Amanda Pilke, 32, aloitti elokuvanäyttelijän uransa nuorena. Vuonna 2003 hänet nähtiin Helmiä ja sikoja -elokuvassa, josta hänet palkittiin Jussi-patsaalla parhaasta sivuosasta. Kymmenen vuotta myöhemmin Pilke teki viimeisen roolinsa Aku Louhimiehen Vuosaari-elokuvassa. Kun uusi elokuvaroolitarjous tuli vuonna 2012, 22-vuotias Amanda kieltäytyi.
– Olin niin lopussa, että oli vain pakko sanoa ei.
– Mutta kyllä pian sen jälkeen, mietin, että mihin urasi olisi mennyt, jos en olisi lopettanut. Minuun oli laitettu paljon panoksia, ja kuulin paljon, miten urani kasvaa. Se, että halusin lopettaa, oli hurja päätös. Se oli monen mielestä hirveintä, mitä näyttelijä voi tehdä, Amanda kertoi tällä viikolla Rosvopankki-sarjan kutsuvierasensi-illassa.
”Vaikka luovuin näyttelemisestä, sain jotain paljon arvokkaampaa tilalle.
Samoihin aikoihin Amanda tapasi Velimatin. Nykyisen puolisonsa, joka oli juuri palannut luostarista ja löytänyt buddhalaisuuden. Pari muutti Varsinais-Suomeen pienelle paikkakunnalle ja osti sieltä vuonna 1890 rakennetun hirsitalon. Heillä on 6- ja 3-vuotiaat lapset.
– Meillä on rakennettu sinne temppeli, jossa teemme jooga- ja meditaatiojuttuja. Viime vuosina olemme sitoutuneet tekemään säännöllisemmin buddhalaisia harjoituksia. Vaikka luovuin näyttelemisestä, sain jotain paljon arvokkaampaa tilalle. Kun lähipiiri näki muutokset minussa, myös he olivat sitä mieltä, että näin oli parempi.
Iso rooli uudessa tv-sarjassa
Nyt Amanda nähdään kymmenen vuoden tauon jälkeen isossa roolissa Elisa Viihteen Rosvopankki-sarjassa. Hän kokee olevansa valmiimpi tekemään näyttelijän työtä kuin nuorempana.
”Kun tauon myötä tuli rauhaa ja tilaa, jouduin miettimään, olinko itse itselleni hyvä.
– Silloin ehkä sinisilmäisestikin syyllistin muita, että tuo aiheutti minulle tuota ja tuo tuota. Kun tauon myötä tuli rauhaa ja tilaa, jouduin miettimään, olinko itse itselleni hyvä. Kunnioitinko itseäni noissa tilanteissa, joita alalla kohtasin? Nyt tiedän, että minulla on oikeus puhua, miltä minusta tuntuu. Kun kunnioitan itseäni, minua kunnioitetaan.
Hän kiittelee Rosvopankin ohjaajaa, ja koki että sai tehdä paluuroolinsa turvallisessa ja luottavaisessa ympäristössä.
– Olen tehnyt tässä välissä muutamia muutaman päivän rooleja. Nyt kun syvennyin työhöni neljä kuukautta, löysin intohimon näyttelemistä kohtaan. Sen intohimon, jonka kadotin.
Välivuodet Amanda on työllistänyt itseään eri tavoin.
– Aika paljon ollaan siellä meidän maalla. Teen etätyönä eläinsuojelutyötä. Olen yhdistänyt siihen metsien suojelua ja buddhalaisuutta. Nyt koen, että olen valmis myös näyttelemään. Toivon merkityksellisiä rooleja, mutta sitäkin enemmän toivon rauhaa. Se tulee, mikä on tarkoitettu.
