni oli lyönyt isoäitiäni esimerkiksi siksi, ettei ruoka ollut valmiina, kun hänellä oli nälkä.

Myös katolisella uskonnolla on vaikutuksensa vahvojen sukupuoliroolien ylläpitämiseen. Machismin lisäksi Latinalaisessa Amerikassa vaikuttaa marianismi. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Maria nähdään puhtaana ja hyvänä naisena, moraalisesti ylempänä olentona kuin mies. Naisen on ikään kuin helpompaa kestää miehen häntä kohtaan tekemät vääryydet – ja antaa miehelleen anteeksi.

Kyseistä naiskuvaa ihannoivat niin naiset kuin miehetkin. Machismi ja marianismi tukevat siis näin toisiaan, ja Neitsyt Marian ihannointi saattaa jopa vahvistaa machismin asemaa.

– Uskon, että akateemisissa piireissä marianismin käsite tunnetaan, mutta ei välttämättä vielä läheskään kaikkien naisten keskuudessa. Käytännön merkitys ymmärretään kuitenkin hyvin, kun ajatellaan, millainen ”hyvän naisen” pitäisi olla, Bolom pohtii.

Ketään ei kiinnosta

Mutta mikä selittää sen, että väkivallan ja naismurhien määrä on vain kasvanut entisestään viimeisen vuosikymmenen aikana?

Meksikolainen toimittaja ja aktivisti Frida Guerrera on kirjoittanut naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja naismurhista kirjan #Ni uná Mas, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä ”ei enää yhtään lisää”.

Frida Guerrera on kirjoittanut kirjan naismurhista.

Kirjaansa varten Guerrera haastatteli useita naismurhien uhrien omaisia.

– Viranomaiset eivät ole ottaneet naismurhia tosissaan näiden vuosien aikana. Päättävät tahot lähettävät yhteiskunnallemme selkeästi sellaista viestiä, että teoilla ei ole seurauksia, Guerrera sanoo.

 Meksikon naiset tulisi nähdä aktiivisina toimijoina, ei vain uhreina.”

Meksikossa peräti 99 prosenttia naismurhista jää selvittämättä. Poliisit saattavat pitää kuolemia itsemurhina tai onnettomuuksina, eikä tapausten tutkintaa välttämättä jatketa. Tutkimisen sijasta poliisi saattaa pikemminkin syyllistää uhreja.

Elina Chauvet’n mukaan suurin syy on rankaisemattomuuden kulttuuri.

– Laki ei suojele tyttöjä ja naisia Meksikossa, hän sanoo.

Bolomin mielestä vikaa on myös mediassa, joka ylläpitää perinteisiä sukupuolirooleja ja normalisoi väkivaltaa muun muassa esittelemällä rujoja kuvia uhrien ruumiista.

–Kun asuin vielä Mexico Cityssä, naismurha ei ollut vakituinen aihe sanomalehtien etusivuilla kuten nykyään.

Vastarinta nousee

Useimmat meksikolaiset naiset eivät kuitenkaan enää hyväksy rankaisemattomuuden kulttuuria.

Kumppani murhasi Elina Chauvet’n siskon ja Irinea Buendían tyttären.

Yksi Meksikon näkyvimmistä aktivisteista on Irinea Buendía. Hänen 29-vuotias tyttärensä Mariana Lima kuoli vuonna 2010.

Liman kuolemaa pidettiin itsemurhana, mutta äiti ei voinut uskoa, että elämäniloinen tytär olisi voinut päätyä sellaiseen tekoon. Buendía tiesi, että hänen tyttärensä oli ollut parisuhdeväkivallan uhri, ja hän vaati rikospoliisia tutkimaan tyttären kuoleman läpikotaisin. Tyttären aviomies oli kuitenkin itse rikospoliisi, ja tapauksen tutkinta lopetettiin. Syyttäjän mukaan mitään todisteita murhasta ei ollut. Buendía jaksoi silti vaatia tyttärelleen oikeutta, vaikka häntä ja hänen perhettään alettiin uhkailla.

Buendia sai apua OCNF-kansalaisjärjestöltä, joka on erikoistunut tekemään näkyväksi naismurhia Meksikossa ja vaatimaan uhreille oikeutta. Juuri OCNF perusti 2019 #NosVanAVerJuntas-kampanjan, joka selvittää uhrien kohtaloita juristien avulla ja kerää tarinoita verkkosivuilleen. Sen näkyvinä hahmoina on naismurhien uhrien äitejä, jotka eivät enää suostu olemaan hiljaa. ”Emme halua menettää enää yhtäkään tyttöä tai naista väkivallalle”, kampanjan sivuilla kerrotaan.

