Mistä Romanian romanit saavat nyt rahaa ja missä he nukkuvat? Elena, Samara ja Ioana kertovat arjestaan korona-Suomessa - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Mistä Romanian romanit saavat nyt rahaa ja missä he nukkuvat? Elena, Samara ja Ioana kertovat arjestaan korona-Suomessa

Kun korona viime keväänä iski, moni romanisiirtolaisista jätti Suomen ja palasi kotiseudulleen. Ioana, Samara ja Elena päättivät toisin.

Romanian romanit Elena Dima (vas.), Ioana Silion ja Samara Silion jäivät Suomeen, vaikka pandemia on tehnyt tienaamisesta entistä vaikeampaa.­

26.12.2020 13:30

Kylmä tuuli puhaltaa Elielinaukion yli marraskuisessa Helsingissä. Rautatieaseman ovien luona partioi joukko punaisiin liiveihin pukeutuneita Iso Numero -lehden myyjiä.

– Mitä kuuluu, Ioana Silion tervehtii.

Romanian romani Ioana, 45, myy lehtiä yhdessä tyttärensä Samaran kanssa. Perheen isä on juuri lähtenyt koettamaan onneaan muille metropysäkeille.

– Kuukauden aikana olen saanut myytyä vain yhden lehden. Koronan takia ihmiset eivät enää uskalla lähestyä meitä. Tällä ei enää elä, Ioana Silion harmittelee.

Suurin osa Suomen romanisiirtolaisista majailee pääkaupunkiseudulla. Helsingin Diakonissalaitoksen arvion mukaan heitä oli alkuvuodesta vielä noin 150–200 henkeä. Kun korona keväällä iski, moni päätti sekavassa tilanteessa palata kotimaahansa Romaniaan tai Bulgariaan. Kesällä osa tuli takaisin, ja nyt heitä arvioidaan olevan noin 60–70.

Silionit eivät lähteneet.

– Jos yrittäisin myydä Isoa Numeroa Romaniassa, päälleni syljettäisiin, Ioana sanoo.

Kaikki oli jo paremmin

Silionin perhe saapui Suomeen jo kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen he tekivät Romaniassa maataloustöitä. Töitä oli vähän, ja silloinkin kun niitä oli, ne olivat epävarmoja.

– Työnantajat yrittivät maksaa mahdollisimman vähän palkkaa, ja välillä he eivät maksaneet ollenkaan, Ioana kertoo.

Kun Silionit kuulivat sukulaisensa lähteneen Suomeen, he alkoivat harkita samaa.

– Minulla ei ollut oikeastaan muita odotuksia kuin että Suomessa saattaisi olla meille töitä.

Pitkään aikaan ei löytynyt muuta työtä kuin Ison Numeron myyntiä. Ioana kertoo, että sosiaalitukia he eivät ole saaneet missään vaiheessa, eivät Suomessa eivätkä Romaniassa.

Ennen koronaa asiat olivat kuitenkin jo aika mukavasti. Kaksi vuotta sitten Ioana ja Samara pääsivät siivoamaan Keikkapoolin kautta. Se on alun perin Emmaus Helsingin perustaman Työtä ja toivoa -osuuskunnan projekti. Järjestön kumppaniksi liittyi Helsingin Diakonissalaitos, ja sille saatiin rahoitus Euroopan sosiaali­rahastolta. Projektin tarkoituksena on ollut auttaa pääasiassa Itä-Euroopan romanisiirtolaisia työllistymään.

– Aiemmin julkisuudessa puhuttiin siitä, että siirtolaisromaneilla ei ole riittävästi osaamista päästäkseen työelämään, ja heitä pidettiin ulkopuolisina. Me halusimme tarjota heille mahdollisuuden pitkäjänteiseen työhön, jonka avulla he tulisivat myös osaksi suomalaista yhteiskuntaa, Työtä ja toivoa -hankkeen palvelupäällikkö Maria Dorofte kertoo.

