Jenni Kokanderin kolumni: Vanhemmat siirtävät lapsilleen omia ennakkoluulojaan ja se on järkyttävää - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Jenni Kokanderin kolumni: Vanhemmat siirtävät lapsilleen omia ennakkoluulojaan ja se on järkyttävää

”Vanhempi ei saa olla este sille, että lapsesta kasvaa parempi versio hänestä”, Jenni Kokander kirjoittaa kolumnissaan.

Jenni Kokander ei halua marinoida lapsiaan omilla epävarmuuksillaan.­

18.2. 16:00

Lainasin vanhemmiltani ison kassillisen vanhoja valokuva-albumeja. Oli liikuttavaa ja välillä kiusallistakin katsoa kuvia itsestään ja uppoutua lapsuusmuistoihin.

Yhden kuvan äärelle jäin pitkäksi aikaa. Kuvassa minä ja isä kahlaamme käsi kädessä turkoosiin Egeanmereen.

Kuva on ensimmäiseltä etelänlomaltani Kreikasta. Tuohon matkaan liittyy niin paljon onnellisia muistoja, että palaan Kreikkaan aina uudestaan ja uudestaan.

Se ei kuitenkaan ollut syy siihen, miksi pysähdyin kuvan kohdalla. Katsoessani kuvaa mieleni täyttyi lukuisilla muistikuvilla minusta ja isästä veden äärellä. Mieleeni nousi jopa kuva isästä opettamassa minua uimaan mökkirannan matalassa vedessä, kaislojen rapistessa kesätuulessa.

Kuvan herättämät muistot tuntuivat kummallisilta ja ristiriitaisilta, koska eihän minun isäni osaa uida.

Toisaalta olen aikuisena saanut tietää myös, ettei isäni voi sietää minkään valtakunnan pelaamista, olipa kyseessä sitten monopoli, kirkonrotta tai huoltoaseman pokeriautomaatti.

Kun katsoin kuvaa minusta ja isästä kävelemässä mereen, niin ajattelin, että tuollainen vanhempi minä haluan olla lapsilleni.

Isäni ei ole koskaan salannut tai peitellyt mitään, mutta hän ei myöskään ole korostanut pelkojaan tai epävarmuuksiaan. Hän ei ole vähätellyt taitojaan, mutta hän ei ole myöskään koskaan antanut ymmärtää, etten minä pystyisi johonkin, mitä hän ei osaa tai halua tehdä.

Liian usein siirrämme omia rajoja lapsillemme. Vaikka minä vihasin ja pelkäsin lapsena luistelua, niin olisi aivan älytöntä ajatella, että poikani, joka on monessa mielessä peilikuvani, ei oppisi luistelemaan tai ei pitäisi siitä.

Ehkä voisin jättää vähemmälle myös jankuttamisen omasta matemaattisesta lahjattomuudestani tai siitä, kuinka ällöttävää graavilohi on.

 On järkyttävää kuulla, miten vanhemmat siirtävät lapsiinsa omia ennakkoluulojaan ja pelkojaan puhumalla lasten kuullen epäkunnioittavasti opettajista, lääkäreistä – tai vaikka sukulaisista.

Meidän pitäisi muistaa myös se, miten puhumme muista ihmisistä, millaisen tavan katsoa muita ihmisiä annamme perinnöksi lapsillemme.

On järkyttävää kuulla, miten vanhemmat siirtävät lapsiinsa omia ennakkoluulojaan ja pelkojaan puhumalla lasten kuullen epäkunnioittavasti opettajista, lääkäreistä – tai vaikka sukulaisista.

Kuvaan minusta, isästä ja merestä kiteytyy olennainen. Jokainen vanhempi on esimerkkivanhempi. Vanhempi ei saa olla este sille, että lapsesta kasvaa parempi versio hänestä.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?