Junalippu Kouvolasta Kotkaan maksaa noin 14 euroa ja linja-automatka Kuusankoskelle noin seitsemän euroa. Ullalla, 35, ei aina ole varaa lippuihin, ja siksi hän on joutunut perumaan käyntejään kipupoliklinikalla ja sairaalassa.
Kuusi vuotta sitten Ulla astui kynnyksen yli huonosti. Jalka ruhjoutui niin, että se piti leikata. Siitä seurasi pysyvä hermovaurio. Kävely ei suju kunnolla, selän kanssa on ongelmia ja liikkuminen tuntuu kivuliaalta. Ullaa vaivaa myös krooninen uniongelma sekä astma. Sen ja kipujensa takia hän on joutunut jäämään pois työelämästä.
Työttömän tilipussilla ei ole helppoa pitää itsestään huolta.
– Julkisessa terveydenhuollossa ei käytännössä saa fysioterapiaa. Annetaan ohjeet ja jumppakuminauha ja sanotaan, että mene kotiin jumppaamaan. Oikea kuntoutus pitäisi maksaa itse.
Kipupolilla Ullalle sanottiin, että ohjatusta vesiliikunnasta olisi apua.
– Kun tulot on 800 euroa kuukaudessa, ei sillä käydä fysioterapiassa tai osteta uimahallikortteja.
Jos rahaa olisi, Ulla käyttäisi yksityistä terveydenhuoltoa. Sen perässä ei tarvitsisi kulkea naapurikaupunkeihin. Lapsen kanssa yksityisellä käydessä on tuntunut, että asiat hoituvat helpommin ja nopeammin.
Lapsi on Ullalla joka toinen viikko. Silloin syödään hyvin ja tasapainoisesti. Joka toinen viikko Ulla elää makaronilla tai on syömättä. On pakko valita joko ruoka tai kalliit astma-, kipu- ja unilääkkeet.
– Vaihtoehtoa ei ole. Ilman lääkkeitä olen niin huonossa kunnossa, että en voi tehdä mitään. Lapsen kanssa pitää kuitenkin jaksaa.
”En uskalla mennä hammaslääkäriin, kun en tiedä, milloin kosahtaa lasku luukusta tai miten suuri se on. Mieluummin kärvistelen kivuissa kuin lakkaan syömästä.” Nainen, 39, eläkkeellä
”Sain Kelan korvauspäätöksen terapiasta. Korvauksen jälkeen 95 euron terapiakäynnistä jäisi maksettavaa alle 50 €. Ensimmäisen käynnin maksoin itse, Kelan tuki ei ehtinyt siihen. Toisen käynnin jouduin perumaan: siihen ei riittänyt 75 euron hammaslääkärimaksun jälkeen rahaa. Sitten tuli korona ja lomautus. Päivärahasta ei jää ylimääräistä, ja terapia on keskeytynyt. Stressi, ahdistus ja rahavaikeudet kasvavat ja se alkaa näkyä minussa. Odotan vain, että työt alkaisivat ja raha-asiani korjautuisivat. Lomautukset jatkuvat luultavasti ainakin elokuun loppuun.” Nainen, 37, nettotulot ennen lomautusta 2200–2500 €/kk
”Lääkäriaikoja on täytynyt perua, kun tietää, että sieltä tulee lasku perään. En varmaan ikinä saa jalasta känsää pois kotikonstein, eikä jalkahoitajalle todellakaan ole varaa mennä. Känsän takia en pysty kävelemään normaalisti, mistä on seurannut vaivaisenluu ja jumittunut selkä. Fysioterapeutti kehotti menemään salille, jotta liikeradat oikenisivat. Se ei kotijumpassa välttämättä onnistu.” Nainen, 30, osa-aikatyö, nettotulot 1800 €/kk
Hulavanne ja silmälasit – liian kallista
Me Naisten verkkokyselyn mukaan pienet tulot heijastuvat terveyteen niin arjen valinnoissa kuin sairastaessa. Syödään makkaraa, koska se on halpaa. Ei ole varaa ostaa hulavannetta kotitreeniä varten. Käytetään marketin parin euron lukulaseja. Fysioterapeutti patistaa kuntosalille, mutta siihen ei ole rahaa. Perutaan lääkärikäynti, koska niitä osuu samalle kuukaudelle kaksi eikä raha riitä molempiin. Diabeteslääkkeet loppuvat, mutta lisää voi ostaa vasta tilipäivänä.
