Riikka Suominen valitsee juhliin aina samat vanhat vaatteet: ”Miksi se olisi naiselle jotenkin noloa?” - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

Riikka Suominen valitsee juhliin aina samat vanhat vaatteet: ”Miksi se olisi naiselle jotenkin noloa?”

”Tuntuu kuin kättäni amputoitaisiin, jos hiutunutta pyjamaa ei enää pystykään korjaamaan”, kirjoittaa Me Naisten kolumnisti Riikka Suominen.

Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti, joka rakastaa vaatteensa puhki.­

11.10.2020 11:00

”Mä olen niin kade, että sulla on taas sama mekko!” on kehu, jonka haluaisin saada.

Yleensä kun huomiolla palkitaan vain uudesta: ”Ihana uusi pusero / takki / saappaat / korvikset / laukku!”

Ylipäätään kehitystä ja edistystä ovat uudet asiat. Uusi asunto, kesämökki, vauva tai poikaystävä ovat järeitä kuulumisia, kun kaverit kokoontuvat.

Olemme aivan kuin Ensisilmäyksellä-sarjan Barney Stinson, jonka motto on ”uusi on aina parempi”.

Ja uutuuden viehätys onkin mieletön voima. Se on saanut ihmiset maistamaan pallokalaa, valloittamaan tuntemattomia mantereita ja tekemään treffikutsuja.

Omalla kohdallani uutuuden ihanuus ei päde pukeutumiseen. Kiinnyn nimittäin niin paljon vaatteisiin. Tuntuu kuin kättäni amputoitaisiin, jos vuosia palvellutta silkkihametta tai hiutunutta pyjamaa ei enää pystykään korjaamaan.

Ne kerrat kun ostan uutta, olen ensimmäiset käyttökerrat vähän skeptinen. Istuukohan vaate niin hyvin kuin kaupassa kuvittelin? Tuleeko hiki tai vilu? Alkaako kangas heti nyppyyntyä?

Vuosia käytetyissä vaatteissa tietää tarkalleen mitä saa, kun aamulla pukee ne päälleen.

Vaatteiden sanotaan edustavan kantajansa persoonallisuutta. Minun persoonani ei vielä vuodessakaan ehdi mukaan uuteen kolttuun.

Ostan vaatteet sillä mielellä, että haluan käyttää niitä vähintään viisi, mieluiten kymmenen vuotta. Se ei ole ihan helppoa, koska kalliskaan vaate ei välttämättä kestä. Kolumnistikuvassa minulla on päällä silkkitoppi 90-luvulta ja äidiltä peritty pellavajakku, joka sekin on jo saavuttanut täysi-ikäisyyden. Kuvauksen jälkeen jakku meni ompelijalle, koska sen molemmat kyynärpäät olivat kuluneet puhki. Onneksi pellavaisen jakun pystyi paikkamaan.

Pitkäikäisten vaatteiden salaisuus onkin valita kauniisti vanhenevia materiaaleja. Pellavan lisäksi denim, nahka, paksut villaneuleet ja jotkut puuvillakankaat ikääntyvät arvokkaasti. Öljykangastakki on parhaimmillaan ikuinen. Sen sijaan kaikki, missä on elastaania, kulahtaa nopeasti. Akryylineule nyppyyntyy jo, kun siihen päin henkäisee.

Kuljen tarkoituksella usein samoissa vaatteissa. Jos samassa asussa toistuvasti esiintyminen ei ole ongelma miespäättäjille tai it-miljonääreille, niin miksi se olisi naiselle jotenkin noloa? On mieletön helpotus, ettei televisioon tai juhliin lähtöön liity vaatevalinnan aiheuttamaa ylimääräistä hermoilua. Kun on aiemminkin juhlinut samassa mekossa, tietää, että siihen voi luottaa.

Joka kerta odotan, että huomaisikohan joku jo tällä kertaa, että punainen juhlamekkoni oli taas se sama vanha.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?