Niin pitkältä kuin toimittaja Aino Huilaja lama-ajan lapsuusvuosiltaan muistaa, kotona opetettiin säästämään sukanvarteen, varaamaan puskuria taloudelliseksi turvaksi. Säästäväisyys tarttui tyttöön niin, että yhtenä vuonna hän laittoi talteen joulukalenterinsa 24 suklaata vain lahjoittaakseen ne isälleen.
Rahatarkka asenne jatkui Ainon opiskeluvuosina Jyväskylässä. Siellä hän sai säästettyä jopa opintotuestaan.
– Olen aina ollut rahankäytössä järkevä, joskus liiankin järkevä. Olen välillä tietoisesti vähentänyt sen liiallista tuijottamista, sillä nuukailun mukana elämyksistä voi kadota ilo, Aino sanoo Viikko kukkarossa -haastattelussaan.
Muutto Helsinkiin ja vakituiseen, hyväpalkkaiseen työhön vuonna 2007 kuitenkin ravisutti Ainon kulutustottumuksia. Rahaa paloi ulkona syömiseen, kulttuurielämyksiin, ja televisiotyössä oli syytä näyttää huolitellulta.
– Kun nyt mietin vaateostojani noilta vuosilta, tunnen kulutusahdistusta ja häpeää. Ostelu oli kuin ajanvietettä, sellainen hyvää mieltä tuottava rutiini. Vaikka tiedostin ylikulutuksen ja vaateteollisuuden ympäristöhaitat, silti toimin niitä vastaan. Rutiiniksi tuli sekin, että pari kertaa vuodessa myin vaatteitani kirppiksellä ja olin siten muka ekologinen, minähän kierrätin, Aino sanoo.
– Jossain vaiheessa huomasin, ettei ostelu tuonut pidempiaikaista iloa. Löydän sen muista asioista. Nykyään saan paremman mielen vaatteesta, jonka jätän kauppaan.
Aino, puolisonsa Jerry ja Arska-koira muuttivat Ranssiksi nimettyyn matkailuautoon nelisen vuotta sitten. Pakuelämää seurataan uudessa Van Life – Elämäni roadtrip -sarjassa Yle Areenassa.
Nykyisessä elämänmuodossa pakettiautokodin napakat neliöt sanelevat rajat tavaroille, joita arjessa voi kuljettaa. Jokaisen kaupassa houkuttavan puseron, kulhon ja kenkäparin kohdalla Ainon on harkittava, tarvitaanko sitä todella, onko tuote monikäyttöinen ja mistä sen tieltä luovutaan.
– En todellakaan saarnaa muille elintavoillani tai jeesustele olevani kaiken kulutuksen yläpuolella. Saan edelleen mielitekoja, miten sievä astia olisi kiva tai uusi vaate piristäisi mieltä. Nyt kun päähänpistoille ei yksinkertaisesti ole tilaa, se on pakottanut muuttumaan ostelussa perustelevammaksi. Olen monella tapaa palannut lapsuuteni kulutusoppeihin.
Ainon nykyinen elämäntapa perustuu kulutuksen leikkaamiselle.
– Tuntuu hienolta huomata, miten vähällä arjessa pärjää hyvin. Välillä vaaditaan kekseliäisyyttä, mutta elämämme on mukavaa näin. Jos jotain olen kaivannut, niin kulttuurimenoja: elokuvissakäyntiä, teatteria ja keikkoja.
Miten vähillä ostoilla Aino viikostaan selvisi? Mitä arki tien päällä maksaa ja millaisia palveluita autoasujat tarvitsevat? Mitä Aino on hankkinut säästöillään? Miten puolisoiden kulutusasenteet eroavat ja mistä hankinnoista Aino nyt haaveilee arjen siirtyessä Jäämerelle? Lue Aino Huilajan koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 7/2023. Lehden tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
