Isän rakentama eräkämppä lähellä Kaukosen kylää Lapissa on viime viikot toiminut toimittaja Aino Huilajan, hänen puolisonsa Jerry Ylkäsen ja Arska-koiran tukikohtana. Hiihtomatkan päässä sen pihapiiristä odottaa perheen varsinainen koti, vuoden 2010-mallinen matkailuauto ”Ranssi”. Se on valmiina pakuelämän uuteen vaiheeseen: lumisiin maisemiin ja kohti Jäämerta.
30 vuotta sitten pystytetty eräkämppä noudattelee Huilajien lapsuudenkodissa vaalittua säästäväistä asennetta: mitään ei ole tuotu sinne uutena, ja jopa puut, joista tupa aikoinaan rakennettiin, ovat tuulenkaatamia. Sen verran pitkältä kuin Aino lama-ajan lapsuusvuosiltaan muistaa, kotona opetettiin säästämään sukanvarteen, varaamaan puskuria taloudelliseksi turvaksi. Säästäväisyys tarttui tyttöön niin, että yhtenä vuonna hän laittoi talteen joulukalenterinsa 24 suklaata vain lahjoittaakseen ne isälleen.
– Ei meillä pihejä oltu eikä saitureita, mutta elämämme ei vain perustunut kulutukseen. Perheelle iloa tuottaneet asiat eivät vaatineet hirveästi rahaa, meillä retkeiltiin, liikuttiin luonnossa ja käytiin kalassa. Toisaalta saimme aina veljeni kanssa kausikortit Leville, mikä ei todellakaan ollut itsestäänselvyys kylän perheissä tuohon aikaan, Aino kertoo.
Rahatarkka asenne jatkui Ainon opiskeluvuosina Jyväskylässä. Siellä hän asui halvasti opiskelijasolussa, suhtautui ruokaan pakollisena pahana ja sai säästöjä talteen jopa opintotuestaan.
– Minussa ei koskaan herännyt kapinavaihetta säästeliäisyyttä kohtaan. Olen aina ollut rahankäytössä järkevä, joskus liiankin järkevä. Olen välillä tietoisesti vähentänyt sen liiallista tuijottamista, sillä nuukailun mukana elämyksistä voi kadota ilo, hän sanoo.
– Jos matkoilla aina vain yrittää löytää halvimman hostellin, hommaan menee helposti päivä ja kohta kuitenkin kuulet jonkun löytäneen vielä halvemman.
”Ostelu oli kuin ajanvietettä, hyvää mieltä tuottava rutiini.
Muutto Helsinkiin ja vakituiseen, hyväpalkkaiseen työhön vuonna 2007 ravisutti Ainon kulutustottumuksia eniten. Asuminen kallistui, kulutusmahdollisuudet lisääntyivät, ja harrastuksetkin siirtyivät luonnosta saleihin. Rahaa paloi ulkona syömiseen, kulttuurielämyksiin, ja televisiotyössä oli syytä näyttää huolitellulta.
– Kun nyt mietin vaateostojani noilta vuosilta, tunnen kulutusahdistusta ja häpeää. Ostelu oli kuin ajanvietettä, sellainen hyvää mieltä tuottava rutiini. Vaikka tiedostin ylikulutuksen ja vaateteollisuuden ympäristöhaitat, silti toimin niitä vastaan. Rutiiniksi tuli sekin, että pari kertaa vuodessa myin vaatteitani kirppiksellä ja olin siten muka ekologinen, minähän kierrätin, Aino sanoo.
– Jossain vaiheessa huomasin, ettei ostelu tuonut pidempiaikaista iloa. Löydän sen muista asioista. Nykyään saan paremman mielen vaatteesta, jonka jätän kauppaan.
Nykyisessä elämänmuodossa pakettiautokodin napakat kuutisen neliötä ilman hyllymetrejä tai vaatekaappeja sanelevat rajat tavaroille, joita arjessa voi kuljettaa. Jokaisen kaupassa houkuttavan puseron, kulhon ja kenkäparin kohdalla Ainon on harkittava, tarvitaanko sitä todella, onko tuote monikäyttöinen ja mistä sen tieltä luovutaan.
– En todellakaan saarnaa muille elintavoillani tai jeesustele olevani kaiken kulutuksen yläpuolella. Saan kaupoissa edelleen mielitekoja, miten sievä astia olisi kiva tai uusi vaate piristäisi mieltä. Nyt kun päähänpistoille ei yksinkertaisesti ole tilaa, se on pakottanut muuttumaan ostelussa perustelevammaksi. Olen monella tapaa palannut lapsuuteni kulutusoppeihin, Aino kertoo.
Ranssi-auton suunta on kohti pohjoista. Aino perheineen etenee kevättalven aikana Jäämerelle. ”Meren ja Golf-virran ansiosta siellä on odotettavissa leudompi ilmasto.”
