Seksistä puhutaan nyt paljon, vaikka sitä harrastetaan yhä vähemmän – selvitimme miksi

Viime aikoina on puhuttu häkellyttävän paljon seksistä. Lukemattomissa oppaissa, blogeissa ja podcasteissa neuvotaan vapaiden suhteiden, seksionnen, runkkauksen tai himojen saloihin. Somen vaikuttajat liputtavat muun muassa vulvapositiivisuuden tai yleisen seksimyönteisyyden puolesta. Naisten seksuaalisuus pitää vapauttaa, julisti Himopodcastin Kaisa Merelä taannoin Nyt-liitteessä.

Onko seksistäkin tullut hyvän unen, ravinnon ja liikunnan hyvinvointiprojektiin asia, jota pitää suorittaa ja jossa pitää pätevöityä paremmaksi? Pitäisikö seksikin vapauttaa näkyviin ja raportoida siitä somessa, vähän kuin juoksukilometreistä ja sienisaaliista? Välillä tuntuu vaikealta puhua siitä ihan jo kavereiden kesken.

Samaan aikaan kaiken seksipuheen keskellä hämmentää, että itse seksiä on kuitenkin vähemmän. Tilastot kertovat, että suomalaiset harrastavat seksiä yhä harvemmin. Mistä ihmeestä sanojen ja tekojen epäsuhta johtuu?

Seksin normit siirtyvät

Mediatutkija Sanna Spisak on tutkinut vuosia sitä, miten seksistä julkisesti puhutaan. Turun yliopiston me­diatutkimuksen laitoksella työskentelevä tutkija näkee seksipuheen lisääntymisessä pitkään jatkuneen, ison muutoksen. Median ja populaarikulttuurin välittämä kuva seksistä on viime vuosikymmenten aikana monipuolistunut. Seksuaalisuuden eri muodot sekä erilaiset pari- ja perhesuhteet saavat nykyään näkyä ja olla esillä paljon aiempaa laajemmin. Esimerkiksi tv-sarjoissa ja elokuvissa näkyy erilaisia parisuhteita.

”

 Nyt ääneen pääsevät totutusta normista poikkeavat suhteet.”

– Seksuaalisuuden ja suhteiden eri muodot ovat aina olleet olemassa, mutta kulttuuri on ollut normittavaa ja määritellyt, millaiset perheet ja suhteet voivat olla julkisesti olemassa. Nyt nämä normit ovat alkaneet elää ja siirtyä. Trendi on länsimaissa yleinen, Spisak sanoo.

Itse seksiä ei luonnollisestikaan ole keksitty uudelleen. Hetero- ja parisuhdenormatiivisen seksin varjoon jääneet suuntaukset ja muodot vain pääsevät vihdoin nykyään esiin myös valtavirrassa.

Netin ja somen myötä koko mediakenttä on monipuolistunut, ja julkisuus avautunut. Kuva seksuaalisuudesta ja suhteista ei myöskään ole enää täysin mediayhtiöiden hallussa, kun kuka tahansa voi julkaista videoita elämästään esimerkiksi You Tubessa, Spisak huomauttaa. Erilaiset tavat olla ja elää suhteissa saavat eri lailla näkyvyyttä.

– Nyt ääneen pääsevät totutusta normista poikkeavat suhteet. Moni voi löytää niistä tarttumapintaa ja huomata, että hei, myös minun kaltaisillani ihmisillä on äänitorvi.

Spisak kertoo heränneensä itse joskus 1990-luvulla siihen, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt alkoivat saada huomiota mediassa. Nyt myös erilaiset suhdevähemmistöt, esimerkiksi avoimet suhteet ja polyamoria ottavat tilaa julkisuudessa.

– Elän itse hyvin traditionaalisessa parisuhteessa. Minulla on kaksi lasta, vain koira puuttuu. Tyyppinä minulle tuskin sopisi esimerkiksi monisuhteisuus, enkä usko, että pystyisin handlaamaan sellaista arkea. Mutta julkinen keskustelu esimerkiksi avoimista suhteista on ollut minullekin hyvä havahduttaja siihen, ettei oman elämän todellisuus ole ainoa mahdollinen.

Tutkimus ei kerro kaikkea

Viime vuosina on huolestuneina uutisoitu siitä, etteivät suomalaiset enää rakastele entiseen malliin. Perinteisten yhdyntöjen määrä on laskenut.

Kun puhutaan suomalaisten seksistä, puhutaan usein FinSex-tutkimuksesta. Se on vuosikymmeniä koostettu iso seurantatutkimus, jota tekee Väestöliitto. Samalla, kun se on selvittänyt suomalaisten seksihaluja, on se myös määritellyt seksuaalisuuden suomalaisia normeja ja seksistä käytävää yleistä keskustelua.

Sanna Spisak kritisoi Finsexiä siitä, miten se seksin määrittelee.

