Maija Ilmoniemi, 39, oli menestyvä yrittäjä, joka romahti ja myi firmansa eurolla - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Maija Ilmoniemi, 39, oli menestyvä yrittäjä, joka romahti ja myi firmansa eurolla

Yksinäisyyttä voi tuntea, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Maija Ilmoniemi oivalsi, että ainoa keino käsitellä ulkopuolisuuden tunne on kohdata itsensä ja hyväksyä tunteensa.

Maija Ilmoniemi on kirjoittanut yksinäisyydestä kirjan. ”Yksinäisyys on normaali tunne. Meidän kaikkien sisällä on ihminen, joka hakee rakkautta ja yhteyttä toisiin.”­

31.12.2020 18:00

Voiko ihminen olla samaan aikaan sekä supersosiaalinen että pohjattoman yksinäinen? Voi, Maija Ilmoniemi on huomannut.

Toimittajana ja juontajana työskentelevä Maija, 39, kertoo, että hän on tuntenut koko elämänsä itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi – siitä huolimatta, että on ollut aina todella sosiaalinen sekä työssä että vapaalla.

Vaikka yksinäisyys on yleistä, siitä kertominen hävettää yhä monia. Maija haluaa kertoa omasta kokemuksestaan hälventääkseen muiden hä­peää. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Yksinäinen (Otava).

– Masennuksestakin on helpompi puhua, koska se on diagnosoitu sairaus. Yksinäisyys ei ole sairaus, mutta siitä on vaarassa muodostua sellainen. Se aiheuttaa esimerkiksi masennusta, Maija toteaa.

– Yksinäisyys on kuitenkin normaali tunne. Meidän kaikkien sisällä on ihminen, joka hakee rakkautta ja yhteyttä toisiin – hyväksytyksi tulemisen ja joukkoon kuulumisen tunnetta.

Yksinäisyyttä on ollut aina, mutta muun muassa sosiaalinen media on saattanut osaltaan korostaa sitä.

– Ruokimme täydellisyyden tavoittelua esimerkiksi lisäämällä someen vain täydellisiä kuvia ja vertailemalla toisiamme. Se antaa kuvan, että muille tapahtuu koko ajan kaikkea kivaa, mutta itse istun vain yksin kotona.

Yksinäinen samppanjapissis

Sosiologi Robert Weiss jakaa yksinäisyyden sosiaaliseen yksinäisyyteen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen.

Sosiaalista yksinäisyyttä voi kokea, jos ei ole kavereita, joiden kanssa jakaa samoja kiinnostuksen kohteita, jos on muuttanut uudelle paikkakunnalle tai vaikka aloittanut uudessa työpaikassa.

Emotionaalista yksinäisyyttä voi kokea, jos ei ole läheistä, syvää suhdetta toiseen ihmiseen. Pelkkä seura ei riitä, vaan ihminen kaipaa syvempää yhteyttä muihin.

Maija kertoo kokeneensa molempia.

Moni on ihmetellyt, miten Maijan kaltainen kaunis, menestyvä ja elinvoimainen nainen voi olla yksinäinen. Yksinäisyys kuitenkin harvoin näkyy ulospäin.

Kymmenen vuotta sitten Maija johti omaa viestintä­alan yritystä. Päällepäin kaikki näytti hyvältä, mutta Maija oli salaa lohduttoman yksinäinen. Hän vertaili itseään muihin ja mietti, ettei ole mitään muiden rinnalla.

– Olin kuin samppanjapissis. Istuimme ystävien kanssa Kämpin baarissa ja näytimme hyvältä. Piti menestyä, suorittaa ja näyttää, että tekemistä riittää.

Maija alkoi sairastella kummallisella tavalla, mutta sairaalassakaan ei löydetty syytä oireiluun.

– Sairaalassa minusta pidettiin huolta ja kysyttiin vointiani enkä olisi halunnut lähteä sieltä lainkaan pois. Tajusin, että kukaan ei ole pitkään aikaan kysynyt, miten voin. En ollut kysynyt sitä itsekään itseltäni.

Hoidetuksi ja kohdatuksi tulemisen kokemus oli niin syvä, että se sai Maijan laittamaan elämänsä uusiksi ja luopumaan yrityksestään. Hän myi sen yhtiökumppanilleen eurolla.

– Se oli kuin kaurismäkeläinen Eat, Pray, Love -hetki. Itkin polvillani maassa ja tajusin, mitä yksinäisyys on. Haluisin tulla nähdyksi ja kuulluksi, mutta koin, että kukaan ei enää tarvinnut minua.

Se tuntuu kehossa

Vähän myöhemmin Maija rakastui huippu-urheilijaan, jonka työn perässä hän muutti Ruotsiin. Ruotsalaisten urheiluvaimojen elämä näytti täydelliseltä, ja Maija yritti sopeutua heidän joukkoonsa.

– Olin hukassa vieraalla maalla. Minulla ei ollut omia duuneja ja elin puolisoni kautta. Hain hänestä täyttymystä ja odotin, että hän olisi ollut vastaus kaikkeen. Tunsin yksinäisyyttä myös parisuhteessa, sillä emme kyenneet puhumaan asioista avoimesti.

Yhtenä päivänä mies yllättäen ilmoitti, että hän haluaa erota. Maija romahti ja palasi Suomeen. Säästöjä ei ollut, joten hän asui kuukauden vanhempiensa luona ja marssi sossun luukulle.

– Häpesin sitä niin, etten kehdannut puhua siitä ystävilleni.

 ”Hylätyksi tuleminen on elämäni suurimpia pelkoja.”

Maija tallasi romahtaneena Kallion katuja. Hän asui pienessä yksiössä eikä hänellä ollut rahaa mennä minnekään. Osa ystävistä kaikkosi.

– Minussa ei ollut enää samaa glamouria kuin samppanjapissiksessä tai urheiluvaimossa. Heikkouteni säikäytti. He eivät osanneet kohdata vaikeita tunteita, joita tilanteeni heissä herätti. Lopulta koin helpommaksi vetäytyä omiin oloihini.

Maija huomasi, että yksinäisyys voi lamauttaa myös fyysisesti.

– Se tuntuu valtavana möykkynä kehossa. Se menee ihmisen syvimpään itsetunnon ja itsearvostuksen rakenteeseen, Maija sanoo.

– Yksinäisyys tuntui henkilökohtaiselta epäonnistumiselta. Koin, että olen huono ihminen ja sosiaalisesti merkityksetön, kun en onnistu saamaan seuraa ja kavereita. Ero romutti pahasti luottamustani ihmisiin.

Yksinäisyys voi juurtaa syvälle

Maija alkoi määrätietoisesti purkaa yksinäisyyden kokemustaan vuonna 2011. Prosessi kesti tämän vuoden alkuun asti.

– Ainoa keino käsitellä yksinäisyys on pysähtyä, kohdata itsensä, oma tarinansa, tunnustaa ja tunnistaa tunteensa itselleen.

Maija kirjoitti ylös muistikuvia menneestä ja oivalsi, että hänen yksinäisyytensä juurtaa siihen hetkeen, kun hänen biologinen isänsä jätti perheen Maijan ollessa vuoden vanha.

– Hylätyksi tuleminen on elämäni suurimpia pelkoja. Olen luonteeltani ulospäin suuntautunut, mutta hylkäämisen kokemus vaikuttaa osaltaan siihen, että olen aina halunnut tulla huomioiduksi ja nähdyksi. Vaikka ympärillä olisi ihmisiä, pelkään sisimmässäni, että tulen lopulta hylätyksi.

Maija päätti hakea tietoisesti yhteyttä itseensä ennen kuin etsii yhteyttä muihin ihmisiin. Hän muutti joksikin aikaa yksin Pohjois-Norjaan kalastajakylään tekemään töitä kalastajan apunaisena ja ottamaan selvää, kuka pohjimmiltaan on.

– Olin pieni ihminen upean luonnon keskellä ja tunsin, että kaikki oli hyvin. Oivalsin, että yksinäisyyden ja yksin olemisen ero on iso. Ero oli siinä, että kontrolloin itse tilannetta, Maija kertoo.

Maijalla oli kalastajakylässä niin hyvä olla, että hän rakensi kylästä mielessään turvapaikan. Jos hän tuntee olonsa yksinäiseksi, hän matkustaa ajatuksissaan sinne.

Sanoita yksinäisyys

Lapsuudessaan Maija oli tottunut siihen, että vaikeista asioista ei puhuta. Myöhemmin hän oivalsi, että tunteensa sanoittamalla voi helpottaa yksinäisyyttä. Hän alkoi purkaa tunteitaan kirjoittamalla blogia. Se toi itseluottamusta ja auttoi kurottautumaan kohti ihmisiä.

Maijalla on paljon ystäviä ja sosiaalinen työ toimittajana ja juontajana. Yksinäisyyden tunteita tulee silti hetkittäin. Nykyään hän hyväksyy sen, että yksinäisyyden tunne on normaali osa elämää. Hän osaa nähdä yksinäisten hetkien yli: ne eivät kestä loputtomiin.

Nyt yksinäisyyden tunteita aiheuttaa myös sinkkuus. Maija kaipaa parisuhdetta arjen ilojen ja surujen jakamiseen.

– Läheisyyttä on iso ikävä. Kaipaan tunnetta, että joku olisi pyyteettömästi minua varten ja minä häntä, Maija sanoo.

– Meille on tiukkaan määritelty, että yhteiskuntakelpoinen ihminen on perheellinen, hyvässä työssä oleva keskituloinen. Se saa minut kokemaan, että en ole yksin elävänä, lapsettomana sinkkuna saavuttanut elämässäni mitään. Tiedostan, että tuskin kukaan muu ajattelee minusta niin, vaan luon asiasta häpeää lähinnä itse.

Koronapandemian puhjettua Maija perusti Facebookiin Korona-ajan sinkut -ryhmän, jossa on jo lähes 7 000 jäsentä. Ryhmän kautta on syntynyt monta parisuhdetta.

Vaikka Maijakin toivoo kumppania, hän on ymmärtänyt, että hyvä olo ja rakkaus pitää löytää ensin itsestä.

– Hain ennen täyttymystä muista, mutta nyt tajuan, että kukaan toinen ei voi täyttää tyhjyyttäni ja kaipuutani löytää yhteys. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei olla ratkaisu kaikkeen.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?