Yksi monen parisuhteen suurimmista taitekohdista on, kun lyödään hynttyyt yhteen eli muutetaan yhteiseen kotiin. Mitä asioita pariskunnan kannattaa selvittää ennen kuin molempien sukunimet löytyvät samasta postiluukusta?
Sosiaalisen median sisällöntuottaja @seksologireeta eli seksuaalikasvattaja Reeta Rautavirta kertoo viisi asiaa, joista parin olisi hyvä sopia ennakkoon.
Tietenkään eripuralta ei voi täysin välttyä, vaikka asioista keskustelisi perinpohjaisesti etukäteen. Jos kuitenkin jo keskusteltaessa huomaa, että kumppanin näkemykset yhteiselosta eroavat voimakkaasti omista, ei yhteenmuutto välttämättä ole paras ratkaisu.
– Nykyään on yleisempää niin sanottu ’LAT – living apart together’ eli pitkä ja vakava suhde, jossa asutaan kuitenkin erillään. Tämäkin on monille sopiva vaihtoehto, Rautavirta vinkkaa.
1. Kuka maksaa viulut?
– Raha on ehkä suurin riidanaihe pariskunnilla. Siksi siitä olisi hyvä keskustella jo etukäteen, Rautavirta kertoo.
Kannattaa keskustella, jaetaanko kulut puoliksi vai suhteutetaanko ne kunkin tuloihin.
– Jos pariskunnan rahalliset menot jaetaan tasan puoliksi, mutta esimerkiksi muut arjen asiat lepäävät selkeästi toisen osapuolen harteilla, se voi aiheuttaa suurta turhautumista, Rautavirta toteaa.
Rautavirran mukaan etukäteen olisi hyvä keskustella myös siitä, miten menot jaetaan mahdollisten elämänmuutosten jälkeen – jos pariskunnan tulot ja menot muuttuvat.
– Jos toinen esimerkiksi jää kotiin lasten kanssa ja toinen pystyy sillä aikaa luomaan uraa ja kerryttämään omia säästöjä, tulee suhteeseen helposti eriarvoisuutta, Rautavirta kertoo.
Asioita kannattaakin tarkastella monelta eri kannalta jo ennakkoon, jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä ja riidoilta.
Jos pariskunnan kulutustottumukset ovat kovin erilaiset, olisi hyvä keskustella myös siitä, saako omia hankintoja tehdä yhteisistä varoista vai onko kannattavampaa pitää rahat erillään.
2. Kenelle kodin ovi on auki ja milloin?
Pitääkö kaverin vierailulle pyytää kumppanin lupa? Saako anopilla olla vara-avain? Rautavirran mukaan on tärkeää keskustella siitä, kuka yhteiseen kotiin on tervetullut ja milloin.
– Varsinkin jos pariskunnan toinen osapuoli on selkeästi toista ekstrovertimpi tai introvertimpi, olisi kyläilijöistä hyvä sopia yhteiset pelisäännöt.
Muuten toisesta voi tuntua, ettei omassa kodissa saa olla rauhassa. Toista taas saattaa turhauttaa, ettei voi järjestää juhlia tai jakaa kotia tärkeiden ihmisten kesken.
Rautavirta muistuttaa, että monisuhteisten ihmisten kannattaa sopia keskenään myös siitä, kuinka muut kumppanit ovat tervetulleita yhteiseen kotiin – tai ovatko ollenkaan.
3. Kuka imuroi, kuka kuuraa?
Myös kotityöt hiertävät monen pariskunnan välejä. Jos vastuualueet eivät ole jaettu selkeästi, edessä voi olla viikoittainen tai jopa päivittäinen kränä.
– Kotitöiden saralla yhteiseen arkeen tuodaan usein omista lapsuudenperheistä opittuja malleja ja nämä saattavat olla myös melko sukupuolisidonnaisia, Rautavirta selittää.
Olisikin hyvä sopia etukäteen onko yhteisessä kodissa esimerkiksi siivouspäivät, siivoillaanko viikon mittaan tarpeen mukaan vai ostetaanko kenties palveluita.
Rautavirran mukaan erityisesti heteropareilla kotitöihin latautuu yhteiskunnan odotukset miesten ja naisten tehtävistä.
– Jos näitä normeja ei tahdo toteuttaa omassa parisuhteessa, niiden murtaminen on helpointa etukäteen keskustelemalla ja jakamalla kunkin vastuualueet.
4. Ajanvietto – yhdessä vai erikseen?
Yhteinen ajanvietto on ongelma, joka usein nostaa päätään yhteenmuuton jälkeen.
Tapailuvaiheessa yhteistä aikaa on pakko raivata kalenteriin, jotta toista näkisi, mutta yhteenmuuton jälkeen toista näkee jatkuvasti kotona.
– Siinä on suuri ero, onko kyse toisen näkemisestä vai yhdessä vietetystä laatuajasta, Rautavirta selittää.
Pariskunnalla saattaa olla hyvin erilaiset odotukset kotona vietetystä ajasta.
Toinen tahtoisi enemmän aktiivista yhdessäoloa, toiselle riittää passiivisempi yhdessäolo, esimerkiksi yhdessä nukkuminen.
– Usein pariskunnan toinen osapuoli saattaa olla menevämpi tyyppi, jolla on esimerkiksi paljon harrastuksia kodin ulkopuolella. Toinen taas saattaa viihtyä paremmin kotona rauhakseen.
Rautavirran mukaan ristiriitoja voi syntyä, jos kotona viihtyvä osapuoli tuntee, ettei ole toiselle prioriteetti tai yhtä tärkeä kuin muut asiat hänen elämässään.
Toisaalta taas menevämpi osapuoli saattaa tuntea, että hänen vapaa-aikaansa rajoitetaan.
– Omista toiveista ja ajatuksista olisi hyvä olla avoin ja koittaa löytää ajanviettoon kultainen keskitie yhdessä, Rautavirta kertoo.
5. Yhteydenpito – aina perillä?
– Pariskunnan tulisi vetää yhteinen linja siitä, kuinka hyvin tulee olla perillä toisen päivittäisistä menoista, Rautavirta kertoo.
Tarvitseeko toiselle ilmoittaa aikatauluista tai olinpaikasta? Onko pariskunta erillään ollessaan yhteydessä tekstiviestitse?
– Jos sovittua linjaa ei ole, toista voi ahdistaa jatkuva kyseleminen, ja toinen taas voi kärsiä epävarmuudesta, kun kumppani ei ilmoittele itsestään.
Pidä mielessä!
Rautavirran mukaan yhteenmuutossa on tärkeää pitää mielessä, että usein erillisyys tekee yhdessäolosta mukavampaa.
On tärkeää, ettei kadota itseään suhteeseen, vaan pitää kiinni omista ystävistä, harrastuksista ja muista menoista.
Toisaalta Rautavirta haluaa muistuttaa, ettei suhdetta myöskään pitäisi itsestäänselvyytenä, joka hoituu muiden arkisten askareiden lomassa.
Vaikka toista näkee kotona päivittäin, täytyy suhteeseen panostaa myös muuten. Yhteiselle laatuajalle on raivattava tilaa kalenteriin, kuten kaikille muillekin elämän tärkeille menoille.
– Muuten käy niin, että suhde on vain roskien viemistä ja laskujen maksamista, suhteesta tulee arkista, harmaata ja tylsää, Rautavirta summaa.
Lue lisää: Pitkissä parisuhteissa on kolme vaihetta – yhdessä niistä kipuillaan eniten, sanoo asiantuntija