Hanke tuotti tulosta: kuusi ihmistä on saanut kokopäiväisen työn Keikkapoolin kautta. Osa noin 30 työntekijästä on työllistynyt vapaille markkinoille.

Ennen pandemiaa myös Ioana teki siivoustyötä ja muuta kotiapua kodeissa ja erilaisten yhteisöjen ja yritysten tiloissa. Maaliskuussa asiakkaiden määrä väheni, ja kevään mittaan monet kanta-asiakkaatkin jäivät pois.

Viime aikoina Ioana on yhä siivonnut Helsingin Diakonissalaitoksen hätämajoitustiloja, mutta se ei vielä riitä koko perheen elatukseen. Perheeseen kuuluu Samaran lisäksi viisi muuta lasta, jotka asuvat Romaniassa. Lapsenlapsiakin Ioanalla on jo kuusi. Ioanan oli palattava Rautatieasemalle lehtipinkan kanssa.

– Lähetän palkkani aina lapsilleni. Olen heidän äitinsä, ja teen kaikkeni heitä varten.

Ioana Silionilla on Romaniassa viisi lasta, joista nuorimmainen Sofia on 3,5-vuotias. Yhteyttä pidetään videopuheluiden avulla.­

Ei enää öitä autossa

Mutta jotain hyvääkin koronasta on seurannut: Silioneilla on ollut katto pään päällä maaliskuusta lähtien. Äiti, isä ja tytär jakavat nyt yhdessä pienen huoneen päiväkeskus Hirundon hätämajoituksessa.

– Monien vuosien jälkeen koen vihdoin olevani osa tätä maata, samanveroinen muiden kanssa, Ioana sanoo.

Vuosien varrella Silionit ovat yöpyneet milloin missäkin. Aiemmin hätämajoituksessa ei ole ollut talvisin kaikille halukkaille tilaa. Kesäisin romanit eivät ole saaneet yöpyä siellä ollenkaan, vaan esimerkiksi paperittomat ovat menneet edelle. Koska romaneja on nyt ollut sel­keästi vähemmän liikkeellä kuin tavallisesti, kaikille on järjestynyt yösija Hirundosta.

Arkiaamuna Hirundossa on hiljaista. Sali on koristeltu jouluvaloin, ja joulukuusi kimaltelee violettina. Tarjolla on kahvia, teetä ja keksejä sekä kasvomaskeja, kumikäsineitä ja desinfiointiaineita. Mikroissa voi lämmittää omia ruokiaan. Myös Helsingin kaupunki toimittaa ruokaa Hirundoon kerran päivässä.

Ioana siivoaa salissa touhukkaasti maski kasvoillaan. Hän ei pidä maskeista, mutta haluaa noudattaa ohjeita.

Silioneiden naapurihuoneessa asuu Ioanan serkku Elena Dima, 47. Elena on taiteilija, ja hänen huonettaan koristavat tussipiirrokset. Elena piirtää, maalaa ja valokuvaa. Kuvaajana häntä kiinnostavat etenkin luonto- ja maisemakuvat.

– Haluaisin maalata akryyliväreillä, mutta minulla ei ole varaa ostaa välineitä. Nyt käytän tusseja, kun muutakaan ei ole, hän kertoo.

Yksi suurimmista töistä on maalaus, joka koristaa Hirundon edellisen toimipaikan seinää. Elena näyttää työstä valokuvan ja nauraa:

– Siinä on Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Kun maalasin kuvan, ajattelin itseäni ja lapsiani.

Lapsia Elenalla tosin on vähän vähemmän kuin Lumikilla kääpiöitä, viisi. Heistä kolme on jo aikuisia. Viisi vuotta sitten nuorimmat lapset otettiin huostaan Romaniassa, koska Elenalla ei ollut asuntoa eikä töitä.

Silloin Elena päätti lähteä Suomeen. Hänen serkkunsa Ioana oli houkutellut häntä jo pitkään.

