Kolumni: Moni on tyytyväinen nyt, kun yökahvilaan ei enää pääse – se osoittaa vieraantuneisuutta arjesta, jota elää 1,2 miljoonaa suomalaista - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Kolumni: Moni on tyytyväinen nyt, kun yökahvilaan ei enää pääse – se osoittaa vieraantuneisuutta arjesta, jota elää 1,2 miljoonaa suomalaista

Yksinasuminen on kasvanut eniten nuorten keskuudessa. Kuinka pitkään heitä voidaan kieltää rajoittamaan kasvokkaisia kontakteja ja elämää, ennen kuin käsillä on mielenterveyspommi, toimittaja Alina Koskela kysyy kolumnissaan.

Yökahviloiden suosio tuli päättäjille yllätyksenä, ja uusia rajoituksia jouduttiin asettamaan.­

28.11.2020 16:00

Koronavirusepidemiaa on käsitelty kuluneiden kuukausien aikana julkisuudessa paljon lapsiperheiden ja pariskuntien näkökulmasta. On lisääntynyttä mökkikauppaa, etäkouluviritelmiä, koronavauvojakin.

Mutta hei, entäs me muut? Mikään näistä asioista ei kosketa yli 1,2 miljoonaa suomalaista – eli yksineläjiä. Yksineläjät ovat kuin katvealueella oleva ryhmä ihmisiä, joiden oletetaan selviävän yksin koronavuodesta.

Arki ei ole ruusuista. Maaliskuusta saakka lähes kaikki yksineläjät ovat istuneet kotona etätöissä tai opiskelemassa, yksin. Tapahtumiin tai muihin epämääräisiin kokoontumisiin ei ole ollut asiaa pitkiin aikoihin.

Tilastokeskuksen mukaan yksin eläminen on lisääntynyt suhteellisesti eniten nuorten keskuudessa. Juuri niiden, jotka notkuvat koronasta huolimatta pahamaineisissa yökahviloissa.

Kävin myös itse yökahvilassa viime viikonloppuna. Nautin joka hetkestä, vaikka ääni takaraivossani kertoi, ettei minun pitäisi olla täällä.

Yökahviloiden suosio tuli päättäjille yllätyksenä, ja uusia rajoituksia jouduttiin asettamaan. Yökahvilatoiminta loppui Uudellamaalla torstaina.

”Ei tullut mieleen, että siellä olisi humalaisia riekkumassa”, sanoi sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen Ilta-Sanomille aiemmin tällä viikolla. Hänen mukaan ministeriössä ei osattu edes kuvitella, että ihmiset jatkaisivat anniskeluravintoloissa juhlintaa aamuun asti ykkösoluen voimalla.

Tuomisen kommentti osoittaa täydellistä vieraantuneisuutta monien parikymppisten ja yksineläjien nykyisestä arjesta. Tietenkin he menevät kapakkaan, jos se on auki. Se voi olla selviytymiskeino yksiössä kyhjöttävälle ihmiselle, jolla ei ole arkisin lainkaan kasvokkaisia sosiaalisia kontakteja.

Samoin kahvipöytäkeskusteluissa on pyritty määrittelemään, mikä rajoitus on tarpeellinen ja mikä turha. Baarit ehdottomasti kiinni, mutta kirjastot ja uimahallit on pidettävä auki. Moni lienee nyt tyytyväinen.

Vapaa-ajanviettotapoja laitetaan tärkeysjärjestykseen, vaikka jokaisen tarpeet ovat erilaiset. Toiselle uimahalli on selviytymiskeino, mutta tarve karaokebaarille mitätöidään, koska siihen liittyy usein päihtymistä. Tiedän kyllä, ettei turvavälejä kunnioiteta vesijuoksuradallakaan.

Nuoria syyllistetään, vaikka moni heistä on luopunut tärkeistä merkkipaaluista yhteisen hyvän nimissä. Abivuodesta, ylioppilasjuhlista, fuksisyksystä, valmistujaisista. Juhliminen on olennainen tapa elää nuoruutta, sillä tupakkakopissa ystävystytään, rakastutaan ja luodaan elämänmittaisia suhteita.

Vaikka saatankin nyt kuulostaa vastuuttomalta, näiden uhrauksien rinnalla en millään jaksaisi taivastella, miksi joku välttämättä haluaa mennä yökahvilaan.

Keväällä tilanne oli aivan toinen. Vallitsi kollektiivinen ymmärrys, että kun jaksamme tämän kevään, sitten helpottaa. Kun talvi on ohi, on kulunut jo vuosi. Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, kuinka kauan tilanne tulee kestämään. Mutta jaksetaan pliis vielä hetki.

En sano, että rajoitukset ovat turhia. On kuitenkin syytä nostaa esiin kysymys siitä, kuinka kauan fyysinen terveys menee mielenterveyden edelle. Yökahviloihin on kova hinku siksi, että ne antavat mahdollisuuden kohtaamisiin, joita niin moni meistä kaipaa. Muiden ihmisten seuraan hakeutuminen puolestaan on yksi helpoimmista tavoista huolehtia mielen hyvinvoinnista.

Kuinka monta kuukautta tai jopa vuotta yksineläviä voidaan pyytää rajoittamaan vähäisetkin kasvokkaiskontaktit liki olemattomiksi? En tiedä, mutta pyyntö tuntuu perheellisten ja seurustelevien etuoikeudelta.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?