Miksi ihmeessä niin moni aikuinen nolostelee musiikkimakuaan? Psykologin mukaan syy saattaa löytyä koulun levyraadista - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Miksi ihmeessä niin moni aikuinen nolostelee musiikkimakuaan? Psykologin mukaan syy saattaa löytyä koulun levyraadista

Musiikkihäpeän taustalla on tarve tulla hyväksytyksi, kertoo psykologi ja musiikkiterapeutti Jaana Blom.

31.1. 13:30

Muistatko vielä, kun koulussa järjestettiin musiikin tunnilla levyraati? Moni vei ylpeästi suosikkikappaleensa muiden kuultavaksi – vain huomatakseen luokkakaverien naureskelevan valinnalle tai kommentoivan tökerösti.

Tällainen tilanne on monien muistissa. Ja siihen liittyvä nöyryytys voi musiikkiterapeutti ja psykologi Jaana Blomin mukaan saada häpeilemään omaa mielimusiikkiaan vielä aikuisenakin.

Joillain on myös aikuisiän kokemuksia siitä, kuinka kaveripiirissä pilkataan tai vähätellään omia musiikkimieltymyksiä. Aina musiikkihäpeän taustalla ei kuitenkaan ole mitään tiettyä hetkeä, jossa on tullut nolatuksi. Silti moni häpeää omaa musiikkimakuaan – tai ainakin joitakin lempibiisejään.

 Musiikki on erittäin henkilökohtainen asia.

Joidenkin suosikkiartistien kuuntelua arastellaan muiden läsnäollessa. Silloin ei välttämättä kehtaa valita Spotifysta samaa soittolistaa kuin yleensä. Toisilla on jopa oma, suodatettu soittolista vieraita varten.

Häpeä on yleismaailmallinen ilmiö, Jaana Blom sanoo.

– Häpeä voi kohdistua mihin vain itselle tärkeään asiaan. Siinä on pohjimmiltaan kyse siitä, kelpaako toisille sellaisena kuin on. Pelkäämme, että tulemme torjutuksi tai naurunalaiseksi, jos ilmaisemme jotain itsellemme tärkeää.

Jokainen ihminen kaipaa toisten hyväksyntää ja torjutuksi tulemisen pelko voi saada meidät piilottamaan itsellemme tärkeitä asioita. Musiikkihäpeän yleisyys voi johtua siitä, että juuri musiikki on valtaosalle erittäin henkilökohtainen asia.

– Musiikkimakukin edustaa omaa identiteettiä. Musiikilla on funktio esimerkiksi itsesäätelyssä, tunteiden säätelyssä ja stressin säätelyssä, Blom selittää.

 Häpeässä on kyse siitä, kelpaako toisille sellaisena kuin on.

Toiset ovat luonnostaan kärkkäämpiä kommentoimaan muiden mieltymyksiä. Voi olla, että arvostelija ei itse ole avoin erilaisille mielipiteille. Aina arvostelu ei välttämättä ole pahantahtoista, vaan voi johtua myös ymmärtämättömyydestä: kaikki eivät tajua, kuinka merkityksellistä musiikki voi olla.

Kepeälläkin musiikilla voi olla suuri merkitys

Kyselykierros lähipiirissä osoittaa, että moni häpeilee etenkin kevyempää musiikkia, jolla ei ole sen suurempaa sanomaa. Jos soittolistoilta löytyy esimerkiksi Eiffel 65:n Bluen kaltaista eurodancea tai Vain Elämää -biisien kaltaisia listahittejä, se pidetään mieluusti salassa.

Vastaavasti esimerkiksi raskas rock ja taiteellisempi vaihtoehtomusiikki koetaan yleisesti hyväksytymmiksi.

Musiikkiterapeutti ja psykologi Jaana Blom selittää, että musiikista koettu häpeä liittyy siihen, millaisiin ryhmiin ihminen haluaa tai ei halua identifioitua. Liitämme mielessämme eri musiikkityylit erilaisiin viiteryhmiin. Joskus omaan suosikkibiisiin liitetty viiteryhmä ei vastaa omaa identiteettiä ja piilottelulla pyritään välttämään väärä vaikutelma.