Maanantai
Lumilapio 29,95 €
”Ostin Kittilän Tokmannista ison lumilapion, sellaisen, jolla hankea saa raivattua ison automme tieltä. Olimme tähän asti viettäneet pakuelämää lumettomilla alueilla, mutta nyt on varustauduttava uudenlaisiin olosuhteisiin. Lapio mahtuu sänkymme alle rakennettuun varastotilaan ahkion, suksien ja lumikenkien kanssa.
Autoamme ei varsinaisesti ole rakennettu talviasuttavaksi, mutta ihan hyvin olemme sillä pärjänneet. Meillä on lämmityslaite, hyvät makuupussit ja ikkunoiden suojaamiseksi erilaisia peitteitä. Etenemme nyt Lapista Jäämerelle päin. Matkalta pitää selvittää, mitkä campingalueet ovat talvisin auki, mistä saa sähköä ja mistä apua, jos jotain sattuu. Norjassa sää voi muuttua nopeasti ja tiet sataa umpeen lunta.
”Pakun kuluvia osia on remontoitu muutamalla tonnilla.
Ranssi on ensimmäinen automme, ja sen kulut ovat tuntuneet isoilta kaltaiselleni tottumattomalle autoilijalle. On vakuutukset, katsastukset, verot ja huollot – nyt vuoden sisään pakun kuluvia osia on remontoitu muutamalla tonnilla. Silti auto on neljässä vuodessa antanut paljon enemmän kuin ottanut.
Campingalueisiin turvaudumme, kun tarvitsemme sähköä laitteiden ja akkujen lataamiseen sekä palveluja meidän ihmisten lataamiseen. Halvimmillaan yö Euroopassa on maksanut noin kymmenen euroa, Suomessa ja Norjassa helposti 35 euroa. Hintojen kallistuminen näkyy meille selkeimmin polttoainekuluissa, mutta se on myös hinta, jonka olen valmis maksamaan, jotta maailma saadaan paremmalle tolalle.
Emme ylipäätään vain ajeleskele ympäriinsä, siitä pakuelämässämme ei ole kyse. Tykkäämme enemmän olla paikoissa kuin ajaa niiden ohi.”
Ulkona oleminen ja liikkuminen ovat osa Ainon arkea ja elämäntapaa. Hangilla kantavat lumikengät ja tunturihiihtoon tarkoitetut sukset.
Tiistai
Teleskooppisauvat 99,99 €
Grillipihdit ja tumma soijarouhe 13,17 €
”Pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä, ja ajoimme suunnilleen 40 kilometriä Leville päästäksemme kaupoille. Muistan jo lapsesta, miten Helsingin-serkkujen lisäksi hiihtokeskukset olivat kanavani vaikutteille muualta.
”Kun kulutukseni on dropannut, olen hintojen suhteen sallivampi.
Päätin vihdoin ostaa kunnon teleskooppisauvat, jotka sopivat tunturihiihtoon ja lumikenkäilyyn – niin minä liikun talviluonnossa eniten. Pari talvea olin vedellyt 25 vuotta vanhoilla hiihtosauvoilla ja totesin, että ne on nyt nähty. Kun pakuelämässä kulutukseni on dropannut merkittävästi, olen hintojen suhteen sallivampi siinä vähässä, mitä ostan. Siksi panostin Lekin sauvoihin, vaikka halvempiakin oli tarjolla.
Ulkona liikkuminen on osa arkeamme, ei vain harrastus tai kuntoilumuoto. Olen kantapään kautta oppinut, että etenkin kylmissä olosuhteissa kannattaa satsata varusteisiin ja välineisiin – ja ettei hengittämättömillä vaellushousuilla tee yhtään mitään.
Grillipihdit olimme unohtaneet eräkämpälle ja autoon piti ostaa uudet. Niillä siirrellään valurautapataa, jolla Jerry usein kokkaa. Samasta kaupasta löytyi tummaa soijarouhetta, suosikkiani, jota ei joka paikasta saa. Nyt tärppäsi.”
Keskiviikko
Ruokaa 30,62 €
Kahvi ja pulla 3,60 €
”Huoltoasemakahvit oli vieras käsite vielä autottomassa elämässä, mutta nyt ja varsinkin kylmissä olosuhteissa lämmin kupillinen ja pulla on päivän piristys. Nappasin kahvin ja korvapuustin mukaan Muonion SEOlta. Myös pakussa on kiva keittää kahvia, mutta sille on varattava oma erityinen hetkensä.
Olen pohtinut, pitäisikö autoon hankkia kannettava miniuuni. Idea heräsi, kun olimme hiljattain parkissa kavereiden kanssa, ja yhtenä aamuna heidän autostaan leijaili tuoreen banana breadin tuoksu. Jerry on leiponut herkullista leipää valurautapadassa, mutta sitä varten tarvitaan nuotiopaikka.”
”Elämäntapamme perustuu kulutuksen leikkaamiselle.