– Suomalaiset ovat samanlaisia kuin romanialaiset, mutta eivät niin ylimielisiä ja ylpeitä, Elena väittää.

Vuodet ovat kuluneet toimeentuloa ja kotia etsiessä.

– Aiemmin nukuin autossa, mutta se hajosi ja otettiin pois. Autossa oli kylmä ja minua pelotti, Elena kertoo.

Elenan 10- ja 14-vuotiaat tytöt asuvat lastenkodissa, ja yhteydenpito on vaikeaa. Aikuisten lasten kanssa hän voi onneksi soitella. Kaksi lapsista asuu Saksassa ja kaksi Romaniassa.

– Olin hyvin huolissani herkästä pojastani, kun hän asui Italiassa. Siellä hänet hakattiin. Nyt kaksosveljet ovat yhdessä Saksassa, ja olen huojentunut.

Lapset ovat Elenalle suuri ilo ja ylpeyden aihe.

– Olen iloinen kuullessani, että lapseni ovat terveitä ja voivat hyvin. He ovat aina kuunnelleet ja ymmärtäneet minua. Myös silloin, kun meillä ei ollut mitään.

Myös Ioana on tiiviisti yhteydessä lapsiinsa videopuheluiden avulla. Nyt puhelimessa vipeltää nuorimmainen, vasta 3,5-vuotias Sofia, joka asuu sisarustensa kanssa. Hän ei malta vilkutella, vaan juoksee ympäri huonetta. Isoveljet pitävät huolen tytöstä. Lasten elanto on kuitenkin riippuvainen vanhempien tuloista Suomessa.

– Olen iloinen, että Jumala on katsonut heidän peräänsä, eivätkä he ole sairastuneet, Ioana sanoo.

Elena Dima on taiteilija, mutta hän elättää itsensä pulloja keräämällä.­

Romanit riskiryhmässä

Koronapandemia on iskenyt kovaa Itä-Euroopan romaneihin. Useat kansalaisjärjestöt ovat raportoineet romanien aseman heikentyneen entisestään Euroopassa pandemian aikana. Hygieniaohjeiden noudattaminen on ollut mahdotonta köyhimmissä romaniyhteisöissä, joissa ihmiset asuvat tiiviisti pienissä tiloissa eikä viemärijärjestelmää ole.

Euroopassa on arvioitu olevan yhteensä noin 10–12 miljoonaa romania. Tarkkoja lukumääriä ei tiedetä, sillä suurin osa romaneista ei kerro etnistä ryhmäänsä virallisesti syrjinnän pelossa. Eri romanikulttuureja on useita, ja ne eroavat toisistaan kielen, historian ja ammattien suhteen.

Romanien historia Euroopassa on synkkä. Vielä 1800-luvulle saakka romaneja pidettiin orjina Romaniassa ja monessa muussa Euroopan maassa. Miljoonat romanit elävät tänäkin päivänä jatkuvassa pakkohäätöjen, poliisien häirinnän ja väkivallan pelossa.

Romanilapset erotetaan usein muista oppilaista kouluissa, ja he ovat keskimäärin vähemmän koulutettuja kuin valtaväestö. Heikoimmassa asemassa olevat romanit elävät slummeissa eivätkä pääse tarvitsemansa terveydenhuollon piiriin. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan joka kolmannella ei ole juoksevaa vettä.

Romaniassa yli 12 400 romanialaista on kuollut covid-19-viruksen seurauksena. Viimeisten kahden viikon aikana koronatartuntoja on todettu yli 11 kertaa enemmän 100 000 ihmistä kohden kuin Suomessa. Romanien osuutta kuolleista ei ole tilastoitu.

Pandemian takia rahan ansaitseminen on vaikeutunut entisestään niin Suomessa kuin Romaniassakin.

– Euroopan liikkumisrajoitukset rajoittavat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien romanien tilannetta, joiden työtilanne on epävarma. Monet romanit ansaitsevat Suomessa rahaa myymällä lehteä tai keräämällä pulloja, kertoo Anca Enache, Helsingin Diakonissalaitoksen kansainvälisen toiminnan kehittämispäällikkö.