– Esimerkiksi listahittimusiikkia tehdään markkinatalousmielessä, mistä tulee vaikutelma, että se olisi jotenkin yksinkertaisempaa, helpompaa ja pinnallisempaa. Voidaan helposti ajatella, että myös sitä kuunteleva ihminen olisi jotenkin yksinkertaisempi tai pinnallisempi, vaikka se ei tietenkään pidä paikkaansa.

Blom muistuttaa, että on syynsä, miksi helppona kuunneltavana pidetty musiikki vetoaa moniin. Se on usein toimiva keino säädellä stressiä ja siitä haetaan vastapainoa muutoin monin tavoin vaativalle arjelle.

Joissain tapauksissa syyt häpeän taustalla ymmärretään itsekin. Useampikin nainen kertoi Me Naisille häpeävänsä sitä, että pitävät kappaleista, joiden sanoitukset tai musiikkivideot eivät vastaa heidän arvomaailmansa.

– Hävettää, hävettää, hävettää. Sanoitukset, videot ja kaikki henkii sellaista tuhnuista naisten esineellistämistä, perustelee räppäri Pitbullin musiikista pitävä 29-vuotias nainen.

– Minun guilty pleasure -biisejäni ovat on Petri Nygårdin Selvä päivä ja Cheekin Chekkonen. Feministin on noloa tykätä niistä misogynianäkökulmasta, sanoo puolestaan 41-vuotias nainen.

Miten eroon häpeästä?

Jokaisen tulisi tietenkin voida kuunnella juuri sellaista musiikkia, mistä itse nauttii, pelkäämättä muiden mielipiteitä. Se on helpompaa niille, joilla on vahva omanarvontunto. Ylipäänsä epävarmemmat ihmiset ovat herkempiä kokemaan huonommuutta muiden mielipiteiden vuoksi.

Olennainen kysymys onkin, kuka lopulta määrittelee, mikä on hyvää musiikkia. Musiikkikriitikot? Oman elämänsä rokkipoliisit tai kaveriporukan äänekkäimmät? Vai sittenkin jokainen itse?

– Häpeän taustalla on kysymys siitä, onko itse tyytyväinen itseensä. Silloin voi ilmaista häpeilemättä kaikkea, mikä omaan minuuteen liittyy. Tärkeintä olisi pystyä itse määrittelemään, millainen ihminen on ja millaista musiikkia haluaa kuunnella, ja olemaan sinut sen kanssa, Blom sanoo.

Blom neuvoo pysähtymään hetkeksi, jos huomaa mieleisen musiikin jakamisen syystä tai toisesta nolottavan.

– Niissäkin tilanteissa voi pohtia, mikä on minulle tärkeää: kumman annan vaikuttaa enemmän omiin valintoihini, omien tarpeideni ja toiveideni vai muiden kuviteltujen mielipiteiden?

 Tärkeintä olisi pystyä itse määrittelemään, millainen ihminen on ja millaista musiikkia haluaa kuunnella.

Avoimuus ja huumori voivat auttaa pääsemään yli musiikkihäpeästä.

– Vaikka itselle tärkeään musiikkiin liittyisi häpeää, turvallisessa ympäristössä voi koittaa laittaa sitä soimaan. Voi tuoda esille, että tällaista minä tykkään kuunnella, ja kysyä, ovatko muut kuunnelleet sitä aiemmin.

Muille voi vaikka sanoittaa, miksi pitää juuri kyseisestä musiikista: tuleeko siitä vaikkapa hyvä fiilis tai auttaako se rentoutumaan? Jos musiikki ei herätä muissa vastakaikua, Blom ehdottaa itselle nauramista, hyväntahtoisesti tietenkin. Esimerkiksi tähän tapaan: ”Ehkäpä minä olen vähän hassu, mutta ei haittaa”.

– Hyväntahtoinen huumori on tehokkaimpia häpeän lievittäjiä.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?