Naiset kertovat, miten seksismi jyllää pelialalla –nörttimaskuliinit käskevät olemaan hiljaa ja menemään keittiöön - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Naiset kertovat, miten seksismi jyllää pelialalla –nörttimaskuliinit käskevät olemaan hiljaa ja menemään keittiöön

Peliala on nuori, nouseva, rahakas ja kuuma ala, jossa uhkaa käydä niin kuin perinteisimmilläkin teknologia-aloilla: naiset eivät mahdu mukaan.

Kuvitus ja animointi: Emma Kantanen­


13.10. 16:00

Suomi on maa täynnä pelitietokoneita ja -konsoleita, mutta pelaaminen mielletään yhä edelleen poikien touhuksi. Se on myös mielikuva, josta jotkut haluavat pitää kiinni, etenkin jotkut miespelaajat.

Peliala on pöhissyt Suomessa otsikoissa sen jälkeen, kun Nokian tilalle kansakunnan kaapin päälle nousivat sellaiset menestyspelit kuin Rovion Angry Birds ja Supercellin Clash of Clans. Pelialasta on haikailtu ”uutta Nokiaa”, ja Suomessa on kiireen vilkkaa kehitetty alan koulutuspaikkoja ja rahoitusta.

Myös alan sankareita esitellään mediassa laajasti. Julkisuudessa ala näyttäytyy nuorten miesten menestys yrityksinä, kaveriporukoiden autotalleista lähteneinä intohimopajoina, joista voi kääriä miljoonavoitot.

Kun pelialalla toimivat naiset nousevat otsikoihin, kyseessä eivät ole alan miljoonakaupat, vaan useimmiten pelaajanaisten kokema häirintä tai yksi poikkeuksellinen nainen, joka on suositun pelin kehittäjätiimissä.

– Suomessa sukupuolen merkitystä häivytetään, ajatellaan, että tasa-arvo on saavutettu ja sukupuolesta puhuminen on mennyttä aikaa, sanoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Marke Kivijärvi Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.

– Silti pelialan työntekijöistä vain noin viidennes on naisia, ja heistäkin iso osa työskentelee HR-puolella, markkinoinnissa tai sihteereinä.

Ala on nuori ja sen voisi olettaa olevan luutuneista asenteista vapaampi. Tutkimusten mukaan sekä miehet että naiset pelaavat yhtä paljon, minkä voisi olettaa johtavan siihen, että alalla olisi töissä tasaisemmin kaikkia sukupuolia kehittelemässä monenlaisia pelejä.

 Ai, siellä on tiskikone pelaamassa.”

Meillä ei Suomessa pitäisi olla virallisia esteitä sille, että kukin voi valita ammattinsa sukupuolestaan riippumatta.

Silti naisilla on tutkimusten mukaan paljon enemmän esteitä ja hankaluuksia pelialalla kuin siellä työskentelevillä miehillä.

On siis pakko puhua pelialasta ja sukupuolesta.

Kuvitus ja animointi: Emma Kantanen­

Tytöt, menkää pois

”Ai siellä on tiskikone pelaamassa.”

”Mene takaisin keittiöön.”

Kun online-pelissä paljastuu, että pelaaja on tyttö tai nainen, nämä ovat muiden pelaajien kommenteista yleisimpiä – ja kilteimpiä.

– Pelimaailmassa miehet kokevat olevansa ylemmässä asemassa kuin naiset. Olen kokenut paljon vähättelyä ja halventamista. On ihan normaalia, että pelin aikana käsketään olemaan hiljaa tai menemään keittiöön, kertoo Me Naisille kesällä antamassaan haastattelussa Katja Lappalainen, joka on kokenut pelatessaan niin paljon häirintää, että on tehnyt siitä useita rikosilmoituksia. Kaksi niistä päätyi käräjäoikeuteen ja yksi on saanut tuomion, joka odottaa vielä lainvoimaa.