Lopulta vuonna 2016 Mariana Liman mies vangittiin murhasta epäiltynä, ja naisen kuolinsyyksi vahvistui kuristaminen.

2000-luvun alussa myös Ciudad Juárezin kaupungissa paljastui useita naisten väkivaltaisia murhia ja katoamisia. Viranomaiset olivat laiminlyöneet murhien ja katoamisten tutkinnan. Naisten kohtaloita alettiin selvittää useiden vuosien jälkeen juuri paikallisten kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisen painostuksen ansiosta.

Toivoa on

Violeta Gutiérrez Zamora kertoo, että myös hänen ystävänsä Meksikossa on joutunut kohtamaan väkivaltaa. Zamoran sisko taas toimii aktivistina ja järjestää Meksikossa esimerkiksi marsseja naisten oikeuksien puolesta. Gutiérrez Zamoran mukaan aktivismi naisten oikeuksista Meksikossa on erilaista kuin Suomessa: äänekkäämpää.

– Heidän on pakko toimia, jotta asiat paranisivat, Gutiérrez Zamora sanoo.

Hänkin ajattelee, että tietoisuutta Meksikon naisten kohtaamasta väkivallasta tulisi levittää maailmanlaajuisesti. Hän uskoo, että kansainvälinen paine voi myös olla hyödyksi naisten aseman parantamisessa.

– Tietoa kuitenkin tulisi levittää niin, ettei Meksikosta vain toisteta stereotyyppistä kuvaa väkivaltaisena huumemaana. Meksikolaiset naiset tulisi nähdä aktiivisina toimijoina eikä vain väkivallan uhreina ja alistettuina, hän pohtii.

Kirjailija Frida Guerreran mukaan ihmiset pitäisi saada ymmärtämään, että taistelu naismurhia vastaan ei ole miesten ja naisten välistä ”sotaa”, eikä se koske vain naismurhien uhrien omaisia.

– Taistelun pitäisi olla kaikkien yhteistä työtä: meidän, viranomaisten, poliitikkojen, kaikkien päättävien elimien. Poliitikkojen pitäisi luoda konkreettisesti sellaista politiikkaa, joka auttaisi vähentämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Hän uskoo myös kasvatuksen voimaan.

– Meidän täytyy kasvattaa lapsemme niin, että he aikuisina ajattelevat naisilla ja miehillä olevan samat oikeudet, riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta, ulkonäöstä, uskonnollisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Myös Bolom ja Zamora laittavat toivonsa nuoriin ja tuleviin sukupolviin.

– Yhä nuoremmat naiset ovat mukana marsseissa ja aktivismissa niin Meksikossa kuin muuallakin Latinalaisessa Amerikassa.

Rakkauden väri

Paperilapussa lukee: That wasn’t your fault. Se ei ollut sinun vikasi.

Punaiset kengät -työpajojen lopuksi käytäntönä usein on, että osallistujat kirjoittavat lapuille viestejä naisille, jotka kokevat tai ovat kokeneet väkivaltaa elämänsä aikana.

Chavet halusi värjätä teoksen kengät punaisiksi, sillä se liitetään voimaan ja aggressioon, mutta myös intohimoon ja rakkauteen. Chauvet’lle väri symboloi ennen kaikkea rakkautta menetettyä siskoa ja muita naisia kohtaan.

– Ja tietenkin se symboloi myös verta, hän kertoo.

Kun Punaiset kengät -installaatio marraskuussa pystytettiin Helsingin keskustaan Kansalaistorille, vietettiin juuri kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Koronan hiljentämässä kaupungissa installaation näki lopulta valitettavan harva, mutta punaiset kengät ilman kantajiaan olivat vaikuttava näky. Harmaassa marraskuun illassa vesi pisaroi kenkien päälle kuin kyyneleet.

Pandemian takia on vielä epävarmaa, mihin Punaiset kengät seuraavaksi matkaavat. Se on kuitenkin varmaa, että Meksikon naiset eivät ole enää hiljaa.

Juttua muokattu 10.3.2021 klo 9.35. Täsmennetty Neitsyt Marian kunnioitusta koskevaa terminologiaa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?