Vastauksissa toistui pari asiaa: julkisella puolella on hankala päästä hammaslääkäriin tai gynekologille. Jälkimmäisellä käydään yksityisellä – siis ne harvat, joiden tilillä pyörii ylimääräinen satanen.
Tulotason mukaiset terveyserot ovat Suomessa suuria, tietää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Sakari Karvonen.
– Melkein voi sanoa, että kun tulotaso tietyn verran nousee, nousee myös elinikä. Korkean tulotason naisilla elinajanodote on 5,6 vuotta enemmän kuin alimman tulotason ryhmässä. Miehillä ero on noin kymmenen vuotta.
Pienituloiset kokevat terveytensä huonommaksi kuin hyvätuloiset. Heillä on enemmän oireita kuin hyvätuloisilla: kuumeesta nivelsärkyyn ja vatsavaivoista pääkipuun. Pahasti psyykkisesti kuormittuneita on huonotuloisissa liki kaksi kertaa enemmän kuin hyvätuloisissa.
”Jos laskujen jälkeen rahaa jää vain ruokaan, on monesti pitänyt perua hammaslääkäri- ja lääkäriaikoja.” Nainen, 30, osa-aikatyössä, nettotulot 1000 €/kk
”Välillä astma- ja verenpainelääkkeet jäävät ostamatta, kun ne loppuvat. Ostan ne tilipäivänä. Astmalääkkeitä ilman on todella hankala olla. Gynekologille tarvitsisi mennä massiivisten kuukautisvuotojen vuoksi, mutta ei ole varaa. Kunpa pääsisin kohdun poistoon tai edes kohdun limakalvon polttoon. Syön rautaa raudanpuutteeseen, mutta en raaski ostaa sitä niin paljon kuin tarvitsisin. Se vaikuttaa niin, että olen välillä todella väsynyt.” Nainen, 47, palvelusihteeri, nettotulot kuukaudessa 1500 €
Rahalla saa ja yksityiselle pääsee
Suomessa lääkäriin pääsee avohoidossa yksityisillä lääkäriasemilla, työterveyshuollossa sekä julkisilla terveysasemilla. Karvosen mukaan tämä luo eriarvoisuutta. Varakkaimmilla on helpommin pääsy yksityiselle lääkärille ja työterveyshuoltoon.
– Suurituloiset saavat palvelua helpommin ja pienempiin vaivoihin. Karkeasti sanottuna ne, jotka vähiten hoitoa tarvitsevat, saavat sitä eniten. Palveluun pääsy on heille helppoa.
Karvonen sanoo, ettei julkisen terveydenhuollon laatu ole sen kehnompaa kuin yksityisen, mutta saatavuus on huonompaa. Alueellisia eroja on, mutta yleensä hoitoon pääsee kiireettömissä vaivoissa. Yksityisellä puolella lääkäriin pääsee nopeasti yhdellä puhelinsoitolla.
– Julkiseen hammashoitoon on tunnetusti jonoa. Ennen covidia tilanne oli, että 40 prosenttia potilaista pääsi kiireettömään hammashoitoon kolmessa viikossa. Loput joutuivat odottamaan pidempään.
Karvonen ei tiedä tarkkaan, mihin muihin julkisiin terveyspalveluihin pääsy on hankalaa. Hän pitää kuitenkin uskottavina lukijakyselyssä nousseita mainintoja, että hammaslääkärin lisäksi on vaikeaa päästä gynekologille sekä mielenterveyspalveluihin.
Koronakeväänä terveyskeskusten kiireettömät lääkärikäynnit laskivat lähes puoleen. Kun jonoja nyt puretaan, voi olla, ettei pääsy julkiseen hoitoon ainakaan nopeudu.
”Ei ole varaa ostaa lihaa ja kunnollista ruokaa, makkaraa saa eurolla paketin ja siitä tekee ruokaa moneksi päiväksi. Kasviksia syömme paljon, hedelmiä ostamme vain lapsille. Kolesteroli nousee ja hemoglobiini laskee, vitamiinit otamme pitkälti purkista.” Nainen, 50, työtön, nettotulot 550 €/kk
”En pääse hammaslääkäriin enkä varsinkaan gynekologille, koska perhe pitää ruokkia ja laskut maksaa. Olisi kiva voida käydä uimahallissa tai maauimalassa lasten kanssa. Tai ostaa hulavanne itselle.” Nainen, 50, kahdessa osa-aikatyössä, nettotulot 1300 €/kk
Gynekäynti – turha haave
Apteekin käsikauppalääke auttaa Marjaanaa, 50, gluteenista johtuvissa vatsavaivoissa. Pieni pakkaus maksaa 15 euroa. Nyt Marjaanalla on siihen varaa, koska hän saa ansiosidonnaista päivärahaa 800–1000 euroa kuukaudessa. Kun tulot olivat pienemmät, lääke oli liian kallis.
Marjaanalla todettiin ärtyvän suolen oireyhtymä IBS 20 vuotta sitten julkisessa terveydenhuollossa.
– Jos yleislääkäri olisi silloin ohjannut ravitsemusterapeutille, olisin voinut tervehtyä 15 vuotta sitten. Sen sijaan olen ollut puolikuntoinen näin pitkään, Marjaana uskoo.
– Kukaan ei valistanut, että esimerkiksi sipulia ja valkosipulia olisi hyvä välttää.
Vasta IBS:stä kärsivien Facebook-ryhmässä Marjaana sai vinkkejä ruokavalioonsa sekä tajusi voivansa kärsiä myös gluteeniherkkyydestä.
– Ongelma on, että julkisella puolella pääsee vain yleislääkärille. He osaavat neuvoa aika vähän eivätkä tee lähetettä erikoislääkärille. Maksaisi ainakin 80 euroa mennä yksityiselle ja vielä lisää, jos siellä tehtäisiin tutkimuksia.
Marjaanan kokemuksen mukaan vaihdevuosi-ikäiset naiset eivät pääse julkisella puolella gynekologille rajuissakaan oireissa. Yksi tuttu sai pahoja uniongelmia, toinen haituvia leukaan – mutta eivät apua.
– Minullakin tuli ylimääräistä karvankasvua leukaan. Jonkin aikaa kärsittyäni pystyin käydä yksityisellä ihotautilääkärillä.
Marjaana pelkää, että monella pienituloisella ovat hampaat huonossa kunnossa.
– Kaikille eri riitä, että hammaslääkäriin pääsee kerran vuodessa tai kahdessa. Minultakin on irronnut hammas ja toisen jouduin vedättämään hammaslääkärissä. Olen miettinyt, oliko se ihan välttämätöntä. Ei kaikilla ole varaa implantteihin.
”Terveydenhoidon maksuista on toisinaan vaikea selvitä. Kalliiden lääkkeiden vuosi-omavastuu on liikaa kerralla maksettavaksi, enkä saa tukia.” Nainen, 31, kokki, nettotulot 1400 €/kk
”Tarvitsisin kunnon silmälasit, mutta ei ole varaa. Ostan marketista lukulaseja, joilla on arveluttavia seurauksia näköön. Gynekologilla en ole käynyt 11 vuoteen, kunnallisissa papaseulonnoissa kylläkin. Mieheni on töissä, mutta meillä on kolme lasta, joiden hyvinvointi huomioidaan ensin. Yritämme saada rahat riittämään niin, että jokaisella olisi yksi harrastus. Itselläni on kerran viikossa liikuntaharrastus, josta en ole halunnut luopua.” Nainen, 51, opiskelija, nettotulot (lapsilisät) 330 €/kk
”Olin halvaantua, kun kipujani ei kunnallisella puolella otettu tosissaan. Neljä kuukautta kävin terveyskeskuksessa itkemässä selkävaivojani, kunnes menin niin huonoon kuntoon, että minut viimein tutkittiin kunnolla ja selästä leikattiin iso pullistuma. Uskon, että yksityisellä puolella minut olisi otettu todesta ja hoidettu asiallisesti. Seurauksena elinikäinen hermovika toisessa jalassa, odotan pääsyä sairaseläkkeelle.” Nainen, 40, sairauslomalla, nettotulot 550 €/kk
Vähemmän aikaa miettiä terveyttä
Terveys on paljon muutakin kuin mitä tapahtuu terveyskeskusten seinien sisällä. Sakari Karvosen mielestä pienet tulot voivat heijastua terveyteen usealla tavalla. Ei ole rahaa asioihin ja tuotteisiin, jotka olisivat tärkeitä terveyden ylläpitämiselle.
– Jos pitää tasapainoilla sen kanssa, mihin raha riittää, moni säästää lääkkeistä. Joskus asiakasmaksutkin voivat olla liian korkeita.
Vuonna 2016 suomalaisilta kysyttiin, mistä he ovat joutuneet tinkimään rahan puutteen vuoksi. Lähes 30 prosenttia 20–54-vuotiaista ja liki viidennes 55–74-vuotiaista ilmoitti nipistäneensä ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä.
Kaikkein pienituloisimmilla ei ole töitä, työpaikkaruokailua ja ehkä sen mukanaan tuomia terveellisiä syömistottumuksia. Sosiaaliset kontaktit voivat vähentyä. Ystävää on helpompi vältellä kuin kohdata tämä kahvilassa, jossa kuluisi rahaa. Ylipäätään rahattomuus stressaa.
– Kun kaikki energia menee toimeentulon hoitamiseen, jää vähemmän aikaa miettiä terveyttä. Itsestä huolehtiminen voi tuntua jopa toissijaiselta.
Kuvio on monimutkaisempi kuin vain viiva tulojen ja terveyden välillä. Terveyteen vaikuttaa ihmisen koko sosioekonominen asema: paljonko tienaat, missä asut, mitä opiskelit, mitä teet työksesi. Syöpäjärjestöjen mukaan sosioekonominen asema vaikuttaa siihenkin, miten naiset osallistuvat syöpäseulontoihin. Hyvässä asemassa olevista naisista 87 prosenttia käy kutsun tullen mammografiatutkimuksessa, heikommassa asemassa olevista vain 62 prosenttia. Samoin tiedetään, että korkeamman koulutustason väki osallistuu useammin terveystarkastuksiin.
Terveyseroja voisi kaventaa purkamalla eroihin johtavia tekijöitä, kuten eriarvoisuutta.
Karvonen toivoo parasta sekä soten että sosiaaliturvan uudistuksilta. Koska erojen syyt ovat moninaiset, pitää ratkaisuakin etsiä useasta paikasta.
– Yksi parannus olisi saada sote-uudistuksella terveydenhuollon resursseja tasapuolisemmiksi, hän sanoo.
– Toinen selvä ongelma on, että niin monet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, kun muu perusturva ei enää riitä. Jos tätä järjestelmää saataisiin yksinkertaistettua, ihmisillä olisi muutakin mietittävää kuin toimeentulonsa.
Ullan ja Marjaanan nimet on muutettu. Lähteinä myös THL: Tulotason mukaiset terveyserot ovat edelleen suuria sekä Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa.