Kun peliyhtiö Sony ilmoitti pari vuotta sitten sponsoroivansa Englannissa tytöille suunnattua pelileiriä, suomalaisella pelialan uutissivustollakin äidyttiin kommentoimaan:

”Itse näen tällaiset kampanjat melko turhina. En usko, että tuo sukupuolijakautuma johtuu mistään syrjinnästä. Naisia ei vaan yleensä kiinnosta peliala tai pelit.”

”Pätevyys ratkaisee eikä sukupuoli. Ihan turha yrittää saada ihmisiä puoliväkisten alalle, johon heillä ei ole välttämättä mitään kiinnostusta.”

Ajatus siitä, että ”naisia ei vain kiinnosta” on laiska, ylimielinen ja usein toistuva yleistys, jota ainakaan Laura Kyntäjä, 28, ei millään tavalla tunnista.

 Haluan olla vain yksi porukasta.”

Hän on koko ikänsä ollut erittäin kiinnostunut peleistä ja pelialasta, ja on nykyään päivätyönsä ohella sekä e-urheiluselostaja että firmoille suunnatun e-peliliigan Kanaliigan organisaattori.

Kuten useimmat pelialalla työskentelevät naiset, hänkään ei halua, että sukupuoli olisi asia, joka hänestä ensimmäisenä pannaan merkille.

– En halua erottua sillä, että olen nainen, haluan olla vain yksi porukasta, Kyntäjä kuvailee.

Tavoite on vain usein mahdoton toteuttaa.

Kyntäjä innostui lapsena ensin konsolipelaamisesta ja teini-ikäisenä PC-peleistä, etenkin Counter-Strikesta. Hänen pelinimimerkkinsä Lapa valikoitui nimenomaan sen takia, ettei siitä voisi päätellä pelaajan sukupuolta.

Kun pelimikrofonista sitten kuului tytön ääni, hänelle annettiin pelattavaksi ”klaanin” helpoimpia hahmoja tai häntä ei huolittu mukaan ollenkaan, sillä ”tytöt eivät osaa pelata”.

– Siinä meni aika monta vuotta, että yritin päästä mukaan pelaajaporukoihin, mutta en päässyt. Koin siinä yksinäisyyttäkin.

Kyntäjä lopetti pelaamisen moneksi vuodeksi.

Jotta pelaamisessa kehittyy, pitää pelata. Kyntäjää huvittaa, kuinka naisten oletettua huonommuutta pelaajina perustellaan sillä, ettei maailman huippujen joukossa ole lainkaan naisia.

– Suurin osa huipuista on pelannut valtavasti ihan pienestä asti ja päässyt kehittymään peleissä. Naisilla tämä polku on paljon vaikeampi.

Parikymppisenä IT-alaa opiskellessaan hän löysi itselleen porukan, jossa vanha rakkaus Counter-Strikeen pääsi roihahtamaan uudelleen.

– Vihdoin ja viimein löysin itselleni yhteisön, jossa voin olla yksi joukosta.

Nykyään Kyntäjä työskentelee IT-alan rekrytoijana ja käyttää vapaa-aikansa CS- eli Counter-Strike-peliturnausten selostamiseen sekä firmojen CS-turnausten järjestämiseen. Suomalaisessa yritysten harrastajaliigassa on mukana pari sataa firmaa ja kolmisen tuhatta pelaajaa.

– Harmillisen vähän naisia on mukana, ehkä muutamia, Kyntäjä arvioi.

– Itse haluaisin rohkaista naisia mukaan pelaamaan, se on sydämen asia. Ammattilaispuolella näitä ongelmia on jo nykyään vähemmän ja ilmapiiri on kannustava ja salliva.

Kuvitus ja animointi: Emma Kantanen­

Nörttimaskuliinit vauhdissa

Miksei tyttöjä ja naisia sitten haluta mukaan pelaajaporukoihin – tai pikemminkin, miksi pelikumppanuus kelpaa siihen asti, kunnes pelaaja paljastuu tytöksi? Mistä nuoret pelaajatoivot oppivat yhä uudelleen sovinistiset asenteet, kun sillä sukupuolella ei pitänyt olla mitään merkitystä?

Pelaamisessa on Jyväskylän yliopiston pelitutkija Maria Ruotsalaisen mukaan tietynlaista ”valtavirtaresistanssia” eli ollaan vähän niin kuin vallitsevia normia vastaan omassa kuplassa, jonne ei haluta muita pilaamaan tunnelmaa. Nämä muut ovat pääasiassa ei-heteromiehiä.

Pelaajat myös itse haluavat nähdä pelialan meritokratiana eli paikkana, jossa kuka tahansa voi menestyä kykyjensä mukaan, taustastaan huolimatta ja vain taidoillaan.

 Pelimaailmassa on maskuliiniset arvot, joissa fyysisyys on korvattu pelitaidoilla.”

Kun pelaajat itse uskovat, että hyvät pelaajat menestyvät eikä syrjintää ole, he ovat sokeita ongelmille ja sille, miten hyväksi pelaajaksi tullaan. Nojataan tiedon sijaan luuloihin, uskomuksiin ja stereotyyppisiin sukupuolikäsityksiin.

– Pelipiireissä on tällaisia girl gamer -stereotypioita siitä, millainen naispelaaja on. Hän haluaa pelata vain helppoja hahmoja ja on tullut peliin mukaan joko poikaystävänsä kautta tai pelaa vain siksi, että saisi hengata poikien kanssa, Ruotsalainen sanoo.

Se on osa ”nörttimaskuliinisuutta”, kuten Ruotslainen sanoo, vastakkainasettelua kahden sukupuolen kesken. Perinteisessä urheilussa miesten on helppo esiintyä naisia parempina fyysisen voimansa ansiosta.

Pelimaailmassa nörtit rakentavat samalla tavalla maskuliinista kertomusta siitä, kuinka naiset nyt vain biologisista syistä eivät osaa pelata.

– Siellä on ne aivan samat perinteiset, maskuliiniset arvot, joissa fyysisyys vain on korvattu pelitaidoilla.

Kätke sukupuolesi

Suomalaisia pelialan naisia tutkinut Marke Kivijärvi on huomannut, kuinka naiset oppivat piilottelemaan sukupuoltaan, ettei siitä vain syntyisi hankaluuksia.

– Se ei välttämättä ole edes tietoista, vaan voi olla sellaista, että sanoo kokeneensa aina olleensa yksi pojista ja on aina ollut paljon poikien kanssa.

Sen ongelma on, että se tekee naiset alalla vieläkin vähemmän näkyviksi, sanoo tutkija Ruotsalainen.

Hän kutsuu sukupuolen häivyttämistä termillä gender masking. Se tarkoittaa, että pelatessa aivan konkreettisesti piilottaa sukupuolensa, ettei mistään voi päätellä pelaajan olevan nainen.

 Pelialan työpaikoissa monet naiset kertoivat piilevästä seksismistä ja syrjinnästä.”

Sukupuolen merkitystä häivytetään myös niin, ettei ota esiin naisena inhottaviksi kokemiaan asioita, kuten seksististä puhetta, sukupuoliläppää tai häiritseviä ”vitsejä”, vaan kestää ne. Tai jättää vaikka puuttumatta pelien seksistisiin hahmoihin.

– Pelialan työpaikoissa monet naiset kertoivat piilevästä seksismistä ja syrjinnästä. Miehet etenevät kaveripohjalta, miehet mentoroivat toisia miehiä, ja seksistinen puhe ja naisten kokemat ongelmat työkulttuurissa koetaan niin pieniksi, että ne painetaan villaisella, Kivijärvi sanoo.

Vähemmistöstä käsin on vaikea lähetä kritisoimaan vallitsevaa kulttuuria, joten on parempi olla hiljaa – ellei halua uhrin leimaa. Uhreiksi nimittäin alan ongelmista puhuvat naiset leimataan helposti.

Monet tähänkin juttuun haastateltaviksi lupautuneet naiset korostivat sitä, etteivät halua esiintyä uhrin asemassa. Maskuliinisessa kulttuurissa uhrin asema on alin paikka.