– Finsex kysyy hyvin spesifisti penistä vaginaan -tyyppisestä seksistä. Se on hyvin kapea käsitys ja rajaa pois monet muut tavat olla lähellä toista ihmistä. Rinnalle olisi syytä saada muunkinlaisia kysymyksiä.

Myös Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksessa työskentelevä kliininen seksologi, sek­suaaliterapeutti Veera Uusoksa korostaa, että Finsex kertoo suomalaisten seksistä vain osan. Ajatus seksistä pelkkänä yhdyntänä on vanhentunut, ja tutkimus keskittyy seksuaalisiin tekoihin ja parisuhteeseen. Vaikka suomalaisten yhdyntämäärät ovat tasaisesti vuosikymmenien saatossa vähentyneet, halut eivät. Sekä toiveet seksistä että itsetyydytys ovat lisääntyneet.

Oma suhde uusiksi?

Uusoksa kouluttaa työssään seksologeja ja on myös huomannut lisääntyneen kiinnostuksen seksiin ilmiönä. Hänestä tässä ajassa on jotain, minkä takia seksistä on nyt ok puhua aiempaa rikkaammin.

Monipuolinen seksipuhe tuo ihmisten tietoisuuteen vaihtoehtoja ja tietoa siitä, miten muut ovat järjestäneet suhteensa tai seksielämänsä. Uusoksan mukaan moni pohtiikin nyt oman suhteen rakennetta ja miettii, voisiko sen muuttamisesta löytyä ratkaisu parempaan elämään. Parisuhdemalleissa on hänestä tapahtunut aukeamista.

”

 Suurin syy tulla seksuaaliterapiaan on yhä kysymys siitä, onko tämä normaalia.”

– Julkisuuteen mahtuu paljon puhetta seksistä, mutta siinä miten ja mistä puhutaan, voisi olla tuunaamisen paikka. Oman näköisen elämän rakentaminen myös seksin suhteen voisi saada enemmän huomiota. Ei seksi ole sen kummoisempi asia kuin syöminen tai nukkuminen.

Seksin ja seksuaalisuuden käsittäminen heteroparisuhdeseksiä monipuolisempana on tärkeää myös yhdenvertaisuuden kannalta. Julkinen keskustelu seksistä voi tuottaa paineita kaikille. Joillekin nimenomaan puhe parisuhdeseksistä voi olla sitä.

– Suurin syy tulla seksuaaliterapiaan on yhä kysymys siitä, onko tämä normaalia. Jos itselle mieleinen seksi on torjuttua, se voi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Monipuolinen julkinen keskustelu antaa peilauspintoja.

Puumaa mä metsästän

Erityisesti naisen ja nimenomaan kypsän naisen sek­suaalisuus näkyy julkisuudessa aiempaa monipuolisemmin. Jo pitkään on puhuttu esimerkiksi puumista ja kypsän naisen viennistä sinkkumarkkinoilla.

– Naisen seksuaalisuus on joustavampaa ja monipuolisempaa, mutta tästä ei ole aikaisemmin puhuttu avoimesti, Sanna Spisak sanoo.

Myös Veera Uusoksa on huomannut saman ilmiön, sen, että nimenomaan keski-ikäisen naisen ei enää tarvitse piilotella seksuaalista puoltaan.

– Enää ei ole niin iso asia tai tuomittavaa, jos keski-ikäisellä naisella on nuorempia tai useampia kumppaneita tai hän ylipäätään harrastaa seksiä ja puhuu siitä julkisesti.

Viidenkympin ylittäneiden naisten elämässä on eri tavalla väljyyttä kuin 35+-vuotiailla perheellisillä naisilla. Seksistä nauttiminen voi olla helpompaa paitsi käytännön syistä, myös siksi, että elämänkokemuksen myötä oma keho voi olla helpompi hyväksyä.

Erityisesti nuoriin keskittyvänä mediatutkijana Sanna Spisak iloitsee siitä, mikä merkitys seksipuheen vapautumisella on lasten ja nuorten itsetunnon kehittymiselle. Monipuolinen, normeista vapaa puhe seksin ympärillä antaa äänen, kasvot ja kehot moninaiselle ihmisyydelle ja seksuaalisuudelle.

– Teinien kannalta tämä on loistavaa. Enää ei tarvitse olla jumissa sen kanssa, mitä koulu tai koti opettaa.

Kaikesta huolimatta heteronormi elää yhä vahvana. Myös läpi elämän kestävä parisuhde on yhä hyvin vankka ideaali.

– Toivottavasti normaali alettaisiin ymmärtää spektrinä. Toivoisin, että esimerkiksi aseksuaalisuudesta puhuttaisin vielä enemmän. Seksitön liittokin voi olla ihana ja onnellinen.

Aina tulee myös olemaan ihmisiä, joiden mielestä seksi ja seksuaalisuus kuuluvat suljettujen ovien taakse, eikä aiheesta tule puhua edes lähipiirille. Tähänkin rajanvetoon kaikilla on oikeus, myös seksipositiivisessa somemaailmassa.