Euroopan romanien oikeuksien keskus (ERRC) kertoi syyskuisessa raportissaan, että koronarajoitukset ovat mahdollistaneet entistä laajemman ja vakavamman romanien syrjinnän. Poikkeusolojen varjossa romaniyhteisöt ovat joutuneet rasististen poliisien pahoinpitelemiksi, ja etenkin äärioikeisto on syytellyt romaneja viruksen levittämisestä. Enachen mukaan Romaniassa romaneille on annettu ulkonaliikkumiskiellon noudattamatta jättämisestä jopa 1 000 euron sakkoja. Ne on tosin myöhemmin kumottu oikeudessa laittomina.

Romanit eivät ole saaneet juurikaan humanitaarista apua etenkään valtioiden taholta, eivätkä romanilapset ole päässeet etäopetukseen.

Elena Diman seinämaalaus koristaa päiväkeskus Hirundon entisten tilojen seiniä.­

Kielikursseja ja pullojen keräämistä

Myös Elena on huomannut koronan vaikutuksen kaduilla: pulloja on vähemmän. Ennen pandemiaa pulloista kertyi parhaimmillaan seitsemän euroa päivässä, nykyään usein vain neljä euroa. Ennen koronaa järjestettiin tapahtumia ja festivaaleja, jolloin pulloja löytyi hyvin.

– Kun pulloja on paljon vähemmän, minun pitää myös kävellä enemmän. Se on rankempaa nyt, kun kaduilla ei näe ihmisiä ja elämää, Elena harmittelee.

Elenalla on monia terveysongelmia, ja jalat turpoavat helposti kävelemisestä.

– Olen aina ollut yksinäinen nainen. Siinä mielessä paljonkaan ei ole muuttunut. Tämä aika on varmaankin vaikuttanut eniten ihmisiin, jotka tekevät paljon asioita porukassa, Elena miettii.

Arkiaamuisin Elena käy suomen kielen kurssilla, josta on tullut syksyn myötä henkireikä.

– Kaikki nämä vuodet olen kuullut suomen kieltä, mutta vasta nyt saan sanoille merkityksen. Kurssilla luetaan ja ihmiset ovat ystävällisiä, hän kertoo.

Ioana Silion on kiitollinen siitä, että perheellä on ollut oma huone hätämajoituksessa maaliskuusta lähtien. Tavallisesti kaikille halukkaille ei ole ollut majoituksessa tilaa.­

Uutisia Elena ei seuraa, sillä ne tekevät hänet stressaantuneeksi. Välillä Elena ei saa yöllä unta, kun huoli lapsista painaa. Silloin hän saattaa katsella puhelimeltaan rakastamiaan Bollywood-elokuvia, ne piristävät.

– On parempi yrittää olla ajattelematta, miten vaikeaa elämä on. Surullisena oleminen ei ratkaise mitään, Elena sanoo.

Hän ei ole käynyt Romaniassa kertaakaan lähtönsä jälkeen. Ioana kävi maassa viimeksi vuosi sitten anoppinsa hautajaisissa.

– Haaveilen siitä, että olisi ruokaa ja kunnollinen, rehellinen työpaikka. Sellaisen löytäminen on vain hyvin vaikeaa Romaniassa, Elena sanoo.

Siksi kumpikin uskoo jäävänsä Suomeen. Kaamoksen keskelläkin tulevaisuus näyttää täällä valoisammalta. Ja vaikka Elenan ja Ioanan elämä on epävarmaa ja raskastakin, he myös nauravat ja vitsailevat paljon. Se näyttää olevan osa siirtolaisromaniyhteisön kulttuuria.

Naiset haaveilevat omasta talosta, jossa koko perhe voisi asua yhdessä. Vielä kun saisi kaikki lapsetkin tänne – ja heille töitä!

– Ajattelen lapsiani koko ajan, Ioana sanoo.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?