”Naisia eivät raiskaa mitkään luonnonvoimat” – tutkija kertoo, miksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta uutisoidaan niin hämmentävästi - Ilmiöt - Ilta-Sanomat

”Naisia eivät raiskaa mitkään luonnonvoimat” – tutkija kertoo, miksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta uutisoidaan niin hämmentävästi

Suhtautumisemme lähisuhdeväkivaltaan näkyy myös median otsikoissa ja jutuissa. Tutkijan mukaan oletus siitä, että teolle on jokin uhrin toimintaan liittyvä syy, elää yhä. – Tarvitaan avointa keskustelua, jotta asiat muuttuvat.

30.9.2020 18:00

Surmattu perheenäiti Sini, 25, oli kuolleessaan raskaana – rauhallisena tunnetun aviomiehen teko tuli sokkina ystäville: On vaikea uskoa, että Sini on poissa ja syypää on hänen miehensä (MTV 26.9.)

Vaimo kuoli päähän osuneisiin iskuihin – syyttäjä vaatii aviomiehelle 3,5 vuoden ehdotonta vankeutta (Yle 10.9.)

Asunnosta löytyi Vantaalla kuollut nainen, jonka epäillään saaneen surmansa henkirikoksen uhrina (Helsingin Sanomat 22.9.)

Alaskalainen Jessica, 17, katosi metsään juhlittuaan syntymäpäiväänsä – murhaaja löytyi 24 vuotta myöhemmin 4 000 kilometrin päästä (Ilta-Sanomat 13.8.)

Juotti teinitytön humalaan ja taivutteli seksiin – kaveri kuvasi teon videolle ja jakoi eteenpäin (Iltalehti 25.8.2020)

Viime viikonloppuna osa Instagramin ja Twitterin käyttäjistä ilmaisi sosiaalisessa mediassa huolensa siitä, miten media uutisoi naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Asiaa on pitänyt esillä erityisesti feministinen taideaktivistiryhmä Cult Cunth. Keskustelijat tarkastelivat median käytäntöjä sekä otsikoinnin että uhrin syyllistämisen näkökulmista.

Media käyttää usein rikosuutisten otsikoissa passiivilauseita. Tällöin otsikosta puuttuu rikoksen tekijä ja ilmi käy vain tapahtuma sekä mahdollisesti sen uhri. Anastettiin, uhattiin, pahoinpideltiin.

Toimittaja ja Tampereen yliopiston journalistiikan professori Reetta Räty tunnistaa yleisen journalistisen tavan, joka antaa epämääräisen kuvan tapahtumista ja häivyttää tekijää.

Rädyn mukaan passiivilla ei pitäisi peittää sitä, että esimerkiksi henkirikoksilla ja raiskauksilla on tekijä, ne eivät vain tapahdu itsestään. Ihmiset eivät tule raiskatuiksi tai loukkaannu jäätyään auton alle, vaan ne ovat seurausta jonkun ihmisen toiminnasta.

Asiasta puhutaan toimituksissa aika ajoin, mutta käytännöt eivät tunnu muuttuvan.

– Eikö asiaa siis vieläkään tiedosteta kunnolla? Räty miettii.

– Varmaankin pitäisi muistuttaa, kouluttaa ja saada käytäntöjä muutettua niin, ettei journalismi häivytä tekijöitä tai syyllistä rikosten uhreja.

Taustalla yhteiskunnan asenteet

Vika ei ole yksittäisissä toimittajissa tai julkaisuissa, sanoo Jyväskylän yliopiston dosentti ja yliopiston lehtori Minna Nikunen. Hänen mukaansa henkirikoksen tekijän häivyttäminen otsikosta ei ole pelkkä journalistinen käytäntö.

– Kaiken takana on yhteiskunnassamme vallitseva tapa ymmärtää lähisuhdeväkivaltaa ja perheen yksityisyyttä, Nikunen sanoo.

Nikunen on tutkinut sitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa on soveliasta puhua henkirikoksista. Hän on myös perehtynyt siihen, millaisia selityksiä annamme perheenjäsenten välillä tapahtuneille väkivallanteoille.

 Koemme perheen ja parisuhteen piirissä tapahtuvat asiat yksityisiksi.

Nikunen on huomannut, että pidämme perheen ulkopuolisen henkilön tekemää surmaa julmempana kuin perheenjäsenen tekemää henkirikosta. Se voi olla yksi syy siihen, että myös media häivyttää tekijän otsikosta useammin, kun surmaaja on perheenjäsen. Taustalla on myös se, että koemme perheen ja parisuhteen piirissä tapahtuvat asiat yksityisiksi.

Raiskausuutisoinnissa puolestaan taustalla on edelleen Nikusen mukaan ajatus, että raiskauksen estäminen on naisen vastuulla.

Asenteet näkyvät sanavalinnoissa: nainen raiskattiin, raiskaus tapahtui asunnossa.

– Raiskaus mielletään asiaksi, joka uhkaa naisia. Jos sitä käsitellään populistisesti, keskitytään naiseen. Rikoksen estäminen on tämän ajattelun mukaan jokaisen naisen vastuulla. Ja raiskaus on kuin luonnonvoima. Jos pukeudut väärin, näin voi tapahtua.

Syitä etsitään usein yksilöistä, myös uhrista

Sosiaalisen median keskustelussa nousi esiin myös uutisointi, joka koski Pöytyän syyskuista surmatapausta. 30-vuotiaan miehen epäillään surmanneen raskaana olevan puolisonsa.

Mediassa syitä henkirikokselle on etsitty puolisoiden luonteenpiirteistä ja käytöksestä haastattelemalla pariskunnan lähipiiriin kuuluvia ihmisiä.

Suomalaisessa kulttuurissa on Nikusen mukaan edelleen ajattelutapoja, joilla haetaan oikeutusta parisuhdeväkivallalle. Uhrin henkilökohtaisista ominaisuuksista ja käytöksestä pyritään etsimään syitä rikokseen. Surmattua pöytyäläisnaista on mediassa kuvattu lämminhenkiseksi mutta räväkäksi ja henkilöksi, joka ei epäröinyt ilmaista mielipidettään.

– Parisuhdesurmien kohdalla elää oletus, että teolle on jokin uhrin toimintaan liittyvä syy, koska yleisesti ajatellaan, että riidatkin saadaan aikaan yhdessä, sanoo Nikunen.

On yleistä ajatella, että teko tapahtuu vuorovaikutuksen seurauksena.

Uhrista tehdään osasyyllinen tapahtuneeseen, tekijää pyritään ymmärtämään. Nikusen mukaan media saattaa myös esittää tekijän uhrina ja nostaa hänen kärsimystään esiin.

Pöytyän tapahtumista uutisoinut media on kuvannut rikoksesta epäiltyä miestä kiltiksi, rauhalliseksi ja hieman alistuvaksi. Jutussa tuttava kertoi miehen vaikuttaneen viime aikoina väsyneeltä.

 Naisia eivät raiskaa mitkään luonnonvoimat.

Nikusen mukaan myös tekijän sukupuoli vaikuttaa siihen, miten tätä arvioidaan. Mikäli surmaaja on mies, surma ei muuta ihmisten kuvaa henkilöstä.

– Miehestä saatetaan puhua edelleen hyvänä perheenisänä, vaikka hän olisi surmannut lapsensa, sanoo Nikunen.

Mikäli henkirikoksen tekijä on nainen, väkivaltainen käytös näyttää tutkimusten mukaan korostuvan kuvailuissa.

Parempaa koulutusta ja ohjausta toimituksiin

On tärkeää, että toimituksissa tiedostetaan myös uhrin syyllistämiseen liittyvät ajatusvinoumat.

Reetta Rädyn mukaan toimituksissa mietitään useimmiten tarkkaan, kenen näkökulmasta juttuja kerrotaan. Ajattelu pitäisi muistaa näissäkin tapauksissa.

– Tarvitaan selvästikin edelleen toistoa näistä asioista: naisia eivät raiskaa mitkään luonnonvoimat, sanoo Räty.

Minna Nikunen on sitä mieltä, että eri mediat ovat kuitenkin parantaneet toimintaansa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uhrin syyllistämistä tapahtuu harvemmin ja otsikot ovat parempia.

Usein otsikoita näkee myös muutettavan sitä mukaa, kun lisää tietoa tapahtuneesta saadaan – alkuvaiheessa tietoa saattaa olla niin vähän, ettei voida vielä tarkasti kertoa, kuka teki ja mitä tai ketä epäillään ja mistä.

Vinoutunut suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan kuitenkin läpäisee yhteiskunnan eri tasot yksilön kokemuksista yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tämä heijastuu myös median toimintaan.

– Tarvitaan juuri tällaista avointa yhteiskunnallista keskustelua, jotta asiat muuttuvat, Nikunen sanoo.

Juttua muokattu 1.10. klo 14.58. Lisätty tieto siitä, että aihetta on pitänyt esillä erityisesti feministinen taideaktivistiyhteisö Cult Cunth.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?