Torstai
Ei ostoksia
”Nykyinen elämäntapamme perustuu kulutuksen leikkaamiselle, ja tuntuu hienolta huomata, miten vähällä arjessa pärjää hyvin. Välillä vaaditaan kekseliäisyyttä, mutta elämämme on mukavaa näin. Jos jotain olen kaivannut, niin kulttuurimenoja: elokuvissakäyntiä, teatteria ja keikkoja.
Ennen käytin paljon rahaa matkailuun, kun pari kertaa vuodessa piti päästä lentäen kauas reissuun. Nyt siihen on tullut iso muutos. Tosin joskus on vaikea sanoa, olenko matkalla, töissä vai kotona, kun kaikki tapahtuu tien päällä.”
Aino omaksui jo lapsena säästäväisen elämänasenteen. ”Rahaa ei pidä olla ainoastaan pahan päivän varalle vaan myös hyvän päivän varalle.”
Perjantai
Ruokaa 38,70 €
”Pidän hyvästä ruuasta, mutta kokkailu ei ole ollut minulle intohimo. Meillä Jerry on se, joka satsaa raaka-aineisiin ja harrastaa ruuanlaittoa. Hänellä on myös hintoihin erilainen asenne, jota yritän itsekin opetella: nyt kun menoja on ylipäätään vähän, nimenomaan ruuassa voisin olla nuukailematta. Edelleen vähän kirpaisee, kun marjapurkki maksaa kaupassa kahdeksan euroa. Silloin patistan itseäni, että osta se nyt vain, säästellään sitten muussa.
Vaikka kasvoin perheessä, jossa metsästettiin, en ole aikuisena ollut suuresti lihan ystävä. Syön kyllä kalaa, mereneläviä ja riistaakin, jos sitä on tarjolla, mutta tehotuotetun lihan jätin eettisistä syistä kymmenisen vuotta sitten.
On hassua, miten makumaailma muuttuu vuosien mittaan: muistan lapsena mankuneeni kaupan jauhelihaa ja toivoin, ettei aina tehtäisi makaronilaatikkoa hirvestä. Opiskelijana taas löysin pakasteseitin, kun olin muka kyllästynyt isän pyytämiin lohiin. Nyt en todellakaan kieltäydy isän kokkailuista!
Huomaan alkaneeni nauttia siitä, kun ruuan tekemiselle annetaan enemmän aikaa. Se on yksi päivän mukavimmista hetkistä, ja ruoka tuo valtavasti iloa arkeen.”
Lauantai
Ei ostoksia
”Näin kahden hengen taloudessa on helppo pitää omat rahat ja omat hankinnat, emmekä ole koskaan vääntäneet rahasta. Meillä on yhteinen tuotantoyhtiö, auto sekä Helsingissä asunto, jonka olemme laittaneet vuokralle.
Aiemmin poikkesimme enemmän toisistamme kuluttajina, mutta nykyinen elämäntapa on muokannut valintojamme samankaltaisiksi. Se on tapahtunut luontevasti, kun kulutusmahdollisuuksia on vähemmän.”
Sunnuntai
Ei ostoksia
”Minulla on aina ollut ajatus, että rahaa ei pidä olla ainoastaan pahan päivän varalle vaan myös hyvän päivän varalle. Että olisi säästöpotti, jos tulee tarve tehdä jotain. Se myös osittain mahdollisti elämänmuutoksen ja hyppäyksen pakuelämään.”
Viikon kulut yhteensä 216,03 €
Aino Huilaja
40-vuotias toimittaja, kirjailija ja dokumentaristi asuu ja työskentelee oranssissa pakettiautossa puolisonsa, ohjaaja Jerry Ylkäsen sekä Arska-koiran kanssa. Pakuelämää seurataan uudessa Van Life – Elämäni roadtrip -sarjassa Yle Areenassa 6.3. alkaen. Elämänmuutoksesta kertova kirja Pakumatkalla ilmestyi vuonna 2021.
Rahavalinnat
NÄIN SIJOITAN: ”Eräs ystäväni aina inttää, että raha pitää laittaa tuottamaan. Minä vain en jaksa seurata tai ottaa selvää osakkeista ja sellaisista. Minulla on säästötili, jolla on hitusen parempi korko kuin käyttötilillä. Aikuisiän säästämisen aloitin ylioppilaslahjarahoillani. Kaikki varani olen säästänyt itse ja myös itse päättänyt niiden käytöstä.”
RAHAMOKA: ”Reissuissa olen voinut tulla huijatuksi tai huomata, miten turisteille on eri hinnat kuin paikallisille. En kuitenkaan ajattele sitä mokana tai jaksa harmistua moisesta. Olkoon se hinta siitä, että olen mennyt vieraaksi erilaiseen kulttuuriin.”
KALLEIN OSTOKSENI: ”Yhteinen kotimme on ollut isoin ostokseni. Silloinkin olin säästänyt hyvän pesämunan niin, että pystyin maksamaan ison osan käteisellä. Nyt kun asumme ja teemme töitä autossa, asunto on vuokralla ja käytännössä maksaa itse itsensä.”