Diversiteettiä, kiitos

Peliala on tunnettu myös siitä, kuinka keskustelut käydään nimimerkkien takaa. Erityisesti tämän tuntevat nahoissaan naiset.

Kun Laura Kyntäjä selostaa e-urheilua, monelle katsojalle nainen urheiluselostajana vuonna 2020 on niin radikaalia, että paineet on aivan pakko purkaa vihapuheena.

– Tuleehan sitä pelialalla muutenkin, mutta naisille se palaute on aivan omassa luokassaan, Kyntäjä sanoo.

– Vaikka kuinka koettaa kovettaa nahkansa, niin kyllä siitä osa menee ihon alle, ei voi mitään. Ajattelen, että tämä on sellainen asia, joka pitää toistaiseksi kestää.

Katja Lappalainen sanoi Me Naisille keväällä, että hänen on annettu ymmärtää, ettei kiusaaminen lopu ennen kuin hän lopettaa pelaamiseen.

Systemaattinen häirintä nousi maailmanlaajuisesti esiin vuonna 2013 gamergateksi kutsutussa tapahtuma- ja rikosvyyhdissä Yhdysvalloissa, joissa jotkut naiset joutuivat lähtemään raiskaus- ja tappouhkausten takia kodeistaan.

Ongelma siis tiedetään ja tunnetaan, ja yhä enemmän sille myös tehdään jotakin.

Suomessa on vuodesta 2011 toiminut Women in Games Finland, pelialalla työskentelevien naisten yhteisö, joka rohkaisee naisia alalle ja esimerkiksi vaatii häirinnälle nollatoleranssia.

Syyskuun alussa se muutti nimensä We in Games Finlandiksi, sillä mukaan halutaan kaikki alan diversiteetin lisäämisestä kiinnostuneet, sukupuolesta riippumatta.

Naisille järjestetään nykyään myös omia peliturnauksia, jotka ovat niin sanottuja turvallisia tiloja. Siellä pelitaidot voivat kehittyä ilman jatkuvaa huolta sukupuolen paljastumisesta tai sen synnyttämistä reaktioista.

– Yhteisöjen tuki on naisille tässä erittäin tärkeää, tutkija Maria Ruotsalainen sanoo. Siis se, että löytää porukan, jossa saa pelata, johon tuntee kuuluvansa, jossa voi olla täysivaltainen jäsen ja josta ei savusteta ulos siksi, että on tyttö.

Mutta tietenkään asiat eivät muutu vain sillä, että naiset keskenään niistä keskustelevat.

– Usein kysytään, miksi näitä samoja asioita pitää jauhaa, mutta niitä pitää jauhaa siksi, että ne tehdään näkyviksi ja esimerkiksi yritykset ymmärtävät, että ne saattavat koskea heidän työntekijöitään, tutkija Marke Kivijärvi sanoo.

Muutosta on kyllä näkyvissä. Asiasta keskustellaan, diversiteetin arvo bisnekselle on noussut tutkimuksissa esiin ja on syntynyt pelaajien yhteisöjä, jotka sanoutuvat ääneen irti häirinnästä ja syrjinnästä.

 Ehkä tästä voisi jonain päivänä tulla itselleni kokopäivätyö.”

Laura Kyntäjä haluaa korostaa, että ala on siellä mukana oleville innostuneille naisille pääasiassa paljon muutakin kuin negatiivisia häirintäkokemuksia.

– Nautin itse pelaamisesta ja alalla toimimisesta ihan mielettömästi ja haaveilen, että ehkä tästä voisi jonain päivänä tulla itselleni kokopäivätyö. Olen saanut tukea niin naisilta kuin miehiltäkin.

Kyntäjä uskoo, että huippuammattilaispelaajien esimerkit kielenkäytöstä ja asenteesta ja naisten näkyvämpi osallistuminen pikkuhiljaa muuttavat pelialaa.

– Vaikka ärsyttävän hidasta se kyllä on